Onko taitoluistelu tytölle rankka laji ulkonäköpaineiden kannalta?

Vastaan viestiketjuun hieman myöhässä, mutta...

On aivan pakko kommentoida, että tuntuu aika käsittämättömältä, että jos kunnon taitoluistelutaustan omaat, ettei syömishäiriöisiä olisi vastaan tullut. Tämä tuntuu aika uskomattomalta, ottaen huomioon omat kokemukseni, mutta ehkä tosiaan laji on muuttunut...

Itse harrastin 14 vuotta SM-tasolla kilpaillen ja voin sanoa, että perhe ja läheiset vain kauhulla seurasivat koko touhua. Voisin aika varmasti sanoa, että vähintään puolet SM-junioriluistelijoista kärsivät jonkinnäköisestä syömishäiriöstä. Ellei tämä ole radikaalia syömishäiriö toimintaa, kuten monen kymmenen kilon laihduttamista, on varmasti lähes kaikilla sairaalloinen kuva syömisestä. Itse en varmaan enää koskaan pysty syömään tuntematta syyllisyyttä ja sairaalloista pelkoa lihoamisesta...Valitettavasti tämä tunne on aivan liian monella luistelijalla, eikä asiaa auta joidenkin valmentajien kommentit, miten "joku pääsisi jonkun hypyn, jos vain olisi muutaman kilon laihempi". Valitettavasti aivan liia usein annetaan kuva, että mitä laihempi, sitä parempi ja kuinka muutaman kilon laihdutuksen myötä pääsee uuden hypyn. Muutama ystäväni ja kilpatoverini joutuivat sairaalahoitoon anoreksian mentyä yli. 

Ja tuohon kommenttiin, siitä kuinka ei edes voi lihota niin hirveällä treenimäärällä. Voi kyllä se on mahdollista. Tottahan se on, että lapsipyöreyden kadottua, monet pystyvät syömään tuolla treenimäärällä vaikka mitä, mutta ongelmathan muodostuvat lähes aina murrosiässä. Lantoita alkaakin muodostua, eikä sitä ollakkaan enää sellaisia kukkakeppejä jotka pystyvät tekemään vaikka viisi vapaaohjelmaa putkeen. Hypyt alkavat olemaan epävarmempia ja ohjelmissa alkaa jopa jo hengästymään niiden samalla pidentyessä, vaikeutuessa, sekä vaatimusten noustessa. Pahinta on, että tämä kaikki lisääntynyt epämukava epävarmuus sysätään usein lähes minimaalisen(sekä normaalin naisen kehon toiminnalle välttämättömän) painonnousun syyksi, jolloin laihdutusta ja kilojen pudotusta pidetään ainoana ratkaisuna. Luistelussa normalipainoisiakin pidetään usein "lihavina". 

Tämän tekstin kautta lajista saa varmaan kauhean kuvan, mutta toivoisin vain, että useammat vanhemmat ja valmentajat huomaisivat tämän tämänhetkisen huolestuttavan tilanteen ja monien huippuluistelijoiden menettämisen tälläisten asioiden vuoksi.

Toki laji on kaunis ja uskomaton, enkä ikinä tule unohtamaan sen lumoavia hetkiä ,mutta vastaten kysymykseesi tiivistettynä ;kyllä laji luo valtavat paineet, vairsinkin huipulle tähdätessä. Laji on uskomattoman rankka myös muuten henkisesti. 

Onko joku jonka tyttö olisi luistellut Timanteissa?

Ainakin meidän seurassa valmentajat ovat puuttuneet kohtuuttomuuksiin, kuten vuoden karkkilakkoihin ja esimurkkujen "olen läski, painan 45kg" -puheisiin. Eli meillä tämä puoli on onnistuttu pitämään kurissa kivasti.

Itsellä taitoluistelutausta enkä tunne yhtään anorektikkoa. Kauhujuttuja kyllä kuuli miten jossain sanotaan ilkeitä asioita, mutta en ole törmännyt itse.

Laji on kyllä koventunut ja tosiaan on normaalia, että 5-vuotiaalle olisi jopa 4x vko harkkoja. Omani itkee täällä parhaillaan tulevaa yli 3kk kesätaukoa.  Nykyään on onneksi mahdollisuus "vain harrrastaa". On kisasarjoja, joissa 13v voi kilpailla vaikkei sitä axeliakaan osaisi, muodostelmassa on eri tason mahiksia ja vielä mahdollisuus harrastaa kerran pari viikossa kisaamatta.

