Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuka lukenut Veljeni Leijonamieli? Itkitkö?
17.04.2013 |
Luin ensimmäisen kerran tuon kirjan muistaakseni 9-10-vuotiaana, enkä ymmärtänyt sitä alkua. Juoneen kuitenkin pääsin alun outoudesta huolimatta ja se oli elämäni ensimmäinen kirja, josta itkin.
Luin sen pariin kertaan vielä myöhemmin, viimeksi teini-ikäisenä 15 vuotta sitten ja silloinkin itkin salaa kun muuten yritin olla niin kovaa mimmiä - Lindgrenillä on ollut uskomaton lahja - "Minä näen valon! Minä näen valon!"
Kommentit (21)
Lisään vielä kysymykseeni, että minkä ikäisenä luit?
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. mInua on aina ärsyttänyt siinä suunnattomasti se, että se antaa väärän kuvan kuolemanjälkeisestä elämästä. Siinä on peräkkäisiä jälleensyntymiä uusiin maailmoihin eikä taivasta ja helvettiä.
Veljeni Leijonamielei ja Mio, poikani Mio ovat edelleen lempikirjojani, vaikka olenkin jo 30v täyttänytkin...
En sentään enää joka kerta itke =)
Mutta kun näin Veljeni Leijonamielen muutama vuosi sitten Raaseporin kesäteatterissa, silloin kyllä itkin.. enkä ollut ainoa.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 21:19"]
En. mInua on aina ärsyttänyt siinä suunnattomasti se, että se antaa väärän kuvan kuolemanjälkeisestä elämästä. Siinä on peräkkäisiä jälleensyntymiä uusiin maailmoihin eikä taivasta ja helvettiä.
[/quote]
"väärän kuvan", LOL =D
Ensimmäisen kerran luin 9-vuotiaana Leijonamielen. Se oli jännittävä ja loppu tosi surullinen, mutta kuitenkin toiveikas. Itkin. Ja niin olen itkenyt kaikilla muillakin lukemiskerroilla, viimeksi taisin lukea pari vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itkenyt lapsena, vaikka koinkin surua kirjaa lukiessani. Lapsena kuitenkin näin sen toivon, joka kirjassa on. Muutama vuosi sitten aloin lukea kirjaa lapsilleni iltasaduksi, mutta siitä ei tullut mitään: alku oli mielestäni niin lohduton, että itkin aivan valtoimenaan. 4- ja 7-vuotiaat apset olivat ihmeissään.
Mitä siinä alussa tapahtui sille vanhemmalle veljelle? Tekikö se todella itsemurhan? Pitää lukea kirja kyllä uudestaan kun on unohtunut.
Mun mielestä se ei anna mitenkään "väärää kuvaa", sillä emmehän kukaan voi tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Uskoa voimme, mutta voimme myös nauttia kirjoista, joihin on kirjoitettu niin vahvaa tunnetta, herkkyyttä, surua, pelkoa ja toivoa, että se saa sydämen toivomaan ettei tuska tässä maailmassa enää lisääntyisi vaan kaikki saisivat elää turvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 21:38"]
Mitä siinä alussa tapahtui sille vanhemmalle veljelle? Tekikö se todella itsemurhan? Pitää lukea kirja kyllä uudestaan kun on unohtunut.
Mun mielestä se ei anna mitenkään "väärää kuvaa", sillä emmehän kukaan voi tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Uskoa voimme, mutta voimme myös nauttia kirjoista, joihin on kirjoitettu niin vahvaa tunnetta, herkkyyttä, surua, pelkoa ja toivoa, että se saa sydämen toivomaan ettei tuska tässä maailmassa enää lisääntyisi vaan kaikki saisivat elää turvassa.
[/quote]
Ei se mitään itsemurhaa tehnyt, vaan pelasti sairaana makaavan pikkuveljensä ottamalla tämä selkään ja hyppäämällä palavan asunnon ikkunasta ulos.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 21:45"]
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 21:38"]
Mitä siinä alussa tapahtui sille vanhemmalle veljelle? Tekikö se todella itsemurhan? Pitää lukea kirja kyllä uudestaan kun on unohtunut.
Mun mielestä se ei anna mitenkään "väärää kuvaa", sillä emmehän kukaan voi tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Uskoa voimme, mutta voimme myös nauttia kirjoista, joihin on kirjoitettu niin vahvaa tunnetta, herkkyyttä, surua, pelkoa ja toivoa, että se saa sydämen toivomaan ettei tuska tässä maailmassa enää lisääntyisi vaan kaikki saisivat elää turvassa.
[/quote]
Ei se mitään itsemurhaa tehnyt, vaan pelasti sairaana makaavan pikkuveljensä ottamalla tämä selkään ja hyppäämällä palavan asunnon ikkunasta ulos.
[/quote]
Niinpä taisi ollakin. Aloin nimittäin juuri miettimään miten se isoveli kuoli. Muistin pikkuveljen kuolleen sairauteensa ja hämärä muistikuva oli, että tuo isoveli hyppäsi jostain korkealta alas, mutta oikein en tapahtumia muistanut.
Myös Anni Swanilla on itkettäviä satuja. Tuleeko teille muita mieleen? Lapsille voisi tosiaan lukea vähän vakavampaakin välillä, muttei mitään pelottavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 21:45"]
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 21:38"]
Mitä siinä alussa tapahtui sille vanhemmalle veljelle? Tekikö se todella itsemurhan? Pitää lukea kirja kyllä uudestaan kun on unohtunut.
