Pitäisi uskaltautua miehen moottoripyörän kyytiin
Mieheni toteutti pitkäaikaisen unelmansa (ja varmaan keski-iän kriisilläkin on asiassa osuutensa) ja osti moottoripyörän. Nyt hän intoilee yhteisistä reissuista kun istun hänen kyydissään ja huristelemme ympäri maakuntaa kauniina kesäpäivinä.
Suhteemme on ollut pelottavan väljähtynyt jo pari vuotta, ja olen epätoivoisesti yrittänyt keksiä eille jotain yhteistä harrastusta. Tässä olisi hieno mahdollisuus sellaiseen. MUTTA: en äkkiseltään keksi mitään pelottavampaa ajatusta kuin moottoripyörän kyydissä olemisen :-( En pidä kovasta vauhdista yleisesti ottaenkaan, ja ajatus moottoripyörän suojattomuudesta on hirveä. Silti haluaisin mieheni takia yrittää. Toki se vaatisi sen, että ostaisin itselleni kypärän ja muut varusteet. Entä sitten jos en uskallakaan ja varusteetkin jäävät käyttämättä?
Aika typerä keskustelun aihe, tiedän, mutta mietin tässä vain että mihin kaikkeen sitä pitääkään olla valmis parisuhteensa takia...
Kommentit (9)
Käytettyjä varusteita saa edullisesti kts. http://www.moottoripyora.org/keskustelu/forumdisplay.php/379-Ajovarusteet
Rohkeasti vain, hienoa että mieskin yrittää keksiä teille yhteistä tekemistä! :) Hommaa edulliset ajovarusteet (mutta kunnon kypärä!) ja hyppää pyörän kyytiin. Sano miehelle, että kun olet kyydissä niin ottaa iisisti ja noudattaa nopeusrajoituksia. Kokemuksesta voin sanoa, että vauhdin tunne on niin mahtava, että kaasujalka voi helposti muuttua vähän liian raskaaksi.
Mukavaa kesää!
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 14:58"]
Mieheni toteutti pitkäaikaisen unelmansa (ja varmaan keski-iän kriisilläkin on asiassa osuutensa) ja osti moottoripyörän. Nyt hän intoilee yhteisistä reissuista kun istun hänen kyydissään ja huristelemme ympäri maakuntaa kauniina kesäpäivinä.
Suhteemme on ollut pelottavan väljähtynyt jo pari vuotta, ja olen epätoivoisesti yrittänyt keksiä eille jotain yhteistä harrastusta. Tässä olisi hieno mahdollisuus sellaiseen. MUTTA: en äkkiseltään keksi mitään pelottavampaa ajatusta kuin moottoripyörän kyydissä olemisen :-( En pidä kovasta vauhdista yleisesti ottaenkaan, ja ajatus moottoripyörän suojattomuudesta on hirveä. Silti haluaisin mieheni takia yrittää. Toki se vaatisi sen, että ostaisin itselleni kypärän ja muut varusteet. Entä sitten jos en uskallakaan ja varusteetkin jäävät käyttämättä?
Aika typerä keskustelun aihe, tiedän, mutta mietin tässä vain että mihin kaikkeen sitä pitääkään olla valmis parisuhteensa takia...
[/quote]Riippuu täysin miehen ajotyylistä.
Itse pidän tärkeimpänä,että ajetaan sillätavalla että kyytiläistä ei pelota.
Jos joskus vauhtia haluan,teen sen yksin ajellessa.
Kiitos vinkeistänne ja rohkaisusta! Ehkä sitä sitten uskaltaa yrittää... Pakko on, ettei saa pelkurin mainetta...
-ap
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 15:14"]
Rohkeasti vain, hienoa että mieskin yrittää keksiä teille yhteistä tekemistä! :) Hommaa edulliset ajovarusteet (mutta kunnon kypärä!) ja hyppää pyörän kyytiin. Sano miehelle, että kun olet kyydissä niin ottaa iisisti ja noudattaa nopeusrajoituksia. Kokemuksesta voin sanoa, että vauhdin tunne on niin mahtava, että kaasujalka voi helposti muuttua vähän liian raskaaksi.
Mukavaa kesää!
[/quote]
Kaasujalka...
Moottoripyörällä kaasutetaan kahvaa kääntämällä :D
Muista pitää jalat jalkatapeilla ja nojata eteenpäin. Luonteva asento tulee kun läiskäiset kämmenet polviisi ja nojaat niihin.
Monilla on niin, että toisen kyydissä pelottaa, mutta itse ajaessa ei.
Mä istun kyytiin kerran kesässä miehen mieliksi ja inhoan jokaista ramppia ja käännöstä, joissa pyörä kallistuu. En ymmärrä miten se voi pysyä pystyssä. Pelko tuli vasta äidiksitulon jälkeen.
En uskaltaisi mennä kenen tahansa kyytiin. Miehellä on kaksipyöräisistä moottoriajoneuvoista 20v ajokokemusta ja ajo varmaa.
Kysele tuttavapiiristä kamoja lainaan. Itse olen omiani lainaillut. Lasi viiniä huiviin ennnen ensimmäistä kertaa?
Onko miehellä ollut mopo, mopoiässä ja moottoripyörä nuorempana? Minä en ainakaan uskaltaisi kenenkään keski-ikäisen moottoripyöräharjottelijan kyytiin.
Minulla oli sama ongelma kuusi vuotta sitten, kun mies osti "minulle" lahjaksi moottoripyörän. Olen nuorena ollut kyydissä, kun kaaduttiin pyörällä ja siitä jäi kammo, vaikka ei paljoa sattunutkaan, onneksi.
Ennen ensimmäistä pikkulenkkiä pakotin miehen lupaamaan, että ajaa vain hiljaa, korkeintaan kuuttakymppiä ja pysähtyy heti, kun sanon. Sanoin, että jos hän ajaa kovempaa, en enää ikinä tule kyytiin. No lähdettiin ja mies ajoi todella rauhallisesti, hiljaista pikkutietä. Siitä se lähti. Opin luottamaan miehen ajotaitoon (hän on nuoruudessaan ajanut paljonkin) ja nykyisin nautin valtavasti ajeluista. Emme aja kovaa, lähinnä pikkuteillä ja pysähtelemme usein kahville tai katselemaan maisemia. Nyt tykkäisin ajella enemmän kuin mies töiltään ehtii. Ostimme keväällä uudemman pyöränkin, jolla voi hätätilassa ajaa myös soratiellä. :)
Varusteet ostin Robin Hoodista puolella hinnalla, paitsi kypärä on hyvä ja kalliimpi.
Minuakin pelotti aluksi tosi paljon. Ensimmäisen kyytikerran jälkeen rakastuin hommaan! Mikään ei ole niin ihanaa kuin yhteiset viikonloppireissut ja B&B-majoitukset ympäri Suomea.
Lainaa varusteet aluksi joltakulta. Kyydissä istutaan kuin tuolilla, ihan rentona. Se on ihanaa! Tuoksut tuntuvat ja mikä tunne, kuin lentäisi!