Onko teidän 11-vuotiaat koko ajan koneella/ netissä?

Ei, 9v ja 10v pojilla on omat iPadit ja koneella ei ole mitään aikarajoja mutta enemmän nuo ovat ulkona tai lukevat tms. Välillä toki sitten jossain Panfussa/Pingu-klubissa mutta eipä ole onneksi tarvinnut puuttua. Kaverit tuppaavat enemmän meillä pelaamaan kun omat lapset haluaisivat mielummin ulos.

Nro 15 jatkaa :

Nro 16 , ihan samaa mietin. Helsingistä tuli todella karu kuva. Toki se on todellisuutta monille lapsille, mutta toisaalta varmasti maaseudullakin on ongelmaperheitä. Vaan ehkä tulevissa jaksoissa tulee kaupunkilapsia joilla on vakaammat olosuhteet kuin näillä muutamilla.

Jos vaan voisi , ottaisin tuon Jennyn tukilapseksi tai jotain. Veisin uimaan ja hiihtämään ja tehtäisiin porukalla ruokaa. Kuuntelisin ja loisin uskoa , että on aivan mahtava tyttö mutta oikeasti ihan lapsi vielä.

Lapset ovat niin liikkuttavan lojaaleja vanhemmilleen. Aikuisena sitten sitä kipuilee itsensä kanssa ja joskus 30v huomaa , että oma äiti onkin ollut kaikkea muuta kuin se ihana äiti mitä on luullut. Mua on lapsena retuutettu niin , että olen käynyt peruskoulun 7 eri koulussa.  Aina kun vähän sopeutui, muutettiin. Äiti oli perheen prinsessa , jonka pillin mukaan koko perhe toimi. Sylissä en muista koskaan olleeni. Ja mun äiti koki kanssa niinkuin tuon Jennyn äiti, että hän oli lastensa paras kaveri. Viimevuosina olen vähentänyt yhteydenpitoa äitiini, koska olen alkanut vihdoin arvostaa itseäni ja omia tunteitani. Omille lapsilleni olen koittanut luoda mahdollisimman vakaat olosuhteet ja onneksi mieheni on aivan upea isä. Ja minä olen lasteni äiti, en kaveri.

Meillä lapset 11 ja 13 v, aina koneella silloin kun eivät ole koulussa tai tee läksyjä. Niin ollaan me aikuisetkin aina kun vapaata on. Nörttiperhe ollaan, eikä minusta siinä mitään pahaa ole. Lapsillakin koulu menee loistavasti ja uskoisin että heille on IT:stä tulossa  ihan ammatti, kuten on meillä vanhemmillakin :)

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 13:42"]

Nro 15 jatkaa :

Nro 16 , ihan samaa mietin. Helsingistä tuli todella karu kuva. Toki se on todellisuutta monille lapsille, mutta toisaalta varmasti maaseudullakin on ongelmaperheitä. Vaan ehkä tulevissa jaksoissa tulee kaupunkilapsia joilla on vakaammat olosuhteet kuin näillä muutamilla.

Jos vaan voisi , ottaisin tuon Jennyn tukilapseksi tai jotain. Veisin uimaan ja hiihtämään ja tehtäisiin porukalla ruokaa. Kuuntelisin ja loisin uskoa , että on aivan mahtava tyttö mutta oikeasti ihan lapsi vielä.

Lapset ovat niin liikkuttavan lojaaleja vanhemmilleen. Aikuisena sitten sitä kipuilee itsensä kanssa ja joskus 30v huomaa , että oma äiti onkin ollut kaikkea muuta kuin se ihana äiti mitä on luullut. Mua on lapsena retuutettu niin , että olen käynyt peruskoulun 7 eri koulussa.  Aina kun vähän sopeutui, muutettiin. Äiti oli perheen prinsessa , jonka pillin mukaan koko perhe toimi. Sylissä en muista koskaan olleeni. Ja mun äiti koki kanssa niinkuin tuon Jennyn äiti, että hän oli lastensa paras kaveri. Viimevuosina olen vähentänyt yhteydenpitoa äitiini, koska olen alkanut vihdoin arvostaa itseäni ja omia tunteitani. Omille lapsilleni olen koittanut luoda mahdollisimman vakaat olosuhteet ja onneksi mieheni on aivan upea isä. Ja minä olen lasteni äiti, en kaveri.

