Mietitkö aikoinaan alaa valitessasi työllistymistä ja palkkausta?

Kyllä se oli hyvin tärkeää. Taloudellinen itsenäisyys oli tavoitteeni, se, että en enää koskaan olisi taloudellisesti riippuvainen miehestä, kuten alaikäisenä olin arvaamattomasta isästäni. Naisten alat hylkäsin heti alkuunsa huonon palkan takia. Ajattelin, missä olen hyvä ja mistä tykkään, ja sitten etsin tasapainoalan (yhtä paljon naisia ja miehiä alalla), jossa voisin käyttää taitojani.

Kyllä mietin ja monta kertaa. Opiskelualana minua olisi kaikkien eniten kiinnostanut historia tai arkeologia, mutta kauppatieteitä päädyin opiskelemaan. En ole valintaani katunut, vaikka työni onkin henkisesti erittäin raskasta, työpäivät venyvät hyvin pitkiksi ja pidempiä yhtäjaksoisia lomia on vaikea pitää. Toisaalta en ole 15v työurani aikana vielä koskaan ollut työttömänä, palkka on hyvä ja koen työni myös pääosin antoisaksi.

Alunperin lähdin opiskelemaan it-alalle varman työpaikan toivossa. Mutta kun lahjat eivät riittäneet, niin ne eivät riittäneet. Juuri ja juuri kurssit läpäissyttä koodaria tuskin kukaan palkkaa. Siitä vaihdoin toiselle alalle, joka ei ole yhtä työllistävä, mutta katsoin kyllä sen verran tilastoja, että mitään hillitöntä ylikoulutustakaan ei ole - esimerkiksi juuri historian opintojen unelmasta jouduin luopumaan. Mutta eipä se auttanut.

Kyllä vain, nuoriso-ohjaajaksi olisi ollut kiinnostusta mutta jätin väliin kun työt kiven alla, työajat on usein epämukavat ja palkka ei ole kummoinen. Nykyisen opiskelualani löysin vasta myöhemmin, mutta tämä onkin kivaa, ok-palkkaista ja töitäkin pitäisi löytyä :)

Ai niin, opettajan hommistakin haaveilin pitkään, mutta muutaman muun syyn lisäksi nykynuorison tilanne sai mielen muuttumaan... Mulla ei hermoja siihen.

En niin kauhean tarkkaan, mutta sen päätin myös, että ensin koulutus ja työpaikka, sitten lapset.  Kävin lukion, olin vuoden ulkomailla, hankin ammattikoulutasoisen tutkinnon.  Nyt olen 43v. kolme lasta, vakituinen työpaikka omalta alalta ollut jo yli 20 vuotta ja työkokemusta reippaasti yli 25v. En valita, vaikka palkka on huono niin kuin kaikilla hoitoalalla työskentelevillä työn kuormittavuuteen nähden.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 15:50"]

Minä mietin hyvinkin tarkkaan mikä ala työllistää ja millainen palkkaus on. Toiseksi, halusin ehdottomasti valmistua ja saada vakituisen työn ennenkuin hankin lapsia. Olen taloudellisissa asioissa varmanpäälle ottaja. Ei todellakaan huvittaisi olla akateeminen työtön/pätkätyöläin, joka tehnyt lapset opiskeluaikana ja siksi valmistuessa työkokemus nolla. Näitä on tuttavapiirissä useampikin. Onneksi vakituinen paikka irtosi jo ennen valmistumista, joten sain ne lapsetkin hankittua heti 30 täytettyäni. ja pidin vain normaalit äitiyslomat. YT:tten jälkeenkin sain vielä jäädä.

Joillekin lasten hankinta ei haittaa mitään, monet se taas on sysännyt työelämästy syrjään kokonaan. Mulla on ehkä ollut tuuriakin, mutta omilla valinnoilla olen kyllä varmistellut asioita paljon.

[/quote]

Heh. Että ihan oikeasti esität moista? Että jos hankkii lapset alle kolmekymppisenä opiskellessa ja sitten vaikka 28-30-vuotiaana on lähdössä työelämään vähäisellä työkokemuksella, ei enää koskaan saa mitään töitä? Työuraa olisi jäljellä se 40 vuotta.. Että äläs nyt maalaa niitä piruja seinälle. Että "ihan kokonaan työelämän ulkopuolelle". Ha. Ja koet vielä asialliseksi tulla palstalle ilkkumaan, että kyllä mä vaan tajusin miettiä näitä asioita.

Mä lähdin kouluttautumaan alalle, jossa oli muka työvoimapula. Pah. Todellisuus osoittautui ihan toiseksi.

Kyllä, mietin molempia ja ne vaikuttivat suuresti valintaani. MUTTA oikeasti minulla ei ollut todellisia lahjoja sille alalle. Koulut kävin, tutkinnon sain, en oppinut mitään. Nyt olen yli 30v, enkä ole päivääkään tehnyt kunnon töitä. Harmittaa, etten valinnut alaa TAITOJENI mukaan.

En. Ja vaikka olisin miettinyt, ei sillä olisi mitään vaikutusta ollut. Sellaista se on kun on elämää suurempi kutsumus.

