Häpeän voimakkaasti uskoontullutta puolisoani

"Aamen sille" tirsk!

Alkuinnostusta voi olla missä tahansa asiassa. Ei "tavis"uskovat tuputtele ja hoe jatkuvasti mitään missään. Sehän on ihan persoonakysymys! En minä ole kovin sosiaalinen saati muutenkin puhele mitään henkilökohtaisia asioita.

On kurjaa huomata miten alkeellisesti valtaosa esimerkiksi omista työpaikkalaisistani pilkkaa uskontoja ja uskovia hölmöiksi (niin kyllä monia muitakin ryhmiä), muttei heillä ole hajuakaan että arvostettu ja pidetty pomonsa on kristitty. Muiden tuomitseminen ja leimaaminen se vasta hölmöä on. Kristinuskoon kuuluu arvostaa jokaista sellaisena kuin he ovat: ei tuomita! Tässä(kin) asiassa jokin pieni vähemmistölahko ei edusta koko ryhmää. 

Alkuinnostusta voi olla missä tahansa asiassa. Ei "tavis"uskovat tuputtele ja hoe jatkuvasti mitään missään. Sehän on ihan persoonakysymys! En minä ole kovin sosiaalinen saati muutenkin puhele mitään henkilökohtaisia asioita.

On kurjaa huomata miten alkeellisesti valtaosa esimerkiksi omista työpaikkalaisistani pilkkaa uskontoja ja uskovia hölmöiksi (niin kyllä monia muitakin ryhmiä), muttei heillä ole hajuakaan että arvostettu ja pidetty pomonsa on kristitty. Muiden tuomitseminen ja leimaaminen se vasta hölmöä on. Kristinuskoon kuuluu arvostaa jokaista sellaisena kuin he ovat: ei tuomita! Tässä(kin) asiassa jokin pieni vähemmistölahko ei edusta koko ryhmää. 

Mitä te "kynnyskysymysläiset" tekisitte, jos oma lapsi joskus "hurahtaisi" uskoon?

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 17:53"]

Jumalan kiitos, jumalan terve, ruokarukous, siunausta taloon, aamen sille,... lista on loputon. Onko uskoa pakko toitottaa koko ajan ja kysellä toisilta onko jumala puhutellut heitä? "Älä pidättele yhtään, avaa sydämesi herralle" ja muuta sellaista kommenttia ihmisille, jotka eivät selvästi haluaisi puhua aiheesta.

[/quote]

Kiihkeä julistaminen on erittäin tyypillistä juuri uskoon tulleelle, oli kyse uskonnosta, karppauksesta tai muusta huuhaasta. Kaipa se kertoo sisimmässä jylläävästä epävarmuudesta, mutta ymmärrän hyvin tunteesi - itselläni tulisi hyvin pian ero ajankohtaiseksi, jos mies alkaisi hihhuloida.

Hei ap! Jos tämä ketju on totta niin otan osaa. Minun mieheni tuli uskoon ja tiedän miltä sinusta tuntuu. Erosimme n. vuoden kuluttua uskoon tulosta, mieheni muuttui kuin toiseksi ihmiseksi. Pakotti munutkin mukaan kirkkoon jne vaikka olisin lapsen vuoksi voinut jatkaa avioliittoa jos olisi antanut minun olla kuten ennenkin. Mutta eihän se käynyt, taisi olla seurakunnasta kova painostus saada koko perhe mukaan :/ Alkoi olla loppu vaiheessa väkivaltaa (fyysistä ja henkistä pahoinpitelyä, painostusta...) Ja ihan lestadiolaisuudesta kyse.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 20:23"]

Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 
Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi".

- Paavalin 1. kirje Korinttolaisille

[/quote]

"Joka itsensä korottaa, se alennetaan." Jostain syystä tämä raamatunkohta ei ole tehnyt kovin moneen uskovaiseen suurta vaikutusta.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 15:27"]

Mutta eihän se käynyt, taisi olla seurakunnasta kova painostus saada koko perhe mukaan :/ Alkoi olla loppu vaiheessa väkivaltaa (fyysistä ja henkistä pahoinpitelyä, painostusta...) Ja ihan lestadiolaisuudesta kyse.

