Hyvä ystävä menossa naimisiin luuserin kanssa

Onko AP niitä naisia, jotka ihan sihisevät kateudesta, kun kaverilla on työssäkäyvä mies. AP on joko kyyninen ikisinkku tai sitten hänellä on "miehenä" työtön Abdullah tai Mohammed, jolle on oleskelulupa vasta haussa.

Tiedoksi vaan kaikille louskuleuoille että olen ihan perheellinen, naimisissa oleva nainen. Onnellisesti vieläpä. Kateellinen en alentuisi olemaan miehestä joka avoimesti halveksii sekä tulevaa vaimoaan että muita ihmisiä. En myöskään ole kehittänyt tilanteen vakavuutta omasta päästäni, sillä ystäväni puhuu itsekin miehensä vioista, jotka eivät ole aivan vähäiset. Mutta hän on päättänyt että nyt mennään naimisiin, koska parempi olla vaikka sitten sen kusipään kanssa kuin yksin.

(Sinänsähän minun siviilisäätyni ei vaikuta siihen että olen huolissani ystävästäni. Myös lähipiirimme sinkkuystävät jakavat saman huolen, ja tuskin ovat kateellisia hekään.)

Ap

Hei ap! Mulle tulee sellainen olo, että kaverisi mies on ilmeisesti loukannut sua henkilökohtaisesti jotenkin. Et sä muuten näkisi noin paljon vaivaa kyseisen miehen haukkumiseen. terv, kyökkipsykologi

ps. Älä puutu kaverisi elämään. Hän on aikuinen nainen ja tekee itse päätöksensä.

Ystäväsi meni naimisiin lompakon kanssa. Hankkii elintason, parvekkeen, merinäköalan ja pariisin shoppailun makuuhuoneen puolella. Valtaosa parisuhteista ja avioliitoista perustuu tuohon tavalla tai toisella. Älä huoli, ellei se enää halua sitä miestä niin ottaa itse eron.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 20:13"]

En pidä mahdottomana, että nopeasti solmittu parisuhde onnistuisi, mutta tämä mies... Kukaan ystäväni lähipiiristä ei pidä hänestä.  

Mielestäni ystäväni tekee suuren virheen.[/quote]

Hei ap!

Omasta kokemuksesta kannustaisin sinua vielä juttelemaan ystäväsi kanssa. Käytyäni helvetin läpi yhden vakavasti luonnehäiriöisen kanssa oli eron jälkeen todella ikävä ja kurja kuunnella ystävien puheita siitä, "miten he olivat kyllä heti nähneet, että se mies ei ole sitä miltä näyttää". Kukaan ei sitä minulle kuitenkaan tullut sanomaan ennen häitä. On toinen asia, olisinko rakastumishuumassani ystäviäni uskonut, mutta jos tarpeeksi moni olisi tästä puhunut, olisivat silloin kertoneet niitä asioita, jotka sitten paljastuivat jälkeenpäin...

Ap, lue tuo nelosen kirjoitus, täysi komppi sille. Ja juttele sinä ystäväsi kanssa jos sinullakin varoituskellot kilkattavat... Ystäväsi toki päättää omista tekemisistään mutta ainakaan sinun ei tarvitse jälkeenpäin jossitella, ettet varoittanut. Ystävän sydämellä annetuilla varoituksilla on myös se hyöty, että ystäväsi voi muistaa sanasi jos ja kun helvetti repeää ja ne saattavat auttaa häntä lähtemään nopeammin karkuun.

Rohkeutta, ja ystävällesi viisautta olla tekemättä hätiköityjä ratkaisuja!

Ap, entäs jos ystäväsi onkin sisimmässään samanlainen kuin tuleva miehensä? Näet ehkä miehestä heti ja selvästi mikä hän on mutta et ehkä haluaisi uskoa sellaista ystävästäsi. Meillä on tapana kuvitella, että se mikä on meidän (talo, auto, ystävä, lapsi) on jotenkin mystisesti parempi kuin mikään mitä toisilla on. Ehkä ystäväsi on löytänyt sielunkumppaninsa ja se järkyttää sinua niin ettet haluaisi uskoa siihen? 

