Taapero heittää ruokaa lattialle syödessään, är-syt-tä-vää!

Selitä sille että kakkilla lapsilla ei ole ruokaa ollenkaan

Ei kyllä onnistuisi meillä!

Jos lapset tahallaan sotkevat ruualla niin äiti tai isi syöttää tai sitten ruokailu loppuu siihen.

Kiitos ja näkemiin.

Vaihtoehdot:

- lapsi pois pöydästä heittelyn (ja kieltämisen) jälkeen

- sinä syötät lasta

Yksinkertaista. Mikä tää juttu on, että sormiruokaa kun on syönyt niin ei anna kenenkään syöttää? Mitä hittoa? En oikein jaksa uskoa, etteikö pikkulasta olisi koskaan syötetty. Pitääkö niistä lapsista alunperinkin kasvattaa sellaisia, että saavat päättää kaikesta ja aikuinen ei muka "pysty" syöttämään? Kuka teillä oikein määrää?

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 19:04"]

Olet ap saanut paljon hyviä neuvoja. Et sä oikein voi sille pitää PowerPoint esitelmää siitä, miksi ruokaa ei saa nakella. Vaihtoehdot on joko lasp pois pöydästä tai lautanen pois. Jos alkaa jo alkuvaiheessa ryokailua, sillä lapsella ei ole nälkä. Ainakaan niin nälkä että malttaisi keskittyä syömiseen.

Mutta jos sä koet ruoannakkelun osaksi teidän superhyvin menevää ruokailua, niin jatkakaa pois samaan malliin. :)

[/quote]

Mä olen henkilökohtaisesti kokenut asioiden pois ottamisella motivoinnin huonona kasvatuskeinona. Meillä on kokeiltu sitä esim. hampaiden pesun yhteydessä, ja se johti siihen, että lapsi ei halunnut enää avata suuta hammasharjalle ollenkaan.

Mä ajattelen mieluummin ensin, mistä asiat johtuu ja yritän sitten keksiä ratkaisun. Oon lähipiiristäni havainnut, että yllättävän monessa perheessä on ruokailuun liittyviä vaikeuksia. Sen takia en haluaisi liittää syömiseen kovin jyrkkiä vallankäyttötilanteita. Mä voin yrittää toimia jollain tavalla ratkaistakseni tilanteen, mutta mä en voi ennustaa, miten lapsi siihen reagoi. Lapsi on nyt uhmaiässä, siis huomaa, että hänkin voi käyttää omaa tahtoaan.

Mä oon yrittänyt säästää tosi ehdottomat jutut esim. sellaisiin tilanteisiin, että tielle ei mennä, ihmisiä ja eläimiä ei saa lyödä jne. 

Ap

Yksinkertaista. Mikä tää juttu on, että sormiruokaa kun on syönyt niin ei anna kenenkään syöttää? Mitä hittoa? En oikein jaksa uskoa, etteikö pikkulasta olisi koskaan syötetty. Pitääkö niistä lapsista alunperinkin kasvattaa sellaisia, että saavat päättää kaikesta ja aikuinen ei muka "pysty" syöttämään? Kuka teillä oikein määrää?

[/quote]

Haluatko sä oikeasti vastauksen tähän kysymykseen, vai onko nää kysymykset vain retorisia?

