Onko sinulla vielä unelmia?

Ei ole ikinä ollut. Olen hengissää, mutta en elä.

Onnea on unelmoida. On siis unelmia. Osaa kohti menen koko ajan, osaa yritän saavuttaa joskus ja osa sellaisia etten niitä saavuta mutta olisipa ihanaa jos jos ja jos.

Vastavuoroista rakkautta toivoisin vielä kokevani, mutta olen itse astunut poikkiteloin unelmieni tielle ja ajanut umpikujaan.

Tottakai on! Vastahan tässä vapaus alkaa kun kuopus muuttaa vuoden parin kuluttua kotoa, miehen eläkkeeseen on melkein 10v aikaa!

100 unelmaa joka päivä. Riittää jos yhdenkin saan vietyä huomiseen ja lähemmäs toteutumista. Luovutan vasta haudassa

n60v

Unelmasta toiseen kirjoitti:

Olen koko elämäni pitänyt itseni tyytyväisenä keksimällä toteuttamiskelpoisia unelmia, pyrkinyt niitä kohti ja toteuttanut ne. Sitten olen jälleen idoinut uusia, mikä ei koskaan ole ollut vaivalloista.

Seuraavaksi opettelen laulamaan.

Täällä toinen samanlainen unelmasta toiseen kulkija. Olen toteuttanut kaikki lapsuuden ja nuoruuden unelmani, jotka ovat olleet melko tavanomaisia (lapset, omakotitalo, kesämökki, lemmikki, erilaiset taidot ja harrastukset, akateemisuus, kivat työt, matkailu) . Seuraavat unelmani liittyvät mm. yrittäjyyteen ja haluan soittaa paria instrumenttia vielä paremmin. Lisäksi haluan matkustaa lasteni kanssa Austraaliaan ja Uuteen-Seelantiin. Lisään tähän vielä, että näiden omien aika tavallistenkin unelmien toteuttamiseen tarvitaan terveyttä, tuuriakin ja sinnikkyyttä. Niin että olen ollut onnekas ja ymmärrän, että muiden unelmat ei aina toteudu enkä aliarvioi ihmisiä missään tapauksessa, jotka elävät eri tavoin tai eivät edes tavoittele samoja asioita.

Lähinnä unelmoin siitä, ettei terveystilanne muuttuisi tästä enää huonompaan suuntaan. Riittäis jo.

Jos toisen kerran elämässään saisi jotain kivaa naista suudella ja viettää aikaa kanssaan.

Olenkin pohtinut tuota aihetta viime aikoina, hyvä ap kun teit tämän aloituksen. Minulla ei ole koskaan ollut unelmia. Jos minun on aivan pakko jokin unelma keksiä, niin kyllähän minä voisin unelmoida vaikkapa näin:

"Unelmoin että olisin sade joka pisaroiden tanssina putoaa järven pintaan. Järvestä virtaisin jokena osaksi elämän valtamerta."

Olisihan tuo kaunista. Kaunis unelma. Mutta eipä tuolla unelmalla mitään käytännön arvoa tai merkitystä ole, koska enhän minä ikinä voi oikeasti sade olla, koska minä olen ihminen.

Eli totanoinniin? Mistä ne sellaiset realistiset unelmat oikein tulevat? Siis sellaiset joita ihminen saattaa jopa pystyä saavuttamaan? Sellaiset unelmat joita saattaa tässä tosielämässä lähteä tavoittelemaan?

Aii eunelmia vai. EN mä ooo ainakaan 20 vuoteeen nähnyt muuta kuin sumua ja usvaaa vain.

Ei. Olen liian vanha.

Töitä olen yrittänyt saada 4 vuotta, myös opiskellut jotta pääsisi. Ei.

Olen koittanut laihduttaa vuosia, ei onnistu.

Kaikki on paskaa ja ta pan itseni kun nuorin lapsi 18v.