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 20:13"]

Mies on kyllä älykäs ja hyvätuloinen, mutta hän on myös ylimielinen, huumorintajuton (osaa kuitenkin nauraa muiden epäonnistumisille), epäempaattinen, kylmä ja etäinen. Yleiskuva on suoraan sanottuna kalsea.  [/quote]

Älykäs, hyvätuloinen ja ylimielinen (röyhkeä?) on kyllä mielestäni kaukana luonnehdinnasta "luuseri". Ko. miehessä tuntuu olevan jotain muuta omituista, jokin tunnevamma, tunnekylmyys tjsp. Itse varoisin kyllä. Epäempaattinen ja etäisen kylmä puoliso ei voi olla kovin hyvä tuki silloin kun elämä kolhii.

Miksi ihmeessä ystäväsi on noin epätoivoinen alle 30-vuotiaana? Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Jokaisella on oikeus tehdä itse omat virheensä ja oppia niistä. Minäkin ihmettelen millä oikeudella jotkut kuvittelevat olevansa toisia parempia ihmisiä. Ihmiset hakevat parisuhteita eri elämäntilanteissa eri tarpeisiinsa ja ystävän tehtävä ei ole ikinä arvostella toisen valintoja!

Olen jotenkin pettynyt huomatessani, kuinka monet syyttävät joko minua kateelliseksi tai sanovat, että ystäväni mies on varmasti suljettujen ovien takana oikein hyvä mies. Korostan siis vielä, että ystäväni ITSE ei tunnu myöskään pitävän miehestä kovin paljon, mutta hän HALUAA naimisiin ennen kuin täyttää 30 ja tässä on nyt yksi kandidaatti, joka saa luvan kelvata. Mielestäni on 100% selvää, ettei tuo mies edes rakasta ystävääni. Miksi muuten hän nauttisi tämän nöyryyttämisestä julkisesti? Ja kuten sanoin, mies suhtautuu näin kaikkiin muihinkin. Hänen seurassaan ei pidä sanoa mitään hänen mielestään tyhmää, sillä hän tekee mielipiteensä tiettäväksi. Se on se suurin ongelma. Mies ilmiselvästi halveksii kaikkia ympärillään, jopa kihlattuaan. Minunkaan suhteeni ei ole täydellinen, ja varsinkin stressi saa meidät riitelemään, mutta halveksuntaa suhteessamme ei ole koskaan ollut.

Ap

Toisen piikittely/nolaaminen julkisesti jo rakastumisvaiheessa on minulle ainakin suuri huutomerkki!

Et voi estää ystävääsi menemästä naimisiin. Jokainen tekee omat virheensä. Toki avuksi voisi olla jos teistä ystävistä useampi kertoisi huolensa ystävälle. Toki voi käydä niinkin, että jos ja kun ne vaikeudet alkavat niin ystävä ei uskallakaan niitä myöntää, koska te olitte oikeassa. Joten sovitelkaa sanojanne!

Minulla on 4 ystävää/sukulista, joista on saattanut etukäteen sanoa, että puolisovalinta on väärä. 3 on eronnut. Heistä 2 selvisi lievin vammoin, elävät nykyään uudessa onnessa & hyvässä parisuhteessa. Kolmannella on erittäin raastava avioeroprosessi käynnissä, josta iso joukko ihmisiä (lapset mukaan luettuna) ovat jo kärsineet ja tulevat kärsimään pitkään...

Neljäs sinnittelee liitossa, on burn out lomalla masennuksen takia...

Joten 'tieteellisen' tutkimukseni mukaan, ystävälläsi on noin 50% mahdollisuus kävellä voittaja suhteesta ulos, jos ei vaan jää liian pitkäksi aikaa. Ja heillä ei ole lapsia tai puolisosta löytyy sen verran järkeä, että lapsi asiat saadaan sovittua! (Muutoin helvetti jatkuu..)

Järjetöntä ottaa esille tuo kateuskortti tällaisessa yhteydessä, kuinka kukaan voisi olla kateellinen jollekin, joka on selkeästi tekemässä väärää valintaa ja näin todennäköisesti pilaamassa elämäänsä. Voisiko olla, että AP on ihan oikeasti huolissaan ystävästään, kuka hemmetti nyt kusipäätä kadehtisi?

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 00:33"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 20:13"]

Mies on kyllä älykäs ja hyvätuloinen, mutta hän on myös ylimielinen, huumorintajuton (osaa kuitenkin nauraa muiden epäonnistumisille), epäempaattinen, kylmä ja etäinen. Yleiskuva on suoraan sanottuna kalsea.  [/quote]

Älykäs, hyvätuloinen ja ylimielinen (röyhkeä?) on kyllä mielestäni kaukana luonnehdinnasta "luuseri". Ko. miehessä tuntuu olevan jotain muuta omituista, jokin tunnevamma, tunnekylmyys tjsp. Itse varoisin kyllä. Epäempaattinen ja etäisen kylmä puoliso ei voi olla kovin hyvä tuki silloin kun elämä kolhii.

