Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset ovat ns. lapsimagneetteja?
14.04.2013 |
Lapseton ystäväni on tälläinen.. Kaikki, ihan kaikki lapset rakastavat häntä. Jos ollaan vaikka jossain puistossa ja hän on lapseni kanssa esim. ravintolan leikkipaikassa, kaikki paikan lapset ilmaantuvat paikalle ja alkavat höpisemään ystäväni kanssa ja kertomaan hänelle juttuja yms.
Ystäväni rakastaa lapsia, mutta tunnen monia jotka ovat todella lapsirakkaita, mutta he eivät "houkuta" lapsia samalla lailla... Mistähän johtuu? Oletteko itse havainneet joissain ihmsissä tälläistä?
Olen vähän kateellinen, kun lapset ei huomaakaan minua kun ystäväni on paikalla... :D Ja minä olen sentään äiti!
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 09:44"]
Minä olen lapsimagneetti, vaikka en edes erityisesti pidä lapsista. Kaupassakin ihan vieraat lapset alkavat hymyillä, vilkuttaa ja nauraa mulle... en tiedä miksi, ehkä olen vain niin naurettavan näköinen.
[/quote]
Samoin. Enkä ole edes äidillinen ja en kovin edes erityisemmin pidä lapsista. Toki omat lapset on kaikki kaikessa, mutta en ole olemukseltani mitenkään äidillinen.
Menen minne tahansa, tulee lapset aina selittämään juttuja. Pyytämään minulta apua, tunkevat syliin yms. Ei se toisaalta haittaakaan, mutta ihmettelen joskus, koska en ulkoisesti vastaa mitään mammatyyppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 11:45"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 09:44"]
Minä olen lapsimagneetti, vaikka en edes erityisesti pidä lapsista. Kaupassakin ihan vieraat lapset alkavat hymyillä, vilkuttaa ja nauraa mulle... en tiedä miksi, ehkä olen vain niin naurettavan näköinen.
[/quote]
Samoin. Enkä ole edes äidillinen ja en kovin edes erityisemmin pidä lapsista. Toki omat lapset on kaikki kaikessa, mutta en ole olemukseltani mitenkään äidillinen.
Menen minne tahansa, tulee lapset aina selittämään juttuja. Pyytämään minulta apua, tunkevat syliin yms. Ei se toisaalta haittaakaan, mutta ihmettelen joskus, koska en ulkoisesti vastaa mitään mammatyyppiä
[/quote]
Ai niin. Ja koirat tunkee minun seuraani ja tykkää minusta. Ja minä oikeasti inhoan koiria.
monesti nämä lapsimagneetit ovat tosiaan myös eläinmagneetteja. sen takia uskonkin että kyse on jostain enemmästä kuin vain että osaa olla kiva lapsille. jokin vetovoima, karisma, mikälie jonka 'herkemmät' ja avoimemmat huomaavat. mieheni on tälläinen ja esim oli joskus teininä harjoittelijana töissä lastentarhassa jossa oli autistinen lapsi. tämä lapsi ei ollut puhunut mitään pitkiin aikoihin, mutta mieheni seurassa alkoi sanomaan sanoja ja hymyilemään!
Mun mies on myös lapsimagneetti. Rakastaa omia lapsiaan ja pelleilee mielellään kauppajonossa tai bussissa muiden lasten kanssa, mutta ei ole muuten oikein lapsirakas.
Olen ymmärtänyt että kasvojen muoto vaikuttaisi tähän. Pitää olla sellaiset mielellään vähän pyöreät ja symmetriset kasvot. Kasvoista pitää välittyä hymy ilman että ihminen hymyilee. Mun miehen silmät hymyilee aina ja olen ajatellut että siitä välittyy lapsille sellainen tunne että tuo ihminen on luotettava ja hauska.
Varsinkin alle 2v lapset alkaa hymyillä miehelleni aina ilman että hän tekee yhtään mitään. Sen huomatessaan sitten mies saattaa tehdä silmillään jotain hassua ja lapsi alkaa nauraa ääneen. Silloin yleensä vanhemmat havahtuu ja mies on kuin ei olisi huomannutkaan lasta :D
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 02:18"]
Lapseton ystäväni on tälläinen.. Kaikki, ihan kaikki lapset rakastavat häntä. Jos ollaan vaikka jossain puistossa ja hän on lapseni kanssa esim. ravintolan leikkipaikassa, kaikki paikan lapset ilmaantuvat paikalle ja alkavat höpisemään ystäväni kanssa ja kertomaan hänelle juttuja yms.