Miten paljon liikuntaa harrastava lapsi edes lihoisi? Omani harrastaa paria eri lajia (toinen luistelu) ja lisäksi satunnaisia muita liikuntakertoja kuten koululiikunta ja uinti, pyöräily kesällä jne.
On hoikka vaikka saa syödä hampurilaiset, suklaat, vanukkaat, karkit ym niin usein kuin mieli tekee. Pidetään kiinni myös siitä, että syö 5 x päivässä terveellisesti. 2 kertaa lämmin ruoka siis ja tarvittaessa 3 kertaa. Yhtään ylimääräistä ei ole tytössä, pelkkää lihasta ja hyväkuntoinen. Liikuttu on pari vuotiaasta kun oppi ajamaan pyörällä ja pääsi jumppaan jne.

Sitähän sais lapsi mättää rasvaa ja sokeria paketista että lihoisi jos päivittäin treenaa. Muuten kai siihen ei voi vaikuttaa millainen on kasvoiltaan tms, mutta hyvä kroppa syntyy kuin itsestään runsaalla liikunnalla.

Minun pitää puuttua tähän harhakäsitykseen baletin ulkonäköpaineista. Oma tyttäreni on tanssinut balettia nyt neljä vuotta...varsin menestyksekkäästi. Heidän opettajansa ohje ruokailuihin on, että syökää ruokaa...sillä pärjää. Työn ryhmässä on hyvin eri kokoisia tyttöjä...osa jo murrosiässä, osa nuorempia. Kaikilla on harjoituksissa hiukset kiinni ja hihattomat mustat tai valkoiset puvut ja isommilla harjoituspuvun päällä lyhyet shortsit. Oma lapseni ei koskaan puhu ulkonäöstään, heillä puhe on taidoissa ja siitä, että onko hiukset kiinni ja päällä harjoituspuku :)

Kyseessä on kokenut baletin opettja ja nimekäs balettikoulu...balettia ei tanssita ulkonäöllä, vaan taidoilla ja sisäisellä säteilyllä.

No, olen tehnyt töitä syömishäiriötyttöjen kanssa, ja äkkiä laskien heistä 60-70% oli harrastanut joko balettia, telinevoimistelua, kilpavoimistelua tai taitoluistelua lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Tämä ei tietenkään tarkoita, että vastaavalle prosenttimäärälle k.o. lajien harrastajista tulisi syömishäiriö tai edes liiallisia ulkonäköpaineita, mutta ihan järkevää on kyllä miettiä asiaa, kuten teetkin.

Minusta ei ole niin paha. Omat lapseni ovat harrastaneet lajia 3-vuotiaasta ja ovat nyt 11 ja 12. Toistaiseksi ei pahempia ulkonäköjuttuja. Mutta muuten on henkisesti ja fyysisesti rankkaa. Kilpailu on kovaa, treenata pitää joka päivä kesät talvet ja jatkuvasti on pelko siitä, ettei opi jotain hyppyä tarpeeksi nopeasti että pääsee seuraavaan kilpasarjaan. Aina joku kaveri etenee nopeammin ja siitä tulee harmitusta ryhmäsiirtojen yms. vuoksi.

Etenemispaineet alkoivat jo 6-7 vuoden iässä kun piti oppia axel. Kun se lopulta onnistui, alkoi kahta kovemmat paineet eri ksksoishypyistä. Eikä loppua näy. Teini-iän lähestyessä alkavat myös loukkaantumiset, jotka ottavat koville.

En siis erityisesti suosittele lajia kenellekään. Kaikki perheen rahat ja vapaa-ajan se vie myös.

No eihän siinä lajissa mitenkään voi päästä huipulle, jos naama on kuin petolinnun perse ja kroppa yhtä ruma.

Pitääkö jo 6-vuotiaan oppia Axel? Eihän sitä saa edes Tinteissä yrittää ja tuon ikäset ovat vielä Tintti-ryhmässä?

Arvostelulajeissa on aina jonkin verran ulkonäköpaineita, mutta noin vaikeassa lajissa harva lapsi muutenkaan tähtää ihan sinne huipulle. satoja kisoja kiertäneenä voin sanoa, että joukossa on vaikka minkä näköistä tyttöä (ja poikaa).

Kova treeni pitää yleensä kropan aika timminä, ja harva on siksi pullukka. Kauniit puvut, meikit ja kampaukset kuuluvat toki asiaan pienestä pitäen.