Ap

Älä kehota syömään liian jämäkästi ja nopeasti. Lapsi tarvitsee oman aikansa ruoan syömiseen ja ruokailusta pitää tehdä lapselle nautittava kokemus vuorovaikutuksineen ja ruokineen. Ruoan heittely on sinänsä lapsen tapa tutkia miten eri ruoat käyttäytyvät tippuessaan lattialle kuten äänet ja leviäminen yms. Tässä tuskin on kuitenkaan tuollaisesta tutkimisesta kysymys. Kehottaisin kertomaan lapselle heti ruokailun alkuun katsekontaktia käyttäen, että tänään syödään kiltisti, koska muuten sinä jäät nälkäiseksi ja äitille tulee paha mieli. Ja kehut ja huomioit lasta koko ruokailun ajan keskustellen pääasiallisesti muista asioista. Jos lapsi alkaa heitellä ruokaa niin kiellät heti alkuun sanoen rauhallisesti asiasi. Ja muista katsekontakti. Jos lapsi menee äärimmäisyyksiin niin laitat rauhallisesti lautasen kauemmaksi lapsesta ja selität hänelle, että saa ruoan kun on rauhoittunut. Samalla voi kertoa, että äidille tulee paha mieli kun heittelet ruokaa. Lapsen tuntemusten selittäminenkin voi auttaa. Jos lasta turhauttaa kerrot sen hänelle, jos lasta itkettää kerrot sen hänelle, jos lapsi on kiukkuinen kerrot sen hänelle. Tärkeintä siis on emotionaalinen vuorovaikutus lapsen ja aikuisen välissä, jossa puhe on jämäkkää ja johdonmukaista unohtamatta hellyyttä.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 19:18"]

Älä kehota syömään liian jämäkästi ja nopeasti. Lapsi tarvitsee oman aikansa ruoan syömiseen ja ruokailusta pitää tehdä lapselle nautittava kokemus vuorovaikutuksineen ja ruokineen. Ruoan heittely on sinänsä lapsen tapa tutkia miten eri ruoat käyttäytyvät tippuessaan lattialle kuten äänet ja leviäminen yms. Tässä tuskin on kuitenkaan tuollaisesta tutkimisesta kysymys. Kehottaisin kertomaan lapselle heti ruokailun alkuun katsekontaktia käyttäen, että tänään syödään kiltisti, koska muuten sinä jäät nälkäiseksi ja äitille tulee paha mieli. Ja kehut ja huomioit lasta koko ruokailun ajan keskustellen pääasiallisesti muista asioista. Jos lapsi alkaa heitellä ruokaa niin kiellät heti alkuun sanoen rauhallisesti asiasi. Ja muista katsekontakti. Jos lapsi menee äärimmäisyyksiin niin laitat rauhallisesti lautasen kauemmaksi lapsesta ja selität hänelle, että saa ruoan kun on rauhoittunut. Samalla voi kertoa, että äidille tulee paha mieli kun heittelet ruokaa. Lapsen tuntemusten selittäminenkin voi auttaa. Jos lasta turhauttaa kerrot sen hänelle, jos lasta itkettää kerrot sen hänelle, jos lapsi on kiukkuinen kerrot sen hänelle. Tärkeintä siis on emotionaalinen vuorovaikutus lapsen ja aikuisen välissä, jossa puhe on jämäkkää ja johdonmukaista unohtamatta hellyyttä.

[/quote]

Lapsi yleensä nauraa, kun on heittänyt ruokaa, joten ilmeisesti se tarkoittaa, että haa, mä oon äiti huomannut, mikä sua ärsyttää. Eli mulla vain lisää jäitä hattuun ja rauhallisempi ote ruokailuun.

Ehkä me myös liian usein jutellaan mieheni kanssa jotain muuta ja lapsi jää ikään kuin ulkopuolelle. Tietenkin lapsi etsii sitten keinoja herättää se meidän huomio, ja tuo on ainakin varma konsti.

Ap

Edelleen: jos heittää ruokaa lattialle, sanot jämäkästi että EI saa, muuten otat ruuan pois. Ja jos siitä huolimatta tekee niin toteutat uhkauksen, ei ole suuri asia? ja itkua lapset saa aina aikaiseksi sille ei voi mitään, ihan varmasti heittäytyy dramaattiseksi mutta oppii muutamasta kerrasta. Näin toimittu meillä ja toimii.

Elämä on vaikeaa jos sen antaa olla.

Ei ole ollut ongelmia ruualla sotkemisen  tai sen hampaidenpesun kanssa.