N36 100kg

Kannattaneekohan tuo. Aurinko on nimittäin päästänyt pienen purkauksen ja se CME ehtii kuulemma huomenna Maahan.

Nauttikaa sähköstä, niin kauan kuin sitä pistokkeesta tulee! Voi olla, että se pianaikaa häviää kokonaan ainakin rahvaalta.

Ei ole unelmia. Elän hetki kerrallaan, varsin onnellisena koska olen jo siellä missä haluankin olla.

Mä luulen, että olen saanut elää monia elämiä ennen tätä. Musta tuntuu, että olen nähnyt ja kokenut kaiken haluamani, eikä ole mitään tarvetta tavoitella mitään. Tämä on ollut minulla aina, siis tässä elämässä.

Olen kiitollinen perheestä, kodista, työstä, oikeastaan kaikesta. Olen matkustellut paljon työtehtävissä, ja vapaa-ajalla kohtuullisen paljon. Ei nekään sykähdytä, ihan kuin olisi jo nähnyt kaiken ennestään. 

Mä olen hyvin tyytyväinen ja seesteinen. Olen tehnyt tässäkin elämässä paljon, olen ollut politiikassa ja erilaisissa luottamustehtävissä 20 vuotta, tv-ohjelmissa, kauneuskilpailuissa, ties missä. Olen saanut tehdä vaativia työtehtäviä ja nykyinen työni on minulle ihan paras mahdollinen. 

Lainatakseni laulun sanoja "ei toivetta mulla sen kummempaa, kuin että terveenä kuolla saisin" . Ja toki toivon että lapseni ja muu perheeni saisi elää pitkän elämän terveinä. 

Eli en unelmoi mistään. Tai joo, unelmoin, että saisin tuon kamalan läskimahan sulatettua pois. Siinä se :)

Täydellinen erakkous. Inhoan kaikenlaista kanssakäymistä ihmisten kanssa. En tykkää lapsista enkä eläimistäkään. Mikään ei ole niin ihanaa kuin oma rauha. Puhdas luonto. Kaunis, puhdas ja siisti koti. Puhdas, siisti ja hyväntuoksuinen vuode. Puuhastella omia juttujaan omissa oloissaan. Rakastan lukemista. 

Vierailija kirjoitti:

Haaveilen omasta kodista. Tahtoisin niin kovasti ostaa oman, sen ei tarvitse olla mitenkään hieno tai mitään, mutta kunhan olisi oma. Siellä saisi olla niin kuin tahtoo, maalata seinät, laittaa tauluja juuri sinne minne huvittaa, vaihtaa rumat vessan laatat jne. Ei tarvitsisi kysyä keneltäkään saanko ottaa lapsille lemmikin.

Haaveilen myös naimisiin menosta. En tiedä mikä siinä on, en edes halua häitä. Maistraatissa ruokatunnilla käyminen kelpaisi varsin hyvin.

Olen nyt naimisissa, mutta aikaisemmin minäkin haaveilin nimenomaan naimisiin menosta ja avioliitosta, en niinkään häistä. Olikin vaatimaton kotivihkiminen. Muutenkin on unelmani ovat aina olleet vaatimattomia: tasainen perhe-elämä(lapsuus ja nuoruus olivat turvattomat),oman alan vakituinen työpaikka(nyt vain pätkätöitä), muutto kivaan kaupunginosaan (olen aina asunut huonomaineisissa lähiöissä).

On toki. Rakkaudesta, onnistumisista, oivalluksista ja kaikkinaisesta hyvinvoinnista. Kaikki eivät toteudu samaan aikaan mutta iloitsen aina kun joku pienikin unelma on saavutettu. 

Haluaisin eläkkeellä asua kaupungissa ja käydä kulttuuririennoissa. Nyt asun maalla.

Ei ole koskaan ollut mitään haaveita,unelmia. 

Yhtä selviytymistä lapsuus, nyt aikuisena ei osaa edes haaveilla jostain , edes siitä mitä itse haluais  olla tai tehdä.