Miksi ihmeessä ystäväsi on noin epätoivoinen alle 30-vuotiaana? Eihän tuossa ole mitään järkeä.

[/quote]

Kyllä minusta juuri tunnekylmä, ylimielinen, kyynärpäätaktiikalla elämässä etenevä, epäempaattinen ilkimys on ihmisenä luuseri :)

Olisit onnellinen, että todennäköisesti jo varsin pitkälle rupsahtanut kaverisi sai jonkun kiinnostumaan itsestään.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 20:40"]

Kumpikohan mahtaa jäädä kuvioihin; se elämänkumppani vai tuollainen "ystävä" joka arvostelee noin henkilökohtaisia valintoja? Mitä luulet? On olemassa asioita mihin ei puututa mikäli ei pyydetä puuttumaan, ja ainakin minun mielestäni tuo on juuri eräs sellainen. Jokainen valitsee kumppaninsa itse, ja tekee myös mahdollisesti virheensäkin itse. Tuskin ystävä on holhouksen alainen tai oikeasti tyhmä?

[/quote]

Eihän ap ole tässä ketjussa kertonut, millä tavoin on ottanut asiaa puheeksi ystävän kanssa vai onko ottanut ollenkaan. Niitä tapojakin on monia.

Itse olen ainakin puhunut ystävän kanssa, kun hän oli suhteessa, josta ymmärsin, että se ei voi pitemmän päälle toimia. Tottakai ystävä joutui tekemään omat päätöksensä mutta minun avullani hän ei jäänyt siihen kuvioon roikkumaan kuin hukkuva oljenkorteen. Nuo rakkausasiat eivät koskaan ole kovin yksinkertaisia ja jos ystävälle aikoo puhua, pitää ottaa se huomioon.

No ei se sun ystäväskään vaikuta yhtään sen paremmalta ihmiseltä, jos menee naimisiin ihmisen kanssa kenestä ei edes välitä. Sillon sillä on pelissä omat henkilökohtaiset ja itsekkäät tarpeensa.

Ehkä ovatkin juuri passeli pari.

Periaatteessa aikuiset ihmiset tehkööt omat valintansa (ja virheensä, jos ne sellaisia ovat) MUTTA jos mies on ihan oikeasti ja toistuvasti ilkeä ystävällesi (siis niin, ettei käytöstä voi mitenkään lukea viattomaksi sosiaaliseksi kömpelyydeksi tai keskinäiseksi huumoriksi), ja ystäväsi myös kokee sen ilkeytenä (ilmeisesti näin, koska on kertonut asiasta), niin mä kyllä hyvälle ystävälleni sanoisin jotenkin näin:

"mä voin olla väärässä, ja sä tiedät omat asiasi parhaiten, mutta mun mielestä tämä mies kohtelee sua huonosti, eikä vaikuta ihmiseltä, joka ansaitsee sut. Mä toivoisin, että harkitsisit vielä kunnolla, kannattaako häneen sitoutua ja hänen kanssaan tehdä lapsia. Mutta jos todella haluat hänet ja uskot, että teistä tulee onnellisia, niin tuen sua täysin ja toivon teille kaikkea hyvää. Kuten sanottu, sä itse tiedät parhaiten, mitä haluat, mä puhuun vain siitä, miltä musta ulkopuolelta näyttää."

En noin vain usko että aloitus vastaa ollenkaan oikeaa totuutta. Ja vaikka aloittaja hehkuttaa olevansa itse onnellisesti varattu ja siis hirrrveeen huolissaankin ystävän uudesta parisuhteesta jajaja, niin puhutaan sitä kyllä niin paljon paskaa tässä maailmassa muutenkin ja muissakin yhteyksissä, että joo joo, on on. Uskotaan...