Ruoka syödään ja hampaat pestään...ihan perushommia jotka hoituu kun vaan aikuiset jämäkästi ja johdonmukaisesti toimii eikä anna lapsen määrätä.

Ei se lapsi päätä pestääkö hampaat vai ei vaan ne pestään joka aamu ja ilta ja muita vaihtoehtoja ei ole. Ei tarvitse itsestäänselvästä asiasta riidellä.

Ruoka syödään tahallaan sotkematta...sekin on asia josta ei tarvitse huutaa tai riidellä.

Meillä ainut ruokakriisi oli kun tyttö halusi 4v. että häntä syötetään vaikka toki osasi syödä itse. Tein sen virheen että joskus syötin kun hän halusi ja sitten halusikin syöttämistä joka kerta.

Pakko oli vaan olla tiukkana että 4v. osaa/saa/pystyy syödä itse.

Päiväkodissakaan ei ole kenelläkään aikaa alkaa 4v. päivittäin syöttämään vaikka sielläkin neiti kyllä yritti ja välillä onnistuikin.

Tungetko sitten väkisin ruokaa tai hammasharjan lapsen suuhun, jos lapsi kieltäytyy avaamasta suuta?

Ap

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 20:46"]

Tungetko sitten väkisin ruokaa tai hammasharjan lapsen suuhun, jos lapsi kieltäytyy avaamasta suuta?

Ap

[/quote]

Miksi lapsi kieltäytyisi? Jos hampaiden peseminen on samanlainen ilta/aamurituaali kuin potalla istuminen tai vaipanvaihto, niin miksi lapsi sitä vastustelisi? Hammasharja suuhun samana päivänä, kun on tultu sairaalasta kotiin ja samaa jatketaan joka päivä, oli hampaita tai ei ja kas - lapsi ei edes ymmärrä, että tässä on jotain vastustettavaa. Ja siinä vaiheessa kun kirkastuu, että tätä voisi vastustaa, on lapsella jo sen verran aivotoimintaa, että tajuaa karmean hamaskivun ja harjaamatta jättämisen yhteyden.

Paitsi sinun taaperosi, joka ei tajua edes sitä, että ruoka laitetaan suuhun.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 20:56"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 20:46"]

Tungetko sitten väkisin ruokaa tai hammasharjan lapsen suuhun, jos lapsi kieltäytyy avaamasta suuta?

Ap

[/quote]

Miksi lapsi kieltäytyisi? Jos hampaiden peseminen on samanlainen ilta/aamurituaali kuin potalla istuminen tai vaipanvaihto, niin miksi lapsi sitä vastustelisi? Hammasharja suuhun samana päivänä, kun on tultu sairaalasta kotiin ja samaa jatketaan joka päivä, oli hampaita tai ei ja kas - lapsi ei edes ymmärrä, että tässä on jotain vastustettavaa. Ja siinä vaiheessa kun kirkastuu, että tätä voisi vastustaa, on lapsella jo sen verran aivotoimintaa, että tajuaa karmean hamaskivun ja harjaamatta jättämisen yhteyden.

Paitsi sinun taaperosi, joka ei tajua edes sitä, että ruoka laitetaan suuhun.

[/quote]

Sä näytätkin tietävän ihan hirveästi mun lapsestani, ottaen huomioon, ettet ole koskaan häntä nähnyt.

Mä tuossa ylempänä kerroin, että kun aiemmin kokeilimme poisottamistaktiikkaa hampaanpesussa (lapsi alkoi vastustella yläetuhampaiden pesemistä ja otimme häneltä pois oman hammasharjan "rangaistukseksi"), lapsi kieltäytyi avaamasta suutaan hammasharjalle kokonaan. Kun vaihdoimme taktiikkaa ja aloimme vain kehua, kun lapsi avasi suutaan edes vähän, lapsi alkoi taas avata suunsa hammasharjalle normaalisti.

