keisarinleikkaus?

Hyyi, ikinä en synnytä millään lailla. Ei ole kakarakuumetta eikä tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä kaikki saa sektion halutessaan, sun täytyy kyllä saada sitä varten diagnoosi eli synnytyspelko mutta se on lähinnä muodollinen. Itse kävelin 6 tuntia sektiosta. Kolmen viikon jälkeen aloitin urheilun. Buranaa söin viikon. Itse sektio oli mukava kokemus. Tietysti se on iso leikkaus ja kannattaa aiheeseen tutustua etukäteen mutta ihan hyvä vaihtoehto se on. Suomen yleisin leikkaus.

Urheilu kolmen viikon päästä synnytyksestä on joko tietämättömyyttä tai hölmöyttä, olipa synnytystapa mikä vain.

Jaa, mulle kyllä suositeltiin esim yläselän ja käsien lihaskunnon ylläpitoa.

Jaa, kuka suositteli tuota kolmen viikon päästä synnytyksestä?

Sektio oli synnytyskokemuksista ehdottomasti hirvein kokemus. Epäonnistunut puudutus aivan järjen vievä kipu siinä rinnalla normisynnytys kipu ollut mitään. Sektion jälkeiset päivät ihan täyttä tuskaa ehkä 2 vkon päästä pystyi suht normisti kävelemään. Alatiesynnytyksen jälkeen kipu katoaa heti ja pystyy nauttimaan vauvasta toisin kuin sektion jälkeen makasin 12h koomassa kipulääkkeistä sekasiin oksentelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä kaikki saa sektion halutessaan, sun täytyy kyllä saada sitä varten diagnoosi eli synnytyspelko mutta se on lähinnä muodollinen. Itse kävelin 6 tuntia sektiosta. Kolmen viikon jälkeen aloitin urheilun. Buranaa söin viikon. Itse sektio oli mukava kokemus. Tietysti se on iso leikkaus ja kannattaa aiheeseen tutustua etukäteen mutta ihan hyvä vaihtoehto se on. Suomen yleisin leikkaus.

Urheilu kolmen viikon päästä synnytyksestä on joko tietämättömyyttä tai hölmöyttä, olipa synnytystapa mikä vain.

Jaa, mulle kyllä suositeltiin esim yläselän ja käsien lihaskunnon ylläpitoa.

Jaa, kuka suositteli tuota kolmen viikon päästä synnytyksestä?

Öö, kaikki, esim neuvoja ja lääkärit? Kevyt liikunta suositellaan aloitettavaksi heti kun hyvältä tuntuu. Googlaa liikunta synnytyksen jälkeen ja valitse mikä tahansa tulos.

Vierailija kirjoitti:

Hyyi, ikinä en synnytä millään lailla. Ei ole kakarakuumetta eikä tule.

Katkera maho, hahahahahahhhh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä kaikki saa sektion halutessaan, sun täytyy kyllä saada sitä varten diagnoosi eli synnytyspelko mutta se on lähinnä muodollinen. Itse kävelin 6 tuntia sektiosta. Kolmen viikon jälkeen aloitin urheilun. Buranaa söin viikon. Itse sektio oli mukava kokemus. Tietysti se on iso leikkaus ja kannattaa aiheeseen tutustua etukäteen mutta ihan hyvä vaihtoehto se on. Suomen yleisin leikkaus.

Urheilu kolmen viikon päästä synnytyksestä on joko tietämättömyyttä tai hölmöyttä, olipa synnytystapa mikä vain.

Jaa, mulle kyllä suositeltiin esim yläselän ja käsien lihaskunnon ylläpitoa.

Jaa, kuka suositteli tuota kolmen viikon päästä synnytyksestä?

Öö, kaikki, esim neuvoja ja lääkärit? Kevyt liikunta suositellaan aloitettavaksi heti kun hyvältä tuntuu. Googlaa liikunta synnytyksen jälkeen ja valitse mikä tahansa tulos.

Joo, kevyttä liikuntaa voi aloitella pian synnytyksen jälkeen. Mutta tämä keskustelija olikin aloittanut urheilun.

Kyllä mut on patistettu ylös sängystä jo leikkauspäivänä. Aamulla sektiot, iltapäivällä tai illalla liikkeelle ja kahden päivän päästä kotiin. Ensimmäinen nouseminen on tuskaa, mutta mitä nopeammin lähtee liikkeelle, sitä nopeammin alkaa paraneminen. Ei sektiot mulle mitenkään järkyttäviä kokemuksia olleet, mutta alatiesynnytykset olivat helpompia. Sai edes jonkin verran olla itse osallisena eikä vain tahdottomana myttynä.