Mun mielestä se ei anna mitenkään "väärää kuvaa", sillä emmehän kukaan voi tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Uskoa voimme, mutta voimme myös nauttia kirjoista, joihin on kirjoitettu niin vahvaa tunnetta, herkkyyttä, surua, pelkoa ja toivoa, että se saa sydämen toivomaan ettei tuska tässä maailmassa enää lisääntyisi vaan kaikki saisivat elää turvassa.
[/quote]
Ei se mitään itsemurhaa tehnyt, vaan pelasti sairaana makaavan pikkuveljensä ottamalla tämä selkään ja hyppäämällä palavan asunnon ikkunasta ulos.
[/quote]
Niinpä taisi ollakin. Aloin nimittäin juuri miettimään miten se isoveli kuoli. Muistin pikkuveljen kuolleen sairauteensa ja hämärä muistikuva oli, että tuo isoveli hyppäsi jostain korkealta alas, mutta oikein en tapahtumia muistanut.
Myös Anni Swanilla on itkettäviä satuja. Tuleeko teille muita mieleen? Lapsille voisi tosiaan lukea vähän vakavampaakin välillä, muttei mitään pelottavia.
[/quote]
Pikkuveli tosiaan kuoli sairauteensa, mutta isoveli kuoli ensin. Ja isovelihan oli lohdutellut pikkuveljeään kertomalla tarinoita Nangijalasta, että pikkuveli ei joutuisi siellä kauan odottamaan ennen kuin isoveli tulisi seuraksi, vaan isoveli kärsisi enemmän kun joutuiis elämään pitkän elämän ilman pikkuveljeään ennen kuin pääsis seuraksi Nangijalaan... Ja sitten kävikin niin että isoveli kuoli ensin.
En muista onko totta vai ei, mutta kun olin pieni puhuttiin että Ruotsissa olisi elokuvan ilmestymisen jälkeen syntynyt itsaribuumi kun nuoriso halus lähtee Nangijalaan.....
9-vuotiaana ensimmmäisen kerran, slloin se oli vähän pelottava enkä oikein ymmärtänyt Korpun sairautta. Juuri viime vuonna luin sen lapsille ja pyyhkisin kyyneleitä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma siskoni on ollut sen verran läheinen, että tuo kirja tullut tärkeäksi. Kaiken lisäksi nykyinen aviomieheni muisti että olin joskus halunnut tuon kirjan omaksi ja siitä pidin.. Jolloin sitten antoi sen minulle syntymäpäivälahjaksi kannen sisäsivulla teksti; Tuletko vaimokseni? <3 ja kädessä timanttisormus! Lukutoukalle ei parempaa kosintaa olekaan ! :)
Itkin, myös kesäteatterissa. Asia on erityisen vaikea minulle, koska oma veljeni kuoli 25 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Mutta Ronjalle itken vielä enemmän.
Mikä Ronjassa itkettää? Mattiksen ikävä vai Kalju pietun kuolema....?
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 22:31"]
Mikä Ronjassa itkettää? Mattiksen ikävä vai Kalju pietun kuolema....?
[/quot
Ei Kalju-Pietun kuolema itketä, hän on kuitenkin jo niin vanha ja kuolee onnellisen tilanteen keskellä? Mutta hyvänen aika, ovathan ne jutut aivan järkyttävän repiviä. Ronja hyppää kuilun yli Borkaryövärien luo, lapset kuolemassa talviseen metsään, Loviisan ja Matiaksen käynnit, se tilanne missä Ronja on kun hänen on valittava Birk tai Matias... Eikö se sitten itketä muita? Minua se on itkettänyt jo lapsena, saati nyt kun on omia lapsia.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 22:51"]
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 22:31"]
Mikä Ronjassa itkettää? Mattiksen ikävä vai Kalju pietun kuolema....?
[/quot
Ei Kalju-Pietun kuolema itketä, hän on kuitenkin jo niin vanha ja kuolee onnellisen tilanteen keskellä? Mutta hyvänen aika, ovathan ne jutut aivan järkyttävän repiviä. Ronja hyppää kuilun yli Borkaryövärien luo, lapset kuolemassa talviseen metsään, Loviisan ja Matiaksen käynnit, se tilanne missä Ronja on kun hänen on valittava Birk tai Matias... Eikö se sitten itketä muita? Minua se on itkettänyt jo lapsena, saati nyt kun on omia lapsia.
[/quote]
En ole ikinä ajatellut sitä erityisen surullisena, olin vain vihainen kun Matias oli Birk vangikseen ja sitten Ronja teki siististi ja olin jopa vähän kateellinen niille kun heillä sitten (Ronjalla ja Birkillä) oli toisensa ja olivat niin hyviä ystäviä...
Mielenkiintoista miten eri tavalla kirjat näyttäytyy eri ihmisille. Oletko lukenut sitä aikuisena? Näkökulmat voi myös muuttuilla iän mukaan...
En muista itkinkö lapsena sitä lukiessani, mutta jokin aika sitten luimme 8v kanssa iltasaduksi, ja ääneen lukemisesta ei meinannut tulla lopussa mitään.
Valtavan itkun sai aikaan Timo Parvelan kirja "Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen". Siinä pieni päästäinen vanhenee ja heikkenee ja kuolee. Niin koskettavasti kerrottu tarina...
Alue: Aihe vapaa
Itkin kyllä.