En oikeasti usko, ettet ole koskaan kuullut siitä, että uhmaikäiset uhmaisivat. Mä luulen, että sä keskustelet tähän sävyyn vain siksi, että haluat haastaa riitaa, koska jostain syystä se tuntuu nyt susta kivalta.

Ap

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 19:16"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 19:04"]

Olet ap saanut paljon hyviä neuvoja. Et sä oikein voi sille pitää PowerPoint esitelmää siitä, miksi ruokaa ei saa nakella. Vaihtoehdot on joko lasp pois pöydästä tai lautanen pois. Jos alkaa jo alkuvaiheessa ryokailua, sillä lapsella ei ole nälkä. Ainakaan niin nälkä että malttaisi keskittyä syömiseen.

Mutta jos sä koet ruoannakkelun osaksi teidän superhyvin menevää ruokailua, niin jatkakaa pois samaan malliin. :)

[/quote]

Mä olen henkilökohtaisesti kokenut asioiden pois ottamisella motivoinnin huonona kasvatuskeinona. Meillä on kokeiltu sitä esim. hampaiden pesun yhteydessä, ja se johti siihen, että lapsi ei halunnut enää avata suuta hammasharjalle ollenkaan.

Mä ajattelen mieluummin ensin, mistä asiat johtuu ja yritän sitten keksiä ratkaisun. Oon lähipiiristäni havainnut, että yllättävän monessa perheessä on ruokailuun liittyviä vaikeuksia. Sen takia en haluaisi liittää syömiseen kovin jyrkkiä vallankäyttötilanteita. Mä voin yrittää toimia jollain tavalla ratkaistakseni tilanteen, mutta mä en voi ennustaa, miten lapsi siihen reagoi. Lapsi on nyt uhmaiässä, siis huomaa, että hänkin voi käyttää omaa tahtoaan.

Mä oon yrittänyt säästää tosi ehdottomat jutut esim. sellaisiin tilanteisiin, että tielle ei mennä, ihmisiä ja eläimiä ei saa lyödä jne. 

Ap

[/quote]

Uhmaiässä oleva taapero eli ei kai se ole jo 3v? Eihän?

Lapsi joka tapauksessa olettaa, että sinä teet joka kerta samalla tavalla eli jos tänään et kiellä vaan laulelet, niin huomenna sinun on jatkettava laulelua ihan siksi, että lapsi odottaa aikuisten toimivan odotettavalla tavalla eli johdonmukaisesti päivästä toiseen.

Lapsesi ei käytä omaa tahtoaan, hän sotkee tahallaan! Toki saat sen sietää, jos se on sinusta kivaa, mutta lapsen teoilla ei ole mitään yhteyttä ruokailuun. Hän käyttää valtaansa kohtalaisen yksinkertaiseen äitiinsä, joka ei tajua, että lapsi voitti kuus-nolla.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 21:01"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 20:56"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 20:46"]

Tungetko sitten väkisin ruokaa tai hammasharjan lapsen suuhun, jos lapsi kieltäytyy avaamasta suuta?

Ap

[/quote]

Miksi lapsi kieltäytyisi? Jos hampaiden peseminen on samanlainen ilta/aamurituaali kuin potalla istuminen tai vaipanvaihto, niin miksi lapsi sitä vastustelisi? Hammasharja suuhun samana päivänä, kun on tultu sairaalasta kotiin ja samaa jatketaan joka päivä, oli hampaita tai ei ja kas - lapsi ei edes ymmärrä, että tässä on jotain vastustettavaa. Ja siinä vaiheessa kun kirkastuu, että tätä voisi vastustaa, on lapsella jo sen verran aivotoimintaa, että tajuaa karmean hamaskivun ja harjaamatta jättämisen yhteyden.

Paitsi sinun taaperosi, joka ei tajua edes sitä, että ruoka laitetaan suuhun.

[/quote]

Sä näytätkin tietävän ihan hirveästi mun lapsestani, ottaen huomioon, ettet ole koskaan häntä nähnyt.