[/quote]

Minä olen käynyt peruskoulun 6:ssa eri koulussa ja silti mulla on äärettömän hyvät välit äitiini. Isän kanssa on hankalampaa mutta äiti on ollut aina tuki ja turva. En myöskään ole kskaan kärsinyt tuosta jatkuvasta muuttamisesta, en osaa sanoa edes miksi en :)

Miten nuo aina koneella olevat lapset oppivat sosiaalista käyttäytymistä ? 

Miten he oppivat hoitamaan fyysistä kuntoa ?

Helpollahan aina koneella olevat vanhemmat pääsevät, kun lapsetkin ovat aina koneella. Mutta tervettä se ei kyllä ole .Ettekö te liiku yhdessä, käy uimassa tai kahviloissa ?

Meillä siis konella on kyllä 17 v varmaan 3h päivässä, mutta nuoremmat max tunnin päivässä. Vanhemmat ehkä 1-2 tuntia/vrk. Tosin välillä voi mennä viikkokin etten avaa tietokonetta, jos on paljon muuta ohjelmaa.

Ei muuttamine varmaan kaikille lapsille olekaan ongelma, mutta uskoisin että suurinosa varsinkin juuri murrosiässä kärsii kyllä muutoista. Ja jos kotiolot ovat kunnossa ja muutos syynä esim. työkomennukset , asia voi olla ihan ymmärrettävissä. Mutta kun muuton syynä on äidin ikävystyminen ja vaihteluntarve ja äiti on muutenkin epävakaa persoona, on siinä lapsille rankka taakka.

Järkyttävän itsekeskeinen ja ylimielinen äiti tällä netissä roikkuvalla tytöllä ! Tuolla lapsella ei lapsuutta ole enää 13 vuotiaana lainkaan ! Jos joku on paska äiti niin tuo ämmä !

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 13:53"]

Ei muuttamine varmaan kaikille lapsille olekaan ongelma, mutta uskoisin että suurinosa varsinkin juuri murrosiässä kärsii kyllä muutoista. Ja jos kotiolot ovat kunnossa ja muutos syynä esim. työkomennukset , asia voi olla ihan ymmärrettävissä. Mutta kun muuton syynä on äidin ikävystyminen ja vaihteluntarve ja äiti on muutenkin epävakaa persoona, on siinä lapsille rankka taakka.

[/quote]

Niin no, mulla varmaan kantavana voimana oli äiti. Isä kyllä ryyppäsi ja sitä sai juosta karkuun. onneksi äitini tajusi viimein ottaa eron kun olin 13v ja pari vuotta myöhemmin sain mahtavan isäpuolen joka on nykyään "ukki" minun lapsilleni. Mutta ei se perhe-elämä mitään auvoista meilläkään ollut.

Kyllä pisti miettimään nuo jaksot tätä ns lapsuuden lyhenemistä. Kamalan julma maailma. Millä sitä kestää kun omat lapset menevät yläasteelle ja kokevat ehkä kiusaamista tms. Huh, pakko katsoa loputkin osat.

Suosittelen kaikille , YLE Areenassa nähtävissä, 45min/jakso.

"Mutsin luvalla mä saan juoda" ??? 13-vuotias!! Meillä 17-vuotiaskaan EI juo, ja piste. Eikä sitä edes kiinnosta. Nuorempi lapsi on samanikäinen kuin Jenny 3.jaksossa (13) ja aika eri maailmasta ovat kyllä. ... kieltämättä hurjaa katseltavaa tuo meno. Muutaman vuoden kulutta on jo kovemmat kuviot. Tulee vaan mieleen yksi sana: HEITTEILLÄ. Sitä tuo tyttö tuntuu olevan. 

Eikö teitä, joiden lapset jatkuvasti koneella, huoleta lainkaan lapsen / nuoren oppimat elintavat? Mikä voisikaan olla passiivisempaa. Miten päivittäisen liikunnan- ja ulkoilun tarve? Entä kaverisuhteet ja harrastukst? Eikö nuokaan asiat ollenkaan huolestuta? Ei nörttiys oikeuta piittaamattomuuteen! 

Meillä lapset/nuoret saivat koneet vasta yläasteella ekana jouluna. Luokan kärkioppilaita, harrastaneet pienestä pitäen, nyt molemmilla yksi aktiiviharraste johon panostavat ja aikaa vietetään myös perheen kesken sekä tapaavat kavereita. Kumpikin rakastaa myös lukemista ja meillä ei esim. televisiota katsota ollenkaan. Matkat kuljetaan jalan/pyörällä/rullaluistimilla. Jos haluavat lopun ajan istua koneella ja arki hoituu niin en ala laskemaan kellon kanssa onko "ruutuaika" täynnä, varsinkin kun toinen on kohta täysi-ikäinen.

