Lue keskustelun säännöt.
Lapsellinen olemus ja työelämä
30.06.2020 |
Minulla on ollut tavallista vaikeampaa saada edes hanttihommia. Voisiko syy olla se kun katsoin itseä videolta ja tajusin miten lapsellinen olen olemukseltani. Puhetapa ei ole aikuisen puhetapa. Kuulostan yli-innokkaalta sössöttäjältä. Minulle on joskus sanottukin että kuulostan teini-ikäiseltä. Useimmiten vain pidetään vähän höpsönä.
Olen oikeasti vähän hitaasti kehittynyt henkisesti ja siirtymässä "oikeisiin töihin" vanhempana kuin muut. Mutta miten kaltaiseni lapselliselta höpsöltä vaikuttava henkilö voi edes pärjätä siellä? Onko vertaiskokemuksia?
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Vähän tuttuja tuntemuksia (tosin olen älyllisesti ihan normaali, vaikken aina pystykään kaikkia miellyttämään).
Sanoisin, että voit joko tehdä siitä tietoisesti osan henkilöbrändiäsi tai sitten yrittää hienovaraisesti häivyttää sitä esim aikuismaisilla silmälaseilla ja konservatiivisella pukeitumistyylillä (tyyliin Gantin laivastonsininen neule).
Olen älyllisesti jopa keskiverron yli ja tarkoitus olisi päätyä asiantuntijatyöhön. :,D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän tuttuja tuntemuksia (tosin olen älyllisesti ihan normaali, vaikken aina pystykään kaikkia miellyttämään).
Sanoisin, että voit joko tehdä siitä tietoisesti osan henkilöbrändiäsi tai sitten yrittää hienovaraisesti häivyttää sitä esim aikuismaisilla silmälaseilla ja konservatiivisella pukeitumistyylillä (tyyliin Gantin laivastonsininen neule).
Olen älyllisesti jopa keskiverron yli ja tarkoitus olisi päätyä asiantuntijatyöhön. :,D
Se on ihan mainitsemisen arvoinen tieto, on hieman eri, haluatko olla katu-uskottava hanttihommissa verstaalla vai luottamusta herättävä asiantuntija virastossa tms. En tiedä, mihin viittasit hitaalla henkisellä kehityksellä.
Hitaalla kehittymisellä en siis meinannut sitä että olisin älyllisesti jälkeenjäänyt vaan sitä, etten ole itsekään kokenut itseäni ihan aikuiseksi siinä vaiheessa kun useimmat. Olen myös joutunut hakemaan sitä, mitä haluan tehdä. Mutta muilla saattaa olemukseni takia tulla vaikutelma että olisin ihan yleisesti hölmömpi kuin olen. Ap
Yritä puhua enemmän yleiskieltä, kuten tässä kirjoitatkin. Samalla vähän väkisin esim. puhenopeus hidastuu, kun yleiskielen ilmaisuja pitää pikkuisen hakea päässään pitempään.
Pitemmän päälle kun pääset puhumaan asiasta, ei puhetyylillä ole niin väliä, kunhan sisältö on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkotiin? XD itekki oon ja sinne sovin
Esimerkiksi Linda Liukas on rohkeasti söpö ja itsekin sanonut, ettei aio muuttaa olemustaan uskottavuuden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätimäiset vaatteet, kampaus ja meikki työhaastatteluun. Harjoittele mitä sanot ja miten. Pidä samaa esitystä yllä kuukausi pari töissä, kunnes saat vähän uskottavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Hitaalla kehittymisellä en siis meinannut sitä että olisin älyllisesti jälkeenjäänyt vaan sitä, etten ole itsekään kokenut itseäni ihan aikuiseksi siinä vaiheessa kun useimmat. Olen myös joutunut hakemaan sitä, mitä haluan tehdä. Mutta muilla saattaa olemukseni takia tulla vaikutelma että olisin ihan yleisesti hölmömpi kuin olen. Ap
Okei, sitäkö kutsutaan hitaaksi henkiseksi kehitykseksi? Ehkä ensi kerralla kirjoitat sen auki noin, jotta tulet ymmärretyksi. Hidas henkinen kehitys kuulostaa "lääketieteellinen syy x, tarkkaa diagnoosia en tässä nyt vain halua turhaan alleviivata".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sanaton viestintä ja olemus vaikuttavat paljon. Itse olen kokenut samaa, olen pienokokoinen blondi, pisamia naamassa ja ääni helium-nasaali. Duunarihommista asiantuntijatehtäviin minua on usein kokemuksen määrästä riippumatta pidetty osaamattomana, harjoittelijana ja yleisenä assarina. Sitä en osaa sanoa onko olemukseni vaikuttanut työnsaantiin, kaikkea hakemiani työpaikkoja en tietenkään ole saanut.