Mä tuossa ylempänä kerroin, että kun aiemmin kokeilimme poisottamistaktiikkaa hampaanpesussa (lapsi alkoi vastustella yläetuhampaiden pesemistä ja otimme häneltä pois oman hammasharjan "rangaistukseksi"), lapsi kieltäytyi avaamasta suutaan hammasharjalle kokonaan. Kun vaihdoimme taktiikkaa ja aloimme vain kehua, kun lapsi avasi suutaan edes vähän, lapsi alkoi taas avata suunsa hammasharjalle normaalisti.

En oikeasti usko, ettet ole koskaan kuullut siitä, että uhmaikäiset uhmaisivat. Mä luulen, että sä keskustelet tähän sävyyn vain siksi, että haluat haastaa riitaa, koska jostain syystä se tuntuu nyt susta kivalta.

Ap

[/quote]

Tietty uhmaikäinen uhmaa, mutta harva uhmis uhmaa asioissa, joille ei oikeasti voi mitään.

Veikkaa että ap:n lapsi on n.2v ja omaa tahtoa alkaa tulla mutta varsinainen uhma ei ole vielä päällä. 

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 20:56"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 20:46"]

Tungetko sitten väkisin ruokaa tai hammasharjan lapsen suuhun, jos lapsi kieltäytyy avaamasta suuta?

Ap

[/quote]

Miksi lapsi kieltäytyisi? Jos hampaiden peseminen on samanlainen ilta/aamurituaali kuin potalla istuminen tai vaipanvaihto, niin miksi lapsi sitä vastustelisi? Hammasharja suuhun samana päivänä, kun on tultu sairaalasta kotiin ja samaa jatketaan joka päivä, oli hampaita tai ei ja kas - lapsi ei edes ymmärrä, että tässä on jotain vastustettavaa. Ja siinä vaiheessa kun kirkastuu, että tätä voisi vastustaa, on lapsella jo sen verran aivotoimintaa, että tajuaa karmean hamaskivun ja harjaamatta jättämisen yhteyden.

Paitsi sinun taaperosi, joka ei tajua edes sitä, että ruoka laitetaan suuhun.

[/quote]

Vastasyntyneelle hammasharja suuhun? Siis oikeasti??

Lapset nyt vaan (normaalisti, lukuunottamatta tämän täydellisen av-mamman kultamussukoita jotka varmaan jo puolivuotiaina itse hoitivat hammaspesunsa) joskus kokeilevat rajojaan. Ei se potalla istuminen tai vaipanvaihto aina ole niin kivaa, kokeillaan juosta karkuun ja katotaan vanhempien reaktioita. Tämä sotkeminen ruokailutilanteissa taitaa olla sama juttu: saada vanhemmissa reaktioita aikaan. Kokeillaan rajoja. Niitä vaiheita tulee ja menee, mutta pysy jämäkkänä äläkä anna periksi.

Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 21:01"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 19:16"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 19:04"]

Olet ap saanut paljon hyviä neuvoja. Et sä oikein voi sille pitää PowerPoint esitelmää siitä, miksi ruokaa ei saa nakella. Vaihtoehdot on joko lasp pois pöydästä tai lautanen pois. Jos alkaa jo alkuvaiheessa ryokailua, sillä lapsella ei ole nälkä. Ainakaan niin nälkä että malttaisi keskittyä syömiseen.

Mutta jos sä koet ruoannakkelun osaksi teidän superhyvin menevää ruokailua, niin jatkakaa pois samaan malliin. :)

[/quote]

Mä olen henkilökohtaisesti kokenut asioiden pois ottamisella motivoinnin huonona kasvatuskeinona. Meillä on kokeiltu sitä esim. hampaiden pesun yhteydessä, ja se johti siihen, että lapsi ei halunnut enää avata suuta hammasharjalle ollenkaan.

