Mies sanoi eilen haluavansa lapsen.

Onhan se mukavaa että mies on valmis isäksi mutta eihän teillä tosiaan ole mikään kiire koska sinä olet vasta 30v.

Olisi eri asia jos sinäkin olisit 40v.

Kyllä minä ainakin odottaisin vielä ja nauttisin kahdestaan olosta.

Asutteko edes vielä yhdessä? Jos ette niin sehän olisi seuraava askel...

Itse ainakin halusin mennä naimisiin ennen lapsia ja mies onneksi oli samaa mieltä.

Sitten vaan häitä järjestämään. 

Tuossa iässä on turha miettiä, mikä on sopiva etenemistahti suhteessa. Joko käy hyvin, tai huonosti, mutta olettepa ainakin sen hetken olleet rakastuneita.

Jos sulla ei ole epäilyksiä miehen suhteen, niin siitä vaan. Pidä kiinni avioliitosta.

Mitähän on miehesi mielestä lapsen hoito ja ottaako hän lapsesta vastuuta? Jos hän edellisessä suhteessa ei uransa takia halunnut lapsia, niin tuntuuko hän nyt vastuuntunoiselta isältä, joka on valmis uhraamaan osan työ- ajasta esim. sairaan lapsen hoitoon?

Näitä mietin ihan tulevaisuutta varten. Ja oletko muuten puhunut hänelle naimisiin menosta? Mitäh hän on mieltä?

Mä olen oppinut tässä, kun olen seurannut vierestä päälle 40v ystävän elämää, että liika järkiajattelu on turhaa.

 Suhteet voi kaatua koska tahansa, mikään ei ole varmaa. Elä hetkessä! Kadut asioita, joita ET ole tehnyt enemmän kuin asioita, joita olet tehnyt.

Nauttikaa nyt toisistanne jokunen vuosi ihan kahdestaan, sillä sen jälkeen seuraava kerta on valovuosien päässä. Eihän siinä ole mitään järkeä että heti lapsi siihen kun ei vielä arkeakaan ole yhdessä eletty. Rakastuminen ja intohimon aika kestää 1001 päivää ja yötä, sen jälkeen jos tuntuu että samat rakastamisen ja muut kiintymyksen ja kumppanuuden tunteet ovat jäljellä niin on hyvä se lapsi saattaa alulle. 

Alun jälkeen on muutenkin parisuhde murroksessa,lapsi sekoittaa pakkaa enemmän ja mutkistaa asioita. 

Olen itsekin nyt hieman varttuneempana (32v.) uudessa suhteessa, ja kyllä tässä edetään ihan toista vauhtia kuin joskus parikymppisenä, esim. muutimme noin 2 kk:n seurustelun jälkeen, mikä aiemmin olisi tuntunut ihan järjettömältä.

Mutta... nopeasti voi edetä kun kyseessä on kaksi aikuista ihmistä, ja se vaikuttaa vain heidän elämäänsä, ei kenenkään muun.Kuten sanoit itsekin, lasta ei kannata alkuhuumassa hankkia. Oikeasti olette nuoria vielä, ja voitte hyvin odottaa esim. vuoden. Jos haluat naimisiin ennen lapsia, niin sano se miehelle ja järkätkää häät vaikka ensi kesälle, sitten voitte alkaa keväällä jo yrittämään lasta jos siltä tuntuu. Jos mies oikeasti kerran haluaa sitoutua sinuun niin paljon että haluaa yhteisen lapsen niin on varmasti valmis menemään naimisiinkin.

En tiedä miten nopeasti olette edenneet, mutta oman kokemuksenikin mukaan (yhteenmuutosta huolimatta) kolmessa tai viidessä kuukaudessa ei oikeasti ehdi tutustua kuitenkaan niin hyvin, että kannattaisi lasta lisätä siihen yhtälöön. Vaikka mies olisi kuinka ihana, voi ajan myötä kuitenkin paljastua kaikenlaista (ei välttämättä mitään superikävää, mutta sellaista joka kuitenkin vaikuttaa suhteeseen), joka pitää ottaa huomioon. Olisi hyvä tietää miten toinen toimii ristiriitatilanteissa, tukee ikävissä asioissa, millaiset välit hänellä on kavereihin ja sukulaisiin jne... Tällaisia asioita minä ainakin haluaisin tietää ennen kuin lastenteko olisi ajankohtaista.

Antaa mennä vaan jos mies on ihan normaali eikä alkoholisti, väkivaltainen tai manipuloiva. Nopea eteneminen parisuhteesa on aikuiseen ikään ehtineillä ihan normaalia :) Vietätte vaikka kivat syys/talvihäät että teillä on aikaa riittävästi järjestää juhlaa. Sitten rupeatte sitä lasta yrittämään.