Työnhakutilanteissa yritän olemuksen osalta panostaa rauhalliseen itsevarmuuteen (hyvä ryhti, katse silmiin) mutta karsinut myös tietoisesti "tyttömäisiä" maneereita (hiusten harominen, sormusten tai korvakorun pyörittely, kattolistojen tuijottelu, omien kynsien tuijottelu, yleinen heiluminen tuolilla) joita huomaan tekeväni tilanteissa, joissa minua jännittää tai hermostuttaa. Itsensä videolta katsominen on juuri hyvä tapa arvioida omaa sanatonta viestintää - usein sitä tekee pitkälti tiedostamattaan.
Vaikka olemukseensa voi vaikuttaa, kaikka rauhallisin ja paras olo työhaastattelussa on, kun on oma itsensä. Kun olet oma itsesi työhaastattelussa, löydät myös työpaikan johon juuri sinä sovit. Tsemppiä! :)
Itseäni veetuttaa kun joissain ongelmatilanteissa tulee sellainen olo, että tässä on nyt "Maija suoraan koulun penkiltä, ekassa oikeassa työpaikassa". Se on jotenkin helppo unohtaa, että minähän itseasiassa aloitin työelämän kymmenen vuotta sitten. Ja se ongelma ei ole "Maija nyt vaan kohtasi todellisuuden eikä kestä sitä", vaan että "tämä on ehdottomasti surkein x jossa olen ollut". Helppo sivuuttaa todelliset ongelmat sillä, että Maija ei vaan tajuu kun se ei tiedä. Maijan henkilökohtainen ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelet olevasi lapsellisen oloinen. Minäkin kuvittelin kun en vielä 30-vuotiaana ollut työelämässä. Se on vaan niin että nuoria naisia ei haluta palkata. Se on ainoa syy.
Mulla on ihan sama! Olen luonnostani semmoinen pirteä höpöttäjä ja innostun ihan liiaksi joskus aika pienistäkin asioista. Pöytäni on keskellä avokonttoria ja näiden summana "kaikki" meidän tiimistä tulee usein luokseni kaikkien pienten pulmien ja hassujen/uusien ideoiden kanssa! Itse tykkään tästä, tänään mm. valitsin kollegan projektiin kankaita, autoin toista Illustrator-ongelman kanssa, kolmannelle tehtiin tunnukset yhteen verkkoympäristöön. Vastavuoroisesti sain vanhemmilta kollegoilta hyviä vinkkejä omaan projektiini ja kävin läpi työn alla olevan esitelmäni kahden ohikulkeneen kollegan kanssa :)
Vähän höpsö mutta innokas ja tarmokas olemus saa vanhemmat (eritoten mies-)kollegat helposti selittämään työjuttuja vähän laajemmin ja tosi selkeästi. Imen sitten kaiken tuon tiedon itseeni ja yritän soveltaa omaan työhöni. Pakko sanoa että olen oppinut tämän johdosta tosi paljon suhteellisen lyhyessä ajassa, paljon enemmän kuin mitä olisin yksin hiljaisena pakertajana ja yksin "harmaan kiven läpi puskien" oppinut. Joskus riittää että on sivukorvalla kuullut kuka tietää mitäkin, niin avun tarpeessa on helppo mennä oikean henkilön luokse.
T. Höpsö junnusuunnittelija perinteisellä mutta monimutkaisella alalla, 2.5v työkokemusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika lapsellisia höpöjä tuolla on työelämä täynnä. Olin varmaan itsekin aika lapsellinen alle kolmekymppisenä. Ei se estä työntekoa. Kunhan jotenkin rehellisesti siihen suhtaudut. Teet hommasi.
Vähän tuttuja tuntemuksia (tosin olen älyllisesti ihan normaali, vaikken aina pystykään kaikkia miellyttämään).
Sanoisin, että voit joko tehdä siitä tietoisesti osan henkilöbrändiäsi tai sitten yrittää hienovaraisesti häivyttää sitä esim aikuismaisilla silmälaseilla ja konservatiivisella pukeitumistyylillä (tyyliin Gantin laivastonsininen neule).