[/quote]

Normipäivä uskovaisilla.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 15:23"]

Mitä te "kynnyskysymysläiset" tekisitte, jos oma lapsi joskus "hurahtaisi" uskoon?

[/quote]

Hyvä kyymys. Voisi olla suhtautuminen verrattavissa tilanteeseen, jossa lapsi kertoo homoseksuaalisuudestaan vakaumukseltaan sitä vastustavalle vanhemmalle.

Sivumennen sanottuna kaikkein kovimpia käännyttäjiä omaan ajattelutapaansa ovat tähänastisen elämäni (46 ja puoli vuotta) varrella olleet vapaa-ajattelijat ja uskonottomat. Ja mä olen sentään keskustellut asioista helluntailaisten, vapaakirkkoisten, lestojen, körttien, evankelisten, baptistien, ortodoksien, jehovan todistajien, mormonien, hare krisnojen ja epäilemättä muutamien muidenkin kristillisten ja ei-kristillisten uskovien kanssa.

Ei se ole sama asia kuin, että lapsi kertoisi olenvansa homoseksuaali vaan samaan verrattava asia olisi, että puoliso kertoisi olevansa homoseksuaali, mutta haluavansa jatkaa avioliittoa kuten ennenkin. Aikuisen lapsen kanssa ei jaeta päivittäistä elämää ja arkea, joten lapsen ratkaisut eivät vaikuta samalla tavalla sinun elämääsi kuin puolison ratkaisut. Puolison uskoon hurahtaminen olisi minulle kynnyskysymys ja ero tulisi. Lapsen hurahtaminen aiheuttaisi huolestumisen lapsen mielenterveyden puolesta, mutta ei muuttaisi minun ja lapsen suhdetta.

Miksi kaikkien uskovien kuvitellaan olevan hihhuleita josta pitää pysyä niin kaukana kuin mahdollista? Minä olen uskossa, ollut niin kauan kuin vain muistan. En kuulu mihinkään uskonlahkoon, en käy kirkossa, synagogassa tms. En puhu uskostani kenellekään, juuri siitä syystä että minua pienenä on yritetty käännyttää tiettyyn uskonlahkoon. En puhu uskostani miehelleni, lapsilleni, sukulaisille tai ystävilleni.

Uskoni on hyvin henkilökohtaista. Joskus rukoilen hiljaa mielessäni, mutta yleensä se on vain "tietoa" siitä että on olemassa joku minua suurempi voima, jonka johdatukseen ja suojelukseen voin luottaa. Ja jonka luona minun on hyvä olla kuolemani jälkeen. Huomaattehan että käytin sanaa tietoa lainausmerkeissä? Siksi etten voi tietää onko tietoni oikea, minä vain uskon ja luotan. Minua ei kiinnosta mitä muut uskoo tai uskovatko mitään. Se on jokaisen oma asia.

Kyllä Usko Eevertti Luttinen piti hyvän puheen aamulla radiossa, sai piinatun rellunsa kuntoon ja hurautti Sorvankylältä vinkkarit rutussa Suomipopin studioon.

Minulle tuli tästä aloittajan viestistä mieleen eräs tuttuni. Itse uskon Jumalaan, mutta en voi sietää tuttuni tapaa käyttäytyä. Itse en mitenkään mainosta uskoani, enkä käy kirkossa, seuroissa tms. En siis sanoisi olevani uskovainen, mutta uskon ja rukoilen joskus. Tuttuni puolestaan paasaa suu vaahdoten Jumalasta ihan siihen saakka, että ihmiset hermostuvat hänelle. Minäkin hermostun, koska uskon jo, mutta silti hän yrittää yhä käännyttää minua. Hänen mielestään minunkin pitäisi tehdä sitä ja tätä, että voisin olla oikeasti uskossa.

Minäkin tunnen uskovaisia laidasta laitaan. Olen jopa töissä hyvin uskonnollisessa yhteisössä. Itse en kuulu kirkkoon, enkä tunnusta mitään muutakaan uskontoa.  Työkaverini ovat pääasiassa todella mukavia, mutta turhan usein huomaan ristiriitaisuuksia heidän puheistaan. Esimerkiksi nöyryydestä, vilpittömyydestä ja toisen posken kääntämisestä; usein julistavat olevansa nöyriä ja vaatimattomia, mutta samaan hengenvetoon kehuvat ihan älyttömistä asioista, auttavat kyllä muita, mutta vaativat siitä auttamisesta vastalahjaksi jotain. Ja jos ei älyä auttaa, niin välittömästi hyökätään henkisesti vastaan.