Meidän lapset ovat oppineet axelin 6- ja 7-vuotiaina, kisaohjelmaan se laitettiin vasta seuraavana syksynä kun aloittivat mineissä. Kauan ennen sitä alkoi kuitenkin jo sen harjoittelu, mihin meni isommalla vuosi ja pienemmällä noin 5kk. Valmentajien mukaan tuossa iässä se pitää oppia. 

OK, meillä tyttö vasta 5v, mutta kuvittelin että se tulee "joskus tulevaisuudessa". Tekee kyllä muita hyppyjä. 

-kyselijä-

Lajia voi kyllä harrastaa ilman kilpailupaineitakin. Tyttöni taitoluistellut 4 vuotta. Kilpailla ei halua ja ryhmä löytyy onneksi myös harrastajille. Jos lajissa haluaa kilpailla, ja varsinkin menestyä, niin se vaatii panostusta koko perheeltä.

Ulkonäköpaineita ei ainakaan vielä ole ollut. Toki laji on fyysisesti rankka ja suurin osa luistelijoista hoikkia.

Heti kun yksöishypyt sujuvat, alkaa axelin harjoittelu. Tavoiteikä on käsittääkseni se 7, mihin mennessä pitäisi olla jotenkin hallussa.

Ok, selvä, kiitoksia vastaajille. Ei ne tyttö vielä kaikkia muitakaan hyppyjä osaa. Paljon on tekemistä sitten ilmeisesti ensi talvelle. Anteeksi ketjun aloittajalle, kun hyppäsin ihan toiseen asiaan, kun sattui taitoluisteluihmisiä ketjuun =)

Ihan yhtä paha on kuin baletti.

TAITOLUISTELUSTA, esim.SM-tasolla: kyllä, kokemusta on perhepiiristä. Tyttö 14 v harrastanut jo 10 vuotta, ja nyt on alkanut tulla paljon paineita sekä sijoituksista, että hyppyjen onnistumisesta. Yritän vanhempana tukea sillä tavalla, että ''kannattaa ajatella omaa lajia pitkän tähtäimen urheiluharrastuksena'' ja että kun aikuistuu niin näkee lajin monipuolisuuden, esim. musiikin ilmaisun ja koreografian sekä tanssillisuuden (esim.askelsarjat ja siirtymät). 

Paino-keskustelua en edes halua aloittaa, koska se ei todennäköisesti johda muuhun kuin turhaan huolehtimiseen ja stressiin.

Perheessä yritetään aina kun mahd. syödä yhdessä pöydän ääressä ja syödä terveellisesti.

Laji on valitettavasti kansainvälisesti niin kovalla tasolla, että pienistä maista kuten Suomi, ei löydy montaa absoluuttista huippua per 5 vuoden jakso junioreista-senioreihin, sellaisia jotka sekä kestävät rääkin että onnistuvat taidollisesti pääsemään maailman huipulle: lopuilta motivaatio kuihtuu, urheilija kyllästyy ja osa varmaan sairastuu.

Lasta kannattaa tukea monipuoliseen näkemykseen urheilu-urasta, mutta miten ?

t. iskä

Tunnen useita anorektikoita luistelusta ja vielä useampia joita ei ole diagnosoitu! Heitä näkee joskus tv stäkin. venäjältä tuli valkkuja ... Kroppakin tuhottiin monilta! Liikaa treenejä!

Tyttön on Helsingin luistelioissa jo debytanteissa.Tosi kovat paineet paljon treeniä jo 10 vuotiaana. Kesäleirit ovat noin 8-9 tuntia! 5-vuotiaalla on kesäleirillä 6 tuntia. Lapseni on 149cm pitkä ja painaa vaan 28,2kg! Mutta hl on tosi rankka seura mutta tulokset ainakin näkyvät! 5 vuotiaana oppi

2 salchowin vaikka oli vasta tinteissä axelia he hyppivät treeneissä mutta 2 salchowia yritti kotona itse! Tuon takia hän pääsi tinteistä suoraan B-silmuihin😍Mulla on kyllä hyvä tyttö hänellä on monta mitallia!

Haloo teidän lapsennehan jo tunnistaa näistä kommenteista! Jos kasvava treenaa noin paljon tavallista terveellistä ruokaa voi syödä lähes määrättömästi. Muodostelman puolelella arvostetaan myös lihaksia. Yksinluistelu on ulkonäkölaji, kyllä valkut poimii helpoiten luistelukouluista kehitysrymiin ne sirot, söpöt ja tietenkin taitavat. Voi myös katsoa vanhempien ruumiinrakennetta niin tietää vähän mitä murrosikä tuo tullessaan.