Koneella voi tehdä paljon muutakin kuin pelata: opiskella, lukea kirjoja netistä, pitää yhteyttä kavereihin jne. 

Meillä on. Minä olen ompelukoneen tai saumurin kimpussa, 11v tyttö samoin ja näihin kun voi liittää tietokoneen, niin koneiden kanssahan sitä ollaan.

No ei tod ole. Mutta olisi jos annettaisiin.

Meillä lapset 10 v ja 12 v.. Meillä on kaikilla omat koneet ja lisäksi nuo konsolit.

10 v käy nyt joka toinen päivä koneella, kun kuukausi sitten alkoi pitämään blogia, niin on ottanut kunniatehtäväkseen sen. Sitä ennen saattoi piipahtaa gosussa kerran kaksi viikossa. Yhteensä tunnin.. nyt saattaa viikossa mennä jopa kaksi tuntia tietokoneella. Hänen kone/tv aikaan ei tarvitse vielä puuttua, kovasti kehittää muutakin tekemistä.

12 vuotias taas olisi koko ajan koneessa kiinni, jos sallittais. Joten on saanut valita, että parina päivänä viikossa saa olla useita tunteja putkeen tai sitten joka päivä tunnin.. Usein valitsee ekan, mutta koulun pitää sujua hyvin.

MIehen kanssa ollaan koneella paljon, kun duunitkin hoituu täysin sitä kautta ja aina jotain koodausprojektia vapaallakin menossa. Mä olen rajoittanut oman koneiluni, etten lasten aikana ole, en edes puhelimella piipahda FB. Mies taas.. En mä valita, kyllä se perheenkin kanssa on ja touhuaa.

Nörtit on nörttejä. :)

Voi kun menin katsomaan noi kolme ekaa jaksoa Areenalta , niin tuli kyllä todella ahdistunut olo. Siis mietn tuolla Jenny nimeisellä ihanalla , empaattisella tytöllä on äitinä tuollainen täysin itsekeskeinen nainen ! Puhuu 12- ja 13- vuotiaasta niinkuin kyseessä olisi 16-vuotias ! Tyttöparka , retuutetaan kodista toiseen , isään ei mitään suhdetta ja äidille tärkeintä tuntuu olevan oma napa.

Tuossa todella näkee miten eriarvoisessa asemassa lapset voivat olla suhteessa toisiinsa. Toivon todella että tulevissa jaksoissa tulee myös kaupungissa asuvia tavallisia lapsista huolehtivia perheitä. Nyt vaikka itse asuu Helsingissä tuntuu ettei kyllä noitten nuorten maailma ole tuttu lainkaan. Kun itsellä on 4 11-18 vuotiasta nuorta kotona , tuo sarja todella koskettaa. Meidän 11v ja 14v tytöt olivat ihan järkyttyneitä siiä miten Jenny joutui vasten tahtoaan aina vaan vaihtamaan koulua ja kotia.

nro 15 kanssa ihan samaa mieltä. Vastuutonta käytöstä äidiltä muuttaa edestakaisin ja retuuttaa tyttöparkaa kaupungista ja koulusta toiseen. Pahinta oli kun perhe palasi Helsinkiin ja joutui asumaan toisten nurkissa eikä 13-v tyttö käynyt ollenkaan koulua.

Kiinnitin huomiota siihen, että Helsingistä oli valittu yksinhuoltajia, maaseudulta onnellisia ydinperheitä. Oliko valinta tahallinen ja halutaan antaa Helsingistä ankea kuva ihan tarkoituksella?

No meillä 9-v. poika haluaisi joskus olla pidempään koneella mitä annan, mutta ei siitä mitään kauheaa taistelua ole ikinä tullut. Pelaa ihan fiksuja pelejä. Kun pitää lopettaa, sanon usein, että yksi peli tämän menossa olevan jälkeen (siis ovat jotain viiden minuutin pelejä), niin ei tarvi huutaa, että pelaaminen loppuu tasan nyt. Mitään ennalta määrättyä peliaikaa ei ole joka päivälle, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Pojalla on onneksi paljon muutakin tekemistä. Jos ei olisi, keksittäisiin. Luulen, että meidän pojalla tuollaiset "jos olet ulkona tunnin, saat pelata puoli tuntia"-ohjeet herättäisivät vain sen ajatuksen, että tietokoneissa on jotain ensinnäkin tosi houkuttelevaa ja toisekseen kiellettyä. Meillä ne ovat yksi kiva tekeminen monen muun joukossa.