Lue keskustelun säännöt.
Hyvä ystävä menossa naimisiin luuserin kanssa
16.04.2013 |
Hyvä ystäväni on vuosia etsinyt epätoivoisesti miestä, vanhaksipiiaksi jäämisen pelossa. Nyt hän sitten tarttui ensimmäiseen tilaisuuteen mikä vastaan tuli. Miehen hän tapasi syksyllä, häät ovat ensi kesänä.
En pidä mahdottomana, että nopeasti solmittu parisuhde onnistuisi, mutta tämä mies... Kukaan ystäväni lähipiiristä ei pidä hänestä. Mies on kyllä älykäs ja hyvätuloinen, mutta hän on myös ylimielinen, huumorintajuton (osaa kuitenkin nauraa muiden epäonnistumisille), epäempaattinen, kylmä ja etäinen. Yleiskuva on suoraan sanottuna kalsea.
Tähänkin voisi kai tottua, mutta ystäväni itse tiedostaa asian. Olemme varovasti jopa keskustelleet asiasta, ja ystäväni näkökulma on, että voisi pahemminkin olla, sillä mies ei sentään lyö, ryyppää jne.
Mielestäni ystäväni tekee suuren virheen. Parempi olisi olla yksin kuin tehdä noin suuria kompromisseja ja rynnätä suin päin naimisiin. Hän on sitä paitsi vielä alle 30-vuotias, joten tässä kiireen pitämisessä ei ole järkeä!
Kommentit (44)
Ap, kuulostaa aivan samanlaiselta, kuin hyvän ystäväni mies. Ihan samanlainen persoona, en ole kuullut hänen nauravan yli 10 vuoteen vapautuneesti koskaan, paitsi vahingonilosta ja toisen epäonnea ilkkuen. Ystäväni on roikkunut eron partaalla kauan, mutta yhteinen asuntolaina ja lapset tekevät lähdöstä liian vaikean, samoin sen myöntäminen että liitto oli virhe alun perin. Kulissejakin pidetään pystyssä, minulle ei tarvitse. Kaikesta on puhuttu vuosia, puitu ja käsitelty lukemattomat tunnit puhelimessa ja kasvotusten, jokaisen viinilasillisen jälkeen ja aina kun muutenkin nähdään. En enää ota kantaa tuohon tuhoavaan avioliittoon, en jaksa. Tulee kuitenkin aina joku hetki, että mies ei olekaan 100% kusipää, joten ystävä jää. Heillä väkivalta on vain henkistä, ei koskaan fyysistä, mutta sekin voi olla todella kuluttavaa ja kuin syöpä. Vuodesta toiseen kuuntelet ivaa ja pilkkaa, niin kotona kuin seurassakin muiden kuullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kyllä ihmetyttää joidenkin logiikka täällä. Jos siis kuvitellaan että olen ystävälleni kateellinen tai muuten katkera, niin miksi siinäkään tapauksessa tulisin tänne anonyyminä kertomaan asiasta? Kai saisin enemmän tyydytystä siitä, että morkkaisin ystäväni miestä ihmisille, jotka hänet tuntevat? Myöskään minun siviilisäätyni, tai avioliittoni onnellisuus tai onnettomuus ei liity asiaan, kunhan mainitsin siitä koska joku sitä (ainakin epäsuorasti) kysyi.
Ilmeisesti on kuitenkin mahdotonta että olisin "hyvä ihminen" ja oikeasti huolestunut ystävästäni. Ainut selitys tämän ketjun aloittamiselle on, että olen kateellinen. Tottakai.
Tosiasia oikeasti on, että tämä huiman rakastunut mies on käskenyt ystävääni esim. pitämään turpansa kiinni asioista joista hän ei mitään tiedä. Tämä oli häneltä poikkeuksellisen aggressiivista; yleensä hän vain virnuilee tai tirskuu ylimielisesti kun ystäväni tai joku muu sanoo jotain hänen mielestään tyhmää. Tällä tyypillä on myös todella ärsyttävän korostunut käsitys oman ammattinsa tärkeydestä. Jne jne.
Uskokoon ken tahtoo.
Ap
Kirjoitin viestin aika nopeasti, jäi sanomatta, että ei voi myöskään olettaa että mies olisi erilainen kun he ovat kahden kesken. Mies harrastaa ystäväni nöyryyttämistä ja tietynlaista alistamista sekä julkisesti että (kuulemma) kotona kahden kesken. Jotenkin kuvottaa!
Ap
Kyllä nämä ns, ystäväni keksivät vaikka mitä juoruja miehestä, että saisivat meidät eroamaan. Milloin mies oli muka naistenmies ja huoripukki ja juoppo ja vaikka mitä. Mies näki selvästi läpi näiden ystävieni ja pisti pökköä pesään tavatessamme heitä.
Huvittavinta oli, että pari naista, jotka eniten haukkui miestäni, oli yrittänyt iskeä häntä kapakassa kun mies oli ollut työkavereidensa kanssa viettämässä pikkujoulua.
Nainen on naiselle todellakin....nainen.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 13:38"]
Mutta ilkeilikö tuleva miehesi sinulle muiden kuullen? Kerroitko ystävillesi, että mies nöyryyttää sinua kotona? Ap:n ystävän kohdalla on näin.
Ap voi tietysti valehdella, mutta mitä järkeä on olettaa näin, kun olemme kuitenkin hänen tietojensa varassa?
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 20:40"]
Kumpikohan mahtaa jäädä kuvioihin; se elämänkumppani vai tuollainen "ystävä" joka arvostelee noin henkilökohtaisia valintoja? Mitä luulet? On olemassa asioita mihin ei puututa mikäli ei pyydetä puuttumaan, ja ainakin minun mielestäni tuo on juuri eräs sellainen. Jokainen valitsee kumppaninsa itse, ja tekee myös mahdollisesti virheensäkin itse. Tuskin ystävä on holhouksen alainen tai oikeasti tyhmä?
[/quote]
Niinpä. Minä olin ystävieni mielestä säälittävä vanhapiika 31 vuotiaana. Muut olivat isot häänsä tanssineet ja lapsiakin oli. Minä olin sitoutumiskammoinen ja ei vain ollut tullut vastaan miestä, kuka minulle kelpaisi.
Sitten se vain tapahtui ja rakastuin. Muutimme heti yhteen ja kävimme maistraatissa vihityttämässä meidät avioliittoon. Siitä alkoi ystävien kiekuminen. Jokainen tiesi paremmin, että mies on sika ja varmaan vaikka mitä ja minä teen erehdyksen epätoivoisena vanhanapiikana, että saan miehen.
Ja kyllä, nämä ystävät jäivät. Me olemme edelleen onnellisesti naimisissa 18 jälkeen ja meillä on 3 lasta. Nämä ns, ystävät ovat yhtä lukuunottamatta eronneet.
[/quote]
[/quote]