No, sitten jos kerran niin on, että olet hirveeeeeen onnellinen ja kaikkee sellaista itse, niin sitä paremmalla syyllä sussa pitäisi olla naista antaa kaikkien kukkien kukkia tavoillaan. Ihan eka turn-off tässä oli jo tuo luuseri-sanan käyttö. Katse peiliin, jotta mikäs valioyksilöiden kantaäiti se siellä itsetyytyväisenä ja oikein pulleana möllöttää? Hälytyskellot kilahtaa, kiling. Joten ehkä onkin jopa niin käänteisesti, että siis sinä ja miehesi olette niin perin ahdistavaa seuraa, että se saa sen ystäväsi uuden miehen puolustuskannalle, minkä jälkeen hän käyttäytyy hieman tökerösti ja huonosti seurueessa. Ehkä hän älykkäänä miehenä on huomannut jo heti alkuunsa, että sinähän olet ensitöiksesi omista motiiveistasi lähtien manipuloinut jo koko hovin henkilöt "sun ystävät" miestä vastaan, vaikket sä itse edes tajua tekeväsi siinä väärin. Jos huomaa olevansa kytättävänä ja tuomittavana tekee ihan mitä tahansa, niin eihän se nyt parhaita puolia tuo kenestäkään ihmisestä esille. Se saa hyökkäämään lopulta tavalla tai toisella. Ehkä miestä harmittaa että naisella on niin tympeitä "ystäviä", mutta itse asiassa ehkä sinä oletkin se yksi ja ainoa riidankylväjä, joka on pannut alulle tuon ilmiön? Ihmeellistä on elämä. Ehkä sinä itse oletkin suurin ongelman ydin?

Voi anteeksi, mähän tietenkin tarkoitin että polleana. Valitettava kirjoitusvirhe. 39

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 20:40"]

Kumpikohan mahtaa jäädä kuvioihin; se elämänkumppani vai tuollainen "ystävä" joka arvostelee noin henkilökohtaisia valintoja? Mitä luulet? On olemassa asioita mihin ei puututa mikäli ei pyydetä puuttumaan, ja ainakin minun mielestäni tuo on juuri eräs sellainen. Jokainen valitsee kumppaninsa itse, ja tekee myös mahdollisesti virheensäkin itse. Tuskin ystävä on holhouksen alainen tai oikeasti tyhmä?

[/quote]

Niinpä. Minä olin ystävieni mielestä säälittävä vanhapiika 31 vuotiaana. Muut olivat isot häänsä tanssineet ja lapsiakin oli. Minä olin sitoutumiskammoinen ja ei vain ollut tullut vastaan miestä, kuka minulle kelpaisi. 

Sitten se vain tapahtui ja rakastuin. Muutimme heti yhteen ja kävimme maistraatissa vihityttämässä meidät avioliittoon. Siitä alkoi ystävien kiekuminen. Jokainen tiesi paremmin, että mies on sika ja varmaan vaikka mitä ja minä teen erehdyksen epätoivoisena vanhanapiikana, että saan miehen.

Ja kyllä, nämä ystävät jäivät. Me olemme edelleen onnellisesti naimisissa 18 jälkeen ja meillä on 3 lasta. Nämä ns, ystävät ovat yhtä lukuunottamatta eronneet. 

Mutta ilkeilikö tuleva miehesi sinulle muiden kuullen? Kerroitko ystävillesi, että mies nöyryyttää sinua kotona? Ap:n ystävän kohdalla on näin.

Ap voi tietysti valehdella, mutta mitä järkeä on olettaa näin, kun olemme kuitenkin hänen tietojensa varassa?

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 13:14"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 20:40"]

Kumpikohan mahtaa jäädä kuvioihin; se elämänkumppani vai tuollainen "ystävä" joka arvostelee noin henkilökohtaisia valintoja? Mitä luulet? On olemassa asioita mihin ei puututa mikäli ei pyydetä puuttumaan, ja ainakin minun mielestäni tuo on juuri eräs sellainen. Jokainen valitsee kumppaninsa itse, ja tekee myös mahdollisesti virheensäkin itse. Tuskin ystävä on holhouksen alainen tai oikeasti tyhmä?

[/quote]

Niinpä. Minä olin ystävieni mielestä säälittävä vanhapiika 31 vuotiaana. Muut olivat isot häänsä tanssineet ja lapsiakin oli. Minä olin sitoutumiskammoinen ja ei vain ollut tullut vastaan miestä, kuka minulle kelpaisi. 

Sitten se vain tapahtui ja rakastuin. Muutimme heti yhteen ja kävimme maistraatissa vihityttämässä meidät avioliittoon. Siitä alkoi ystävien kiekuminen. Jokainen tiesi paremmin, että mies on sika ja varmaan vaikka mitä ja minä teen erehdyksen epätoivoisena vanhanapiikana, että saan miehen.

Ja kyllä, nämä ystävät jäivät. Me olemme edelleen onnellisesti naimisissa 18 jälkeen ja meillä on 3 lasta. Nämä ns, ystävät ovat yhtä lukuunottamatta eronneet. 

[/quote]