Vaihdoin akateemisista pätkäryynäämisistä duunarihommin ja elämä vain paranee!

Opiskelin epäonnekseni itselleni aineyhdistelmän yliopistosta, jolla ei työelämässä saa juuri mitään.
Tai saahan sillä: pätkiä ja pätkiä eli hienommin sanottuna projekteja. Jatkuvaa epävarmuutta, ansiosidonnaisen laskemista ja kesälomien unohtamista.
Uudestaan ja uudestaan jonkun projektirahan anomista ja odottamista, ja sitten lukee päivän lehdestä, että "valtio kohdentaa avustuksiaan uudelleen" eli kuulen pian töissä, että lisää rahaa ei sitten tule.

Sitten vajaan 10 vuotta taistelin valtion virastossa pätkäläisenä. Pelkkien keskinkertaisuuksien kevätjuhlat ja naamafaktorin mukaiset vakinaistamiset siellä toimintaympäristönä. Pätkäläisenä olet aina se jonon viimeinen ja nokkimajärjestyken alimmainen, tekemässä eniten töitä (myös ne perjantaipäivystykset, kun vakituiset virkamiehet häipyy mökille jo iltapäivästä) ja toivomassa seuraavaa työllistämisjaksoa tai vuorotteluvapaan sijaisuutta. Valtiolla ei myöskään tunneta mitääån kannustimia, palkanlisiä, virkistysrahoja tai seikkailumatkoja,paitsi se pakollinen laivaristelly kerran vuodessa (jupii..).

Palkkaa maksettiin aina sen minimin mukaan. Käteen tuli kuukaudessa n. 1400 euroa. Siis koulutetulle ihmiselle, joka osaa asioita ja vieraita kieliä ja saa tuon verran palkkaa?

Pari vuotta sitten väsyin siihen kaikkeen puurtamiseen ja jonkinlaiseen toivottomuuteen kokonaan. Tiesin, etten tule etenemään mihinkään erikoisasemiin enkä johtoasemiin, ja taas tavan muurahaisena homma ei tästä muuksi murene. Keski-ikä koitti jo, ja tässä ollaan.

Vaihdoin muihin maisemiin, tai muihin vesistöihin tarkemmin sanottuna. Lähdin ro-ro alukselle Itämerelle talouspuolelle emännöimään. Ja kas: tunnen vaihtaneeni kaikenkaikkiaan aivan oikein!

Laivani seilaa Itämerellä, ja työskentelen aina 2 viikkoa työssä, 2 viikkoa vapaalla. Meitä on täällä n. 30 ja useita eri kansallisuuuksia. Meitä suomalaisiakin muutama, sillä suomenkielen taitoisia myös tarvitaan, vaikka työnantaja ei suomalainen olekaan.Kielitaitoa tarvitan, ja varsinkin sitä toista pakollista ruotsia. Venäjän perusteet tulee myös tarpeeseen. Palkkani tulee toki suomeen omalle tililleni, mutta toisesta maasta. Verot maksan merimiesverotuksen mukaan työnantajan maahan ensisijaisesti.
Sain vakituisen paikan kuukaudessa, ikälisät kohdallaan. Käteen tulee palkkaa n. 2300 - 2500 kuukaudessa. ( 2viikon työskentelystä). Terveydenhoidon hoidan suomessa käymällä yksityisellä ja laittamalla niistä laskut varustamoon. Vuodessa virkitysrahaa muutamia satoja euroja vaikka kuntosalikorttiin.

Ja ne lomat: olen vuodessa noin 4 kk - 4,5 kuukautta työssä. Kesäloma on 6 viikkoa, seuraavaksi pidän 3 viikkoa ja vapaata ja käyn viikon keikan työssä, sitten taas 2-2-työskentelyyn. Kaikki tekemäni ylityöt voin ottaa vapaaviikkoina tai rahana, miten haluan.

Itse työ on perusduunia, joskus raskastakin riippuen aikataluista tai keleistä. Laiva on hierarkinen ja organisointu kokonaisuus, jossa jokaisella on paikkansa ja tehtävänsä just eikä melkein. Ei enää turhanaikaisia palavereja, kilpailua asemista tai paikosta. Laivalla kaikki tietävät tehtävänsä ja komentoketju on selvä.

Laivalla vapaa-aikana luen paljon, jopa enemmän kuin aikaisemmin On hyvä kuntosali, saunat ja uima-allas. Hipsuttelen menemään sen 2 viikkoa ja siirryn sitten maihin viettämään aikaani miten ja missä haluankin.

Olen naimisissa miehen kansssa, joka myös tekee matkatyötä eikä miellä ole lapsia. Satsaamme yhteiseen vapaa-aikaan matkustelemalla ja kakkoskodissamme maalla puutarhanlaitossa ja sisustamisessa.

Joidenkin entisen työkavereiden mielestä olen "tippunut" alemmaksi jossain akateemisten elämänjärjestyksessä tietysti. Mutta en osaa heitä kadehtia ollenkaan, lähinnä päinvastoin.
 
Kun tietää millaisia suorastaan "mielenvikaisia" pikkupomoja ja kieroontuneita työyhteisöjä noissa toimistoissa pyörii ja mikä pätkätyöläisen asema siellä on ja pysyy, huh huh. Laiva on työyhteisönä niin tiivis ja jotenkin kollektiivinen, että sekopäät ja sooloilijat eivät pysy eivätkä pärjää. Kaikista ei täälläkän tarvistse tietenkään pitää, mutta mehän ollaankin vaan töissä eikä perhettä perustamassa.

Elintasoni on noussut ihan rahallisesti selvästi, vapaa-aika lisääntynyt, tulevasuuden suunnitelmat kirkastuneet, jopa yleiskuntokin kohonnut, alkoholinkäyttö vähentynyt ainakin puolella (=laivalla on nollapolitiikka). Tulevaa Balinmatkaa odotellessa jatkan näissä merkeissä vielä pitkään. Pieni ylennysmahdollisuus on olemassa,johon kerään nyt kokemusta. Takaisin vanhaan en ole palaamassa.