Lue keskustelun säännöt.
Tämänpäiväisessä keskustelussa kiteytyi parisuhteemme ongelma...
17.04.2013 |
Ollaan lähdössä matkalle, ja mietittiin, varataanko majoituspaikan aamiainen vai syödäänkö omia ruokia. Minä totesin, että aamiainen on aika kallis, kun ottaa huomioon, ettei siellä saa kunnolla syötyä kun on pienet lapset ja pitää koko ajan juosta niiden perässä.
Tähän mies, että joo, olet oikeassa. Syökää te lasten kanssa huoneessa eväitä niin hän varaa aamiaisen vain itselleen.
Luulin ensin, että mies vitsailee, mutta hän oli ihan tosissaan. Tässä kiteytyy se, miksi emme ole oikea perhe. Mies ajattelee muissakin asioissa vain sitä, mikä olisi hänelle mukavinta. Eikä edes tajua, että siinä voisi olla mitään ongelmaa.
Puuh, kiitos että sain valittaa. Yritän kestää tätä lasten takia...
Kommentit (28)
Vaihtasin ennemmin hotellia vähän halvempaan, kuin luopuisin aamiaisesta. Ihan olennainen osa lomaa ettei tarvitse itse keittiössä räpeltää. Ikuiset traumat niistä kaikista omista lapsuuden lomista, kun syötiin autossa jotain kuivia kurkkuvoileipiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 23:36"]
12, ei ratkaisekaan, mutta se edes parantaa mun mieltä, että saa jakaa asian.
13, se aamiainen on oikeasti aika kallis, eikä meillä ole rahaa tuhlattavaksi. Se on sitten pois jostain muusta, mitä matkalla pystytään tekemään.
ap
[/quote]
Kannattaako matkalle lähteä ollenkaan, jos budjetti on noin tiukka? Eikö kannattaisi säästää vielä yksi vuosi ja lomailla rennosti? Puhun kokemuksesta, on paljon mukavampi ja koko perheen kannalta rennompaa matkustaa sellaisen rahamäärän kanssa, ettei tarvitse jatkuvasti taskulaskimella laskea ja että yksi aamupala kaataa koko loman. Voi olla, että miestäsi stressaa tuo pennin venytys lomamatkalla, siksi töksäytteli asia noin. Kyllä minuakin ärsyttäisi kokkailla lomalla edes sitä aamupalaa siksi, että toinen pihistelee ja haluaa tehdä asiasta hankalan.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 23:39"]
15, kyllä, olen samaa mieltä, että lasten pitää oppia käyttäytymään. Se ei vaan valitettavasti tapahtu hetkessä. Ikää näillä kavereilla on 1 v. ja 2,5 v., molemmat melko vilkkaita tapauksia. Eivät jaksa istua paikallaan niin kauan, että saisin kahvikupillista juotua.
Voinhan minä toki päästää kaverukset remuamaan keskenään pitkin salia, mutta se ei mielestäni ole oikein muita syöjiä kohtaan.
ap
[/quote]
Et voi olla tosissasi. Vaihtoehtona lasten päästäminen remuamaan pitkin salia? Normaaleilta lapsilta voi vaatia normaaleja asioita, kuten ruokailun pöydän ääressä.
T: 4:n lapsen äiti, aina ollaan matkusteltu ja syöty porukalla. Koskaan ei olla oltu kenellekään häiriöksi. Ne käytöstavat ja niiden opettaminen, katsos...
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 23:39"]
15, kyllä, olen samaa mieltä, että lasten pitää oppia käyttäytymään. Se ei vaan valitettavasti tapahtu hetkessä. Ikää näillä kavereilla on 1 v. ja 2,5 v., molemmat melko vilkkaita tapauksia. Eivät jaksa istua paikallaan niin kauan, että saisin kahvikupillista juotua.
Voinhan minä toki päästää kaverukset remuamaan keskenään pitkin salia, mutta se ei mielestäni ole oikein muita syöjiä kohtaan.
ap
[/quote]
Eikö teillä kotona ole harjoiteltu paikallaan istumista? Itselläni on todella tempperamenttinen poika, kohta 2 vuotias ja puolen vuoden ikäinen vauva. Isompi istuu todellakin paikoillaan koko ruokailun ajan, nämä asiat opetettiin kotona jo heti alusta alkaen...
jos se aamiainen on niin kallis niin ei sun ukkos yksin saa mennä sitä syömään, kyllä teidän täytyy olla tasa-arvoisia. kyllä se vaan on niin. joka tapauksessa yrittäkää vaan nauttia siitä matkasta. sano sun miehelle että sä niin kovasti haluat että kaikki söisitte yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 23:39"]
15, kyllä, olen samaa mieltä, että lasten pitää oppia käyttäytymään. Se ei vaan valitettavasti tapahtu hetkessä. Ikää näillä kavereilla on 1 v. ja 2,5 v., molemmat melko vilkkaita tapauksia. Eivät jaksa istua paikallaan niin kauan, että saisin kahvikupillista juotua.
Voinhan minä toki päästää kaverukset remuamaan keskenään pitkin salia, mutta se ei mielestäni ole oikein muita syöjiä kohtaan.
ap
[/quote]
Meidän sankareilla ikäeroa 12kk, ja hyvin jaksoivat istua aamiaispöydässä reissussa kun olivat 1v ja 2v. Kotona myös.
Hienoa että otat muutkin ruokailijat huomioon, mutta ihan oman elämäsi helpottamiseksi - kotonakin - ehdotan että rupeatte kasvattamaan noita natiaisianne. Lasta saa myös kieltää.
t. 15
Terveisiä Sveitsistä. Täällä natiaiset (alk. 2 vuotta) istuvat tarhassa ruokailun ajan kokonaisen TUNNIN. Syövät kolme ruokalajia, alkuruuan, joka on usein salaatti, pääruuan ja jälkiruuan. Ruuasta myös keskustellaan, miltä se maistuu, miltä se tuntuu suussa. Onnistuu myös meidän puolisuomalaisiltakin, vaikea uskoa, ettei onnistuisi täyssuomalaisiltakin. Ikinä ei ole mitään ongelmaa kotona, kylässä eikä ravintolassa. Se on vaan kasvatuksesta kiinni!
Ap:lle ratkaisu: käytöstapojen opettaminen lapselle ja MIEHELLE! Se on täysin normaalia elämää.