Lue keskustelun säännöt.
Mietitkö aikoinaan alaa valitessasi työllistymistä ja palkkausta?
16.04.2013 |
Minä mietin hyvinkin tarkkaan mikä ala työllistää ja millainen palkkaus on. Toiseksi, halusin ehdottomasti valmistua ja saada vakituisen työn ennenkuin hankin lapsia. Olen taloudellisissa asioissa varmanpäälle ottaja. Ei todellakaan huvittaisi olla akateeminen työtön/pätkätyöläin, joka tehnyt lapset opiskeluaikana ja siksi valmistuessa työkokemus nolla. Näitä on tuttavapiirissä useampikin. Onneksi vakituinen paikka irtosi jo ennen valmistumista, joten sain ne lapsetkin hankittua heti 30 täytettyäni. ja pidin vain normaalit äitiyslomat. YT:tten jälkeenkin sain vielä jäädä.
Joillekin lasten hankinta ei haittaa mitään, monet se taas on sysännyt työelämästy syrjään kokonaan. Mulla on ehkä ollut tuuriakin, mutta omilla valinnoilla olen kyllä varmistellut asioita paljon.
Kommentit (26)
En oikeastaan. Opiskelin pahimpaan lama-aikaan, vanhempani olivat menettäneet juuri kaiken omaisuutensa laman takia, ja olin niin pessimistisellä mielellä että minun oli vaikea nähdä kovin varmaa työllistymistä tai palkkatasoa oikein millään alalla. Menin siis ihan omien intressieni perässä kauppakorkeaan.
Se ei ensimmäisinä valmistumisenjälkeisinä vuosina myöskään ratkaisevasti eronnut mun odotuksistani: ei ollut mitään erityistä pätevyyttä (kuten esim. lääkärillä tai opettajalla on) tai uskottavuutta, ei ollut helppoa löytää koulutusta vastaavaa työtä, ja palkka oli todella huono Nyt pitkän työkokemuksen jäljiltä palkkatilanne on tietysti aivan toinen, mutta kyllä siinä aika kauan meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ajatellut ja virhehan se oli. Toki sitä ajattelin, että saan konkreettisen työn. Yliopistosta kun voi valmistua myös niin, ettei ole selkeää ammatia, mihin valmistuu.
Ensimmäisen ammattini hankin järkisyistä hoitoalalta. Siitä seurasi työuupumus, masennus ja selkävaivat jo ennen valmistumista.
En miettinyt. Jos olisi miettinyt, en olisi tällä alalla. Onneksi minusta tuli niin taitava, etten ole kertaakaan ollut lomautettuna tai työttömänä.
Lapseni kanssa aion käydä aiheista keskusteluja.
Tiedostin että palkka ei ole huippuhyvä. Se mitä en tiedostanut, oli elämisen kalleus pk-seudulla. Mistäs sen olisi voinut vanhempien luona asuva 19-vuotias tietää?
En kuitenkaan kadu missään nimessä. Olen alalla missä työpaikan saa melkein valita, ei pelkoa yt:stä, joustoa on moneen suuntaan kunhan löytää hyvän työnantajan. Lisäksi viihdyn työssäni. Olen saanut hoitaa lapset kotona vähintään 3-vuotiaiksi ja senkin jälkeen olla paljon läsnä joustavien työaikojen vuoksi. Em. on ollut minulle tärkeämpää kuin mikään työstä saatava rahallinen korvaus!
Kyllä mietin. Valinnoissa joko taidehistoria tai kauppatieteet. Kauppis voitti järkisyistä ja nyt hyvällä palkalla ekonomina voin ostaa omaa taidetta :) Silloin pohdinta tuntui ikävältä ja halusin olla vapaa opiskelemaan mitä vaan kivaa mutta onneksi valitsin järjellä. Kauppatieteet ovat kuitenkin se juttu johon mulla on todella ollut lahjoja, taiteet ovat vaan harrastus ja intohimo.