Koettuna avautumisvaihe 8 senttiin, 2 sektiota joista toisessa loppui puudutuksen teho kesken, tulehtunut umpilisäke + poistoleikkaus, potku pian umpparileikkauksen jälkeen vatsaan, neljä murtumaa, sappikivet, migreeni... kaikki muu jää kirkkaasti sektion jälkeisen kivun varjoon. Tiedän että toisilla on toisin, mutta mikään ei ole ikinä tuntunut niin hirveältä kohdun painaminen sektion jälkeen. Esikoisen jälkeen kolme viikkoa kävelin kumarassa ja yöllä itketti kivusta kun piti siirtyä 20 cm lähmmäs vauvaa imetystä varten (en pystynyt, mies pomppi sitten vauvaa siirtelemässä), mutta ei voinut itkeä kun itkeminen sattui.

Jos toivoo useampaa lasta niin sektio ei ole hyvä vaihtoehto. Leikkaus arpeuttaa kohtua ja näin vaikeuttaa myöhemmin raskaaksituloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa synnyttäjä ei sitä päätä, pelkosektionkin päättää lääkäri. Mutta sektio EI OLE kivuton, se on iso leikkaus, josta toipuminen vie monta viikkoa eli veikkanapa etät jos kaikki menee alatie synnytyksesäs normaalisti, se on kivuttomampaa kuin sektio, tai ainakin tasoihin menee. Itsellä lapset syntyneet sektiolla kaikki ja voin sanoa, että ei ole mikään sellainen kokemus jonka haluan kokea, mutta vaihtoehtoja mulla ei ollut.

Minulla sektio oli täysin kivuton heti siitä lähtien kun pääsin leikkuriin ja tökkäsivät puudutuksen, samoin toipuminen oli täysin kivutonta.

Muuten alatiesynnytys kyllä on monin tavoin parempi, jos se vain onnistuu. Ja joillakin tosiaan sektio sekä siitä toipuminen on tuskallista.

Miten täysin kivuton toipuminen on mahdollista, ankaralla kipulääkityksellä? Synnyttäneitten osastolla sektioäidit erottuivat sillä, että kävelivät hitaasti vatsaansa pidellen. Itse en päässyt kunnolla edes sängystä pois pariin päivään, kun lääkintäjumppari kävi kiskomassa ylös.

Sairaalassa tosiaan sain jotain opioidipilleriäkin, mutta kotona menin buranalla ja jollakin toisella vastaavalla, panadolia kai. Niitäkään en mihinkään vatsan alueen kipuihin tarvinnut, mutta otin varmuuden vuoksi ja tulehdusta estämään. Lopetin kyllä silti vähän etuajassa.

Selkäsärkyä minulla oli, ja varmaan näytin raahustavalta, mutta hoitajien ja lääkärin mukaan se ei johtunut sektiosta, vaan lähinnä raskaudesta ja siitä toipumisesta. Hyvin pieniä kävelylenkkejä pääsin aloittamaan muutaman päivän kotonaolon jälkeen.

Sairaalassa käskivät minua venyttelemään paljon, ja niin tein. Varmasti silloin kipulääkkeistä oli apua.

Mulla puudutus epäonnistui suunnitellussa sektiossa, mutta sen jälkeen kokemus oli positiivinen ja toipuminen nopea ja kivuton. En koe menettäneeni mitään. Sektio tehtiin lääketieteellisellä perusteella, mutta jos vielä tulen raskaaksi en todellakaan synnytä alateitse millään perusteella.

Useampi kaveri on synnyttänyt sektiolla ja kaikki tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Herranjumala sitä haavakipua sektion jälkeen, en ole koskaan ollut eläissäni niin kipeä. 

Peesaan tätä. Sektiohaava on kipeä. Parina ensimmäisenä päivänä tarvitsin ihan lihakseen pistettäviä vahvoja kipulääkketä. Olin viikon sairalassa, enkä pystynyt syömään istuma-asennossa, kun haavaan otti niin kipeää. Vielä kotonakin oli pystyasennosta pistettävä pitkäkseen vähän väliä, kun haavaa rupesi jomottamaan.