Minä olin jo kertaalleen eronnut 27-vuotias kun tapasin nykyisen mieheni. Parin kuukauden tapailun jälkeen olin jo raskaana, naimisiin mentiin sitten myöhemmin. Nyt on kaksi lasta, hyvä parisuhde ja  yhteinen asuntolaina :) Aikaisemmista epäonnistumisista ja kriiseistä selvinneenä uskalsi luottaa siihen, että elämä kantaa. Pika-avioliitoistahan on ollut jonkin verran juttua lehdissäkin, se kun on aika yleistä nykyaikana. Nopeasti etenevillä parisuhteilla on aivan yhtä hyvät edellytykset menestyä kuin muillakin.

Koita ottaa selvää miehen taustoista muualtakin kuin mieheltä itseltään.

Me mentiin naimisiin vähän päälle 1 v. 3 kk tuntemisen ja yhdessä asumisen jälkeen ja eka lapsi syntyi siitä 10 kk jälkeen. Minä olin 28 v. ja mies 24 v. Olin tosin vahinkoraskaana siinä 3 kk tuntemisen jälkeen, ja meidän piti mennä naimisiin kesäkuussa, mutta sain keskenmenon ja kesäkuun häitä siirrettiin asuntokaupan vuoksi (piti tehdä remonttia ja se nieli rahaa).

Pidä siitä ensin naimisiin kiinni ap.  Miehet herkästi skippaa ton naimisiinmenon, kun lehmähän on jo navetassa...avioliiton merkitys on kyllä konkretisoinut minunkin suvussani muutaman kerran mm. leskeneläkkeen, henkivakuutuksen verokohtelun ja lesken asumisoikeuden ja tasingon muodossa, eikä ole myöskään tarvinnut matkata minnekään lastenvalvojan luo tunnustamaan isyyttä. Ei omalla kohdalla, onneksi. Mutta elämä on arvaaaaaamatonta ja nykyään ihmiset luulee kuolevansa "vasta sitten joskus"  ja "ehtiihän tässä", vaikka tosiasiassa se kuolema kyttää nurkan takana koko ajan muodossa tai toisessa. Astupa väärä askel keittiöjakkaralla ja pum, matka hautausmaalle ehkä jo alkaa. Tuttu kuoli remonttia tehdessä kompastumalla ja lyömällä päänsä.

Kummastelen, että ihmiset on valmiita tekemään lapsia tosta vaan, mutta naimisiinmeno on aivan käsittämätön  ja kauhistuttava ajatus "mihin tässä avioliittoa tarvitaan, kyllä me ollaan sitoudutu jo toisiimme" No ettepä kunnolla ole, vaikka muuta sössötätte! Laki suo aviopareille lisäetuja varsinkin avioeron ja kuoleman hetkellä, ja jos toista oikeasti rakastaa, niin haluaa tarjota kaiken turvan elämän metkuja vastaan, mitä lain kautta tarjottavissa on.  Sen sijaan väännetään kaiken maailman testamenttipapereita ja kiljutaan kansanedustajilta avopari-oikeuksia ja -lakeja  ja yhteiskunnan pitäisi muka vielä sitä hengailua lailla suojella, kun homma hoituisi viralliseksi näppärästi maistraatissa tai papin edessä. Eikä se edes maksa mitään.

Meillä tulee kesällä 16. hääpäivä. Onnea matkaan!

Me mentiin naimisiin aika lailla 7v sitten ja nyt kuusi lasta.. edellinen suhde kaatui siihen, ettei olis voinu vakiintua, eikä ainakaan lapsia.. ennen ku mä sanoin, että nyt riitti.. Silloin olis ollu valmis naimisiin ja olipa pokkaa pyytää tekemään avioton lapsi niin, että mies olis saanu täydet isän oikeudet, mutta ei parisuhdetta..

No nykyisen mieheni kanssa ehdittiin tuntea 10kk ennen avioliittoa, enkä vaihtais tätä hulinaa mihinkään... Enkä varsinkaan tuota miestäni.

Malta vielä hteki. Ethän sinä edes tunne sitä miestä vielä yhtään! Kannattaisi muuttaa yhteen ja katsoa, miten käytännön asiat sujuvat. Osallistuuko mies kotitöihin? Mitä tapahtuu jos joudut vuodelepoon raskauden aikana? Minkälaiset tukiverkot teillä on?

