Te jotka asutte maaseutukirkonkylässä, luetelkaa hyviä puolia
Emme miehen kanssa pääse irti siitä, että entisen kotiseutuni naapurikunnassa on kaksi kohtuuhintaista järvenrantatonttia. Niistä on niin lyhyt matka keskustaan, että sen jaksaa pyöräillä ja jopa kävellä. Kaupunkiin kulkee busseja. Lapset on jo muuttaneet pois kotoa, mutta me ollaan terveitä ja meillä on vielä työvuosia. Minulla on yritys, eikä se ole paikkaan sidonnainen. Mies on erittäin pätevä koodari ja hän saisi töitä varmasti mistä tahansa etänäkin tehtäväksi, ehkä jopa nykyisestä paikasta, vaikka onkin välimatkaa tuonne mitä katsellaan, koska siellä tehdään etätöitä paljon muutenkin. Hän voisi myös perustaa oman, on miettinyt sitäkin .
Kommentit (7)
Kaikki mikä edellä mainittu,kaikki lähellä.Alueena Suur-Salon alue ja ollaan Vantaalta muutettu.
Haaveilen myös muuttavani jonnekin maaseudulle, tyyliin Riihikoski tai Marttila. Turussa siis vielä (ja työpaikkakin).
Jos ette välitä muiden mielipiteistä niin erinomainen vaihtoehto. Ihmiset juoruavat ja kyyläävät. Kaikesta tuomitaan. Jos teet yhdenkin erheen (en tarkoita mitään rikollista vaan normaaleja ihmisyyteen kuuluvia virheitä) niin saat pitkiä katseita, jupinoita ja tuomitsemista koko loppuelämäsi. Jos et kuulu sisäpiiriin niin kaikki on vaikeaa hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ette välitä muiden mielipiteistä niin erinomainen vaihtoehto. Ihmiset juoruavat ja kyyläävät. Kaikesta tuomitaan. Jos teet yhdenkin erheen (en tarkoita mitään rikollista vaan normaaleja ihmisyyteen kuuluvia virheitä) niin saat pitkiä katseita, jupinoita ja tuomitsemista koko loppuelämäsi. Jos et kuulu sisäpiiriin niin kaikki on vaikeaa hoitaa.
Miten ne ehtii juoruamaan ja kyyläämään, kun ne on päivät töissä? Eikä ne työt ole sen kummallisempia kuin pääkaupungissakaan. Totta on, että moni tuntee toisensa, mutta timpuri tietää putkimiehen, tämä sähkömiehen jne. eli ei tarvitse pikkuremonteissa soittaa monelle ja sovitella aikatauluja. Jos auto hajoaa, tulee paikallinen autokorjaamonomistaja kotipihaan katsomaan, missä vika jne.
Sanoisin, että ne on pittoreskejä idyllejä vain televisiosarjoissa tyyliin Isä Brown tai vaikka Sydämen asialla. Suomen sääolosuhteissa - puolet vuodesta jäätävää ja säkkipimeää - ja jurossa käytöskulttuurissa voi tulla suru puseroon. Tämä on siis vain mielipide, jotkut kai viihtyvät.
Kaikki on helposti siinä kylällä, kaupat ja apteekki, kirjasto. Ei parkkimaksuja, ei ruuhkia. Kauppiaat on tullu tutuiksi, on kotoisa olo.
Asun puolet vuodesta mökillä, kilsa kirkonkylältä. Kun jään eläkkeelle, muutan pysyvästi. Nyt kyllä huolestuttaa miten kylän putiikit selviää yli koronan, toivotaan parasta.
Ja jos omalta kylältä ei löydy jotain tarvittavaa, tässä lähellä on muita kyliä, ja kaupungitkin on lähellä. (Häme.)