Meillä on myös valtava määrä uskovaisia asiakkaita. Suurin osa heistä on miellyttäviä, mutta osat alkavat saarnaamaan omaa uskoaaan ja sekös jos mikä nostaa pienen anarkistin sisälläni. Minua myös turhauttaa Raamatun toden julistaminen, kun minulle on uskonnontunneilla opetettu, että Raamattu on koottu pyhien miesten toimesta siten, miten se on parhaiten omalla aikakaudellaan palvellut kristinuskon edistämistä. Se siitä Jumalan pyhästä kirjoituksesta :(

Minä myös uskon kaikennäköiseen, mutta en missään nimessä lähtisi kenellekkään muulle neuvomaan, että miten kuuluisi uskoa oikealla tavalla. Se on minulle kauhistus!

Jos oma mieheni hurahtaisi uskoon, niin tekisin välittömästi selväksi, että uskoa saa, mutta ei tuputtaa. Jos tuputus jatkuisi, niin kävelisin ovesta ulos. En tarvitse uskovaisten joukkoa ympärilleni jaksaakseni elämääni. Minulla on oma uskoni ja oma sisäinen valoni, eiköhän se riitä. 

Ei usko kenestäkään yksinkertaista tee. Kristittyjä ihmisiä on joka "kansan ryhmässä ". täytyy itse olla joko äärettömän suvaitsematon tai tyhmä luullessaan niin.

I rest my case :( Mitä hittoa alla oleva tarkoittaa? Voisiko muillekin antaa rauhan ajatella itse ja lopettaa sen tuputtamisen. Yäk

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 20:23"]

Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 
Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi".

- Paavalin 1. kirje Korinttolaisille

[/quote]

Olen normaali, lapset ovat osallistuneet uskonnon tunneille, en kuulu kirkkoon, vain yksi seksisuhde koko elämäni aikana.

En usko muihin kuin itseeni ja nuo raamatun sitteraukset ovat säälittäviä, mutta niin ovat V.A. Koskenniemenkin. Eli jos et osaa itse sanoa mitään fiksua niin ole hiljaa.

Uskovaiset haluavat siirtää vastuun teoistaan muualle, kaikki on jonkun jumalan tahtoa, en tiedä onko jahven vai allahin.

Sitten he ihailevat lapsellisuutta. Pitkät hiukset pitää olla ja jotenkin tyttömäinen. Tyttömäisyydellä he tarkoittavat avuttomuutta, jotta mies saa olla iso ja perheen pää. Ovat luusereita, niin ja aina kerjäämässä.

yöäk uskovaisille

yöäk kirkolle

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 15:23"]

Mitä te "kynnyskysymysläiset" tekisitte, jos oma lapsi joskus "hurahtaisi" uskoon?

[/quote]

Veisin lääkäriin. Todennäköisesti jo ennen kuin tilanne menisi noin pahaksi.

[/quote]

Aamen sille!

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 15:27"]

Hei ap! Jos tämä ketju on totta niin otan osaa. Minun mieheni tuli uskoon ja tiedän miltä sinusta tuntuu. Erosimme n. vuoden kuluttua uskoon tulosta, mieheni muuttui kuin toiseksi ihmiseksi. Pakotti munutkin mukaan kirkkoon jne vaikka olisin lapsen vuoksi voinut jatkaa avioliittoa jos olisi antanut minun olla kuten ennenkin. Mutta eihän se käynyt, taisi olla seurakunnasta kova painostus saada koko perhe mukaan :/ Alkoi olla loppu vaiheessa väkivaltaa (fyysistä ja henkistä pahoinpitelyä, painostusta...) Ja ihan lestadiolaisuudesta kyse.

[/quote]

Paitsi että lestadiolaiset eivät kokoonnu kirkossa. Ihan kiva yritys muuten. :)

Pitääkö olla vaikeuksia jotta tulee uskoon?