Ystäväni rakastaa lapsia, mutta tunnen monia jotka ovat todella lapsirakkaita, mutta he eivät "houkuta" lapsia samalla lailla... Mistähän johtuu? Oletteko itse havainneet joissain ihmsissä tälläistä?
Olen vähän kateellinen, kun lapset ei huomaakaan minua kun ystäväni on paikalla... :D Ja minä olen sentään äiti!
[/quote]
Minä taas en ole koskaan ollut mikään kauhean lapsirakas. Mutta silti osa miehen sisarusten lapsista oli pienenä minun perään ihan kauheasti. Minulla on siihen selitys: En lässytä ja lepertele kellekään, joten osa lapsista tykkää siitä, kun he kokevat sen, että suhtaudun heihin yhtä tasaveroisena kuin aikuiset ja otan heidät normaaleina ihmisinä. Noinhan se asia aika lailla onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 11:47"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 11:45"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 09:44"]
Minä olen lapsimagneetti, vaikka en edes erityisesti pidä lapsista. Kaupassakin ihan vieraat lapset alkavat hymyillä, vilkuttaa ja nauraa mulle... en tiedä miksi, ehkä olen vain niin naurettavan näköinen.
[/quote]
Samoin. Enkä ole edes äidillinen ja en kovin edes erityisemmin pidä lapsista. Toki omat lapset on kaikki kaikessa, mutta en ole olemukseltani mitenkään äidillinen.
Menen minne tahansa, tulee lapset aina selittämään juttuja. Pyytämään minulta apua, tunkevat syliin yms. Ei se toisaalta haittaakaan, mutta ihmettelen joskus, koska en ulkoisesti vastaa mitään mammatyyppiä
[/quote]
Ai niin. Ja koirat tunkee minun seuraani ja tykkää minusta. Ja minä oikeasti inhoan koiria.
[/quote]
Sama koirien kanssa, en tosin inhoa koiria, mutta olen niille tosi allerginen. Toinen juttu voi olla se, että minä olen ns. kiltti ihminen luonteeltani, ehkä lapset ja koirat vaistoaa sen. T. nro 23
Minun ei tarvitse edes pelleillä. Riittää kun istun jossain pukkarissa ja luen kirjaa tylyn näköisenä, alkaa kohta joku lapsi nykimään jostain ja toinen tulee juttelemaan. Ei tarvitse pyöritellä silmiä hassusti ja pelleillä.
Monesti ihmettelen tätä, sillä ei ne lapset nyt niin haittaa ja kivahan niiden kans on jutella. Mutta en todellakaan pelleile ja muljottele silmiä hassusti kassajonoissa.
Se, kuka inhosi koiria ja ei ollut kovin lapsirakaskaan niin yleisesti ottaen.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 11:52"]
Mun mies on myös lapsimagneetti. Rakastaa omia lapsiaan ja pelleilee mielellään kauppajonossa tai bussissa muiden lasten kanssa, mutta ei ole muuten oikein lapsirakas.
Olen ymmärtänyt että kasvojen muoto vaikuttaisi tähän. Pitää olla sellaiset mielellään vähän pyöreät ja symmetriset kasvot. Kasvoista pitää välittyä hymy ilman että ihminen hymyilee. Mun miehen silmät hymyilee aina ja olen ajatellut että siitä välittyy lapsille sellainen tunne että tuo ihminen on luotettava ja hauska.
Varsinkin alle 2v lapset alkaa hymyillä miehelleni aina ilman että hän tekee yhtään mitään. Sen huomatessaan sitten mies saattaa tehdä silmillään jotain hassua ja lapsi alkaa nauraa ääneen. Silloin yleensä vanhemmat havahtuu ja mies on kuin ei olisi huomannutkaan lasta :D
[/quote]
Luulisin, että sen tekee rauhallinen olemus ja se, että lapselle antaa tilaa. Seuraan ei tuppaudu, mutta on kyllä heti katsekontaktissa ja kuulolla, kun llapsi uskaltaa lähestyä. Aikuinen, joka on turvallinen, luotettava ja huomioi.