En miettinyt ollenkaan. Mietin vaan sitä, mikä ala minua kiinnostaa tai mikä sopisi kyvyilleni. Ala sopii persoonalleni kyllä ihan hyvin, mutta taloudellinen tilanne on aika epävarma. Terveisin akateeminen pätkätyöläinen, joka vielä ei onneksi ole ollut yhtään työttämänä.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 15:53"]

Mä lähdin kouluttautumaan alalle, jossa oli muka työvoimapula. Pah. Todellisuus osoittautui ihan toiseksi.

 [/quote]

Mikä ala?

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 15:53"]

Kyllä, mietin molempia ja ne vaikuttivat suuresti valintaani. MUTTA oikeasti minulla ei ollut todellisia lahjoja sille alalle. Koulut kävin, tutkinnon sain, en oppinut mitään. Nyt olen yli 30v, enkä ole päivääkään tehnyt kunnon töitä. Harmittaa, etten valinnut alaa TAITOJENI mukaan.

[/quote]

Mikä ala?

MInä en ole ikinä laskelmoinut alaani enkä uravalintojani. Olen lähtenyt opiskelemaan sitä, mikä oli kivaa, opiskellut sitä mikä oli kivaa ja tehnyt sitä työtä, mikä on ollut kivaa, projekteissa, jotka on olleet kivoja. Olen myös aktiivisesti kieltäytynyt sellaisista töistä ja projekteista ja oppinnoista, joita en ole pitänyt kiinnostavina ja kivoina, vaikka joissain niistä  olisikin tiedossa varma ja turvallinen leipä.

Minulla menee ammatillisesti ja taloudellisesti oikein hyvin, kiitostavaan. Sen lisäksi minulla on kivaa. En ikinä haluaisi olla puurtaja, näitä on kyllä tuttavapiirissä useitakin.

Mietin ja kouluttauduin alalle josta tuntui töitä löytyvän ihan kenelle tahansa.

Valitettavasti kun valmistuin en halunnut tehdä alan töitä. Nyt kouluttaudun sille alalle jolle olin alun alkaenkin halunnut, löytyi niitä töitä sitten tai ei. Vähän harmittaa että olen jo tämänkin ikäinen (27) ja olen heittänyt vuosia hukkaan kun olen yrittänyt tehdä järkeviä valintoja ja elää sen mukaan mitä tilastot ja muut ihmiset suosittelevat.

Mietin, myöskin viihtymistäni hommassa. Mutta silloin kun valmistuin -91, oltiin juuri syöksytty lamaan eikä kaatuvissa firmoissa kukaan tarvinnut kirjanpitäjiä. Kesti vuosia, ennenkuin pääsin koulutustani vastaavaan työhön. Mutta nykyiseen palkkaani olen tyytyväinen, jatkokoulutusta harkitsen.

Kyllä mietin. Ala kiinnosti kyllä muutenkin mutta kiinnostuksessa oli kyllä yhtenä suurena tekijänä myös varma työllistyminen ja hyvät tulot. 

En miettinyt pätkän vertaa. Opiskelin sitä, mikä kiinnosti. Ensimmäisen lapsen sain opiskeluaikoina. Nyt olen ollut jo pitkään asiantuntijatöissä vakituisessa työsuhteessa valtiolla ja työkin vastaa aika lähelle opintojani. 

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 15:53"]

Mä lähdin kouluttautumaan alalle, jossa oli muka työvoimapula. Pah. Todellisuus osoittautui ihan toiseksi.

[/quote]

'Minun alallani oli lähtiessä  työvoimapulaa, mutta jo koulutuksen loppuvaiheessa alkoi porukkaa olla liikaa. 

Minä opiskelin sitä ainetta, joka kiinnosti eniten. Opintojen loppuvaiheessa aloin miettiä, miten ko. alasta työllistyy. Sitä kautta päädyin opettajaksi, kun en muutakaan keksinyt. Ajattelin, että on siinä sitten ainakin pitkät lomat ja lyhyet päivät ja palkkakin on parempi kuin köyhillä duunarivanhemmillani (en halunnut samanlaista köyhälistöelämää kuin koko siihenastinen elämäni). Kymmenen vuotta olen ollut vakityössä, työllistyin heti valmistuttuani eikä työttömyyttä ole näköpiirissä. Työ osoittautui kyllä kaikkea muuta kuin leppoisaksi, vaikka edelleen pidän intohimoisesti omasta alastani ja mielestäni olen ihan hyvä opettajakin. Oppilaat vain ovat siinä iässä juuri, että murrosiän kuohuissa heillä ei ehkä tuo koulutie ole se päällimmäinen asia mielessä.

Tämä oli IT-ala. Ohjelmointia ja tietoliikennettä.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 15:57"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 15:53"]

Kyllä, mietin molempia ja ne vaikuttivat suuresti valintaani. MUTTA oikeasti minulla ei ollut todellisia lahjoja sille alalle. Koulut kävin, tutkinnon sain, en oppinut mitään. Nyt olen yli 30v, enkä ole päivääkään tehnyt kunnon töitä. Harmittaa, etten valinnut alaa TAITOJENI mukaan.

[/quote]

Mikä ala?

[/quote]