Mä ajattelen mieluummin ensin, mistä asiat johtuu ja yritän sitten keksiä ratkaisun. Oon lähipiiristäni havainnut, että yllättävän monessa perheessä on ruokailuun liittyviä vaikeuksia. Sen takia en haluaisi liittää syömiseen kovin jyrkkiä vallankäyttötilanteita. Mä voin yrittää toimia jollain tavalla ratkaistakseni tilanteen, mutta mä en voi ennustaa, miten lapsi siihen reagoi. Lapsi on nyt uhmaiässä, siis huomaa, että hänkin voi käyttää omaa tahtoaan.

Mä oon yrittänyt säästää tosi ehdottomat jutut esim. sellaisiin tilanteisiin, että tielle ei mennä, ihmisiä ja eläimiä ei saa lyödä jne. 

Ap

[/quote]

Uhmaiässä oleva taapero eli ei kai se ole jo 3v? Eihän?

Lapsi joka tapauksessa olettaa, että sinä teet joka kerta samalla tavalla eli jos tänään et kiellä vaan laulelet, niin huomenna sinun on jatkettava laulelua ihan siksi, että lapsi odottaa aikuisten toimivan odotettavalla tavalla eli johdonmukaisesti päivästä toiseen.

Lapsesi ei käytä omaa tahtoaan, hän sotkee tahallaan! Toki saat sen sietää, jos se on sinusta kivaa, mutta lapsen teoilla ei ole mitään yhteyttä ruokailuun. Hän käyttää valtaansa kohtalaisen yksinkertaiseen äitiinsä, joka ei tajua, että lapsi voitti kuus-nolla.

[/quote]

Kerroin jo tuolla aiemmin, että lapsi on 1,5-vuotias.

"Tahallaan sotkeminen" ja "oman tahdon käyttäminen" ovat ihan samoja asioita. 

En ole missään kohdassa sanonut, etten kieltäisi lasta heittämästä ruokaa. Mä en vain usko siihen, että kovin jyrkkä vallankäyttö syömistilanteessa johtaisi siihen, että syöminen jatkossa mukavaa ja helppoa. Yritän nyt säilyttää ruokailussa saavuttamamme hyävt puolet (lapsi syö mielellään, monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti) ja miettiä, mikä saa lapsen heittämään ruokaa lattiallen ja miten kannattaisi siihen reagoida (ja tuolla ylempänä olikin aiheesta hyvää pohdintaa).

Voisitko yrittää keskustella haukkumatta mua? En usko, että kasvokkaiskeskustelussakaan puhut ihmisille noin. Jos sua suututtaa, ole hyvä ja pura se jotenkin muuten kuin sanomalla mua yksinkertaiseksi, koska sullekin taitaa olla aika selvää, että mä en ole mitenkään yksinkertainen.

Ap

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 21:04"]

Tietty uhmaikäinen uhmaa, mutta harva uhmis uhmaa asioissa, joille ei oikeasti voi mitään.

[/quote]

Sano joitain esimerkkejä tällaisista asioista. Meillä uhmaa ei ole ihan jokaisessa tilanteessa, lapsi on niin pienikin vielä, mutta olen kyllä nähnyt muiden lasten uhmaamista tilanteessa kuin tilanteessa: "en mene nukkumaan", "en syö", "en lähde ulos" ,"en lähde sisään", "en pue saappaita jalkaan", "en ota saappaita pois" jne. Siis uhmaamista asioista, joita tehdään päivittäin.

Ap

Tuolla yhdellä superkasvattajalla ei muuten ole itsellään lapsia. Ei kukaan täyspäinen tuki sinne vastasyntyneen vauvan suuhun hammasharjaa, herranjumala.

Aloittaja on ihmeen vaikea ihminen, tai ainakin osaa tehdä asiat vaikeaksi. Mitä sitten vaikka vähän tulisikin ongelmia, ja niitä tuleekin jos alat olla jämäkämpi kun lapsi yrittää kovasti laittaa vastaan mutta väsyy siihen kyllä, ja asiat rupeaa sujumaan.