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 08:57"]

Mitähän on miehesi mielestä lapsen hoito ja ottaako hän lapsesta vastuuta? Jos hän edellisessä suhteessa ei uransa takia halunnut lapsia, niin tuntuuko hän nyt vastuuntunoiselta isältä, joka on valmis uhraamaan osan työ- ajasta esim. sairaan lapsen hoitoon?

Näitä mietin ihan tulevaisuutta varten. Ja oletko muuten puhunut hänelle naimisiin menosta? Mitäh hän on mieltä?

[/quote]

Ex- miesystäväni ei siis halunnut lapsia vaan keskittyi uraansa jonka vuoksi erosimme. Eli tämä nykyinen miesystäväni on aina halunnut perheen mutta ei ole vain tullut sellaista naista eteen aikaisemmin jonka kanssa olisi halunnut lapsia. Tälle miehelle perhe on kaikki kaikessa ja hänen suurin haaveensa ja vaikka hän joutuu matkustelemaan paljon työnsä takia, on valmis joustamaan tästäkin perheen vuoksi ja haluaa ehdottomasti sitoutua myös lasten hoitoon.

Hän tietää kantani etenemisjärjestyksestä ja kunnioittaa kyllä sitä. Hänelle järjestyksellä ei ole väliä ja mielummin haluaisi lapsen nyt heti aluilleen. Kosintaa odotellessa... ;) Luulen että hän tällä hetkellä odottaa sopivaa hetkeä kosintaan.

Toivottavasti miehes tietää mihin on ryhtymässä ja ymmärtää mikä on puolison ja isän rooli lapsiperheessä

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 10:26"]

Malta vielä hteki. Ethän sinä edes tunne sitä miestä vielä yhtään! Kannattaisi muuttaa yhteen ja katsoa, miten käytännön asiat sujuvat. Osallistuuko mies kotitöihin? Mitä tapahtuu jos joudut vuodelepoon raskauden aikana? Minkälaiset tukiverkot teillä on?

[/quote]

Niin olen samaa mieltä siinä että olemme tunteneet vasta vajaa puolivuotta ja se on aika vähän. Uskon kuitenkin tuntevani miehen jo hyvin ja olemme olleet alusta saakka tiiviisti yhdessä. Muutin miehen asuntoon kuukausi sitten ja olemme etsimässä isompaa asuntoa tällä hetkellä. Molempien vanhemmat asuu lähistöllä ja myös sisaruksista on apua ja ystävistäni. Moni ystäväni on juuri saanut vauvan ja se on lisännyt vähän tätä vauvakuumeilua... Suurinosa ei ole naimisissa mutta kihloissa on vaikka lapsi on tullut.Eli tukiverkkoa löytyy. Kyllä mies osallistuu kotitöihin todella hyvin :)

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 10:31"]

Toivottavasti miehes tietää mihin on ryhtymässä ja ymmärtää mikä on puolison ja isän rooli lapsiperheessä

[/quote]

Kyllä ollaan keskusteltu asiasta ja mies on tosiaan jo 40v joten sitä nuoruutta ja yksinoloa on myös eletty. Mutta edelleen haluaisin ensin naimisiin ja pidän varmaankin pääni asiassa. :)

Jos mies on ehtinyt jo tuohon ikään, eikä kukaan ole erehtynyt lisääntymään hänen kanssaan, siihen on yleensä hyvä syy. Eli tutustu nyt rauhassa vaan.

Ei ole kiirettä, odotelkaa vain. Ei miehen sperma parissa vuodessa miksikään mene.

Ei ole kiirettä, odotelkaa vain. Ei miehen sperma parissa vuodessa miksikään mene.

Teette just niikuin parhaalta tuntuu! :) Jos haluat naimisiin ennen kuin alatte lasta yrittää, niin ei muuta kuin naimisiin vaan ja häitä suunnittelemaan, jos tunnutte oikeilta toisillenne. :) 

Itse seurustelin mieheni kanssa reilu puoli vuotta ennen yhteenmuuttamista, lapsemme syntyi kun yhteistä taivalta oli kuljettu kaksi vuotta, ja naimisiin menimme kolmen yhteisen vuoden jälkeen. :) Nyt toinen lapsi tulossa ja reilu 6 vuotta olemme yhdessä olleet. :) Täytän tänä vuonna 30v.

Voi jeesus... Mies on 40v ja nainen 30v. Silti ihmetellään, että pitäisköhän vai ei. Suosittelen tätä 40v miestä etsimään aikuisemman naisen...

Äijä pistää sulle pallon jalkaan ja lähtee etsimään "itseään". Mikä kiire?