Galluppia avioeronneille

Erillään. Hankin asunnon ja ilmoitin eroavani.

Yritettiin yhdessäasumista ensin koska miehellä oli alkamassa työ toisella paikkakunnalla joka taas tiesi sitä, että mies oli vain viikonloppuisin kotona. Kokeiltiin sitäkin että olin kotona viikonloppuisin kun mies tuli töistään, mutta ei siitä mitään tullut.

Lopulta toimittiin niin, että mies haki lapset luokseen viikonlopuikseen.

Asuimme erillään jo pari vuotta ennen harkinta-aikaa.

Erillään.

Erillään.

Erillään. 

Me asuttiin erillään jo monta vuotta ennen eron hakua, joten harkinta aikaa ei lopulta meillä ollut ollenkaan.

3kk eropäätöksestä yhdessä, seksiäkin oli loppuun saakka:)

Erillään. Minä lähdin kanssa kevätjuhlien jälkeisellä viikolla, avioerohakemus oli minun toimestani jätetty jo.

Kamalinta siinä oli se, etten voinut puhua mitään lapsille siitä etukäteen, enkä valmistella heitä, koska he olisivat voineet möläyttää isälleen ja pelkäsin sen seurauksia. Meillä oli myös väkivallan uhkaa....Otin töistä pari viikkoa kesälomaa, ja hoidin muuton miehen töissäollessa sukulaisten avustuksella. Lapset oli silloin siskollani "koululomahoidossa" ja sain kamat sisään, hain heidät sieltä. Lähdettiin saman tien autolla lomamatkalle ja siellä matkalla sitten jouduin selvittämään asiaa. Elämäni vaikein homma.

En kyllä ikävöi entistä...nyt on asiat hyvin ja lasten ja isän tapaamiset sujuu. Yhdessä asuminen harkinta-aikana ei olisi ollut mitenkään mahdollista.

Erillään melkein koko harkinta-aika. Virallisen erohakemuksen jälkeen mies muutti pois alle kuukaudessa. Eropäätös oli varma ja tehty jo kuukausia aiemmin, joten harkinta-aika oli monella tavalla vain kiusallista. Oli jotenkin epätodellista olla  virallisesti naimisissa ihmisen kanssa, jota ei halunnut nähdä eikä ajatella.

Varmasti ihan hyvä juttu vaikkapa äkillisissä kriisi-eroissa, että on pakko funtsia, pitäisikö kuitenkin jatkaa.