Lue keskustelun säännöt.
Ahdistava suhde ja ahdistava ero, eli paska tilanne :(
14.04.2013 |
Mä en tiedä kauanko pää kestää. Tilanne siis on seuraavanlainen:
Olemme molemmat 24 v, aloimme olla yhdessä jo 19-vuotiaina. Sitä ennen ei kummallakaan kokemuksia suhteesta eikä seksistä. On ollut ihanaa ja hienoa ja kaikkea, sovimme kyllä hyvin yhteen. Mutta. Mua on alkanut kauheasti kiinnostamaan sinkkuus, se miltä tuntuisi asua ihan yksin, kuunnella sitä musaa mitä haluaa, siivota vain omat jäljet. Mennä ja tulla niin ettei ole vastuussa kenellekään. Muutettiin siis yhteen muutama kk seurustelun jälkeen, kumpikin suoraan iskän ja äitin helmoista. Ja mulla on alkanut tulla ahdistusta tästä suhteesta.
Mies on kyllä ihan hyvä mies. Meillä on tosi hauskaa, olemme parhaita kavereita. Se tässä pahinta onkin. Pelkään menettäväni ystävän. Ja pelkään hänen suhtautumistaan eroon. Meillä oli pari v sitten jo yksi kriisi, mutta selvittiin hienosti. Nyt taas alkaa hajoilla. Minulla siis, ei miehellä tietääkseni.
Kai tää suhde on tukahtunut, miehellä kun ei ole työtä (minä opiskelen tällä hetkellä AMK:ssa neljättä vuotta) eli on aina kotona eikä juurikaan ole kavereitakaan, veljiensä kanssa käy kaljalla pari krt kuussa. Pelottaa, että mitä miehelle jää jos minä lähden. Ahdistaa vaan välillä niin paljon suhde, mutta ahdistaa myös sen päättäminen.
Ennen ajattelin, että tämän miehen kanssa me perustetaan perhe, mutta nyt sellaisen ajatteleminen tuntuu ahdistavalta. Ahdistaa olla niin kiinni miehessä ja varsinkin se, että mies on niin kiinni minussa. Siksi ei ole tehnyt mieli seksiäkään miehen kanssa kuukausiin, ollaan kyllä harrastettu ainakin 3-4krt/kk (kuulostaa kyllä ehkä vähäiseltä...)mutta mun ajatukset on muualla ja siitäkin tunnen syyllisyyttä. :(
Plääh, tilanne on yksinkertaisesti paska. Mitä te mammat tekisitte minuna? Muita apuja mulle päättämättömälle pelkurille. :(
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyt läpi kriisiä, ja vaikka aika paljon sitä ulkoistatkin (miten miehelle käy, kun/jos eroatte), niin kyseessä on tosiaan se oma kriisisi, ja mitä pikemmin saat selville, mistä puristaa (eikä siis sitä, että mies on aina kotona ja miehellä ei ole elämää jne. koska se ei ole todellinen syy), sitä nopeammin voit jatkaa elämääsi - yhdessä tai ilman miestä.
Ehdottaisin, että kävisit yksin tai miehen kanssa parisuhdeterapiassa tai ainakin psykologilla. On hyvä miettiä asioita tässä vaiheessa eikä sitten, kun perhe on jo perustettu.
Suosittelen myös olemaan rehellinen miehelle ja kertomaan, että käyt läpi kriisiä, jonka lopputuloksesta et tiedä. On tärkeää, että korostat, että kyseessä voi olla pelkkä sinuun liittyvä kriisi tai se voi johtaa jopa teidän eroonne ja että juuri nyt kun käyt kriisiä läpi, mies ei voi perustaa elämäänsä sinuun. Voitte sopia, että katselette miten käy tai voitte sopia, että pidätte taukoa. Mikä nyt parhaalta tuntuukaan.
Suosittelen miettimään, miltä tuntuisi, jos mies löytäisi uuden, kun sinä käyt läpi kriisiä ja ehkä tulet myöhemmin tulokseen, että siinä on elämäsi mies. Mies onkin ehkä rakastunut toiseen ja hankkimassa sitä perhettä, jonka ajattelemisestakin nyt ahdistut. Jos tuntuu, että toivot vain miehelle onnea, niin kannattaa erota, koska et menetä mitään, vaikka kriisin jälkeen mies olisikin löytänyt uuden onnen. Jos sekin ajatus ahdistaa, niin kannattaa edetä maltilla, sopia yhteisistä pelisäännöistä ja käydä terapiassa.