Eskarin murskaava loppuarviointi

Vastaan oli provo tai ei, koska joku kuitenkin tänäkin keväänä pohtii samaa. Olen usein ekaluokan opettajana ja täytyy kyllä sanoa, että sinuna en kovin huolissani olisi. Ymmärrän kyllä, että silti ärsyttää!

Vilkaisen päiväkodista tulleet paperit ja kiinnitän kyllä huomiota jos jotain erityisempää on mainittu ja pistän mieleen. Mutta kun lapset tulevat syksyllä kouluun, teen ihan omat johtopäätökset. Pidän silmällä tietysti näitä mainittuja asioita siinä mielessä, että tiedän kohdistaa mahdollisesti tarvittavaa apua paremmin heti ensimmäisellä viikolla heihin tai niihin asioihin. On hyvä tietää jos jollain oppilaalla on aiemmin ollut vaikeuksia esimerkiksi itsehillinnän kanssa. Silloin voin koittaa ennaltaehkäistä konfliktitilanteita korostetusti hänen kohdallaan, voin esim. ohjata parityöskentelyyn rauhallisen oppilaan pariksi mieluummin kuin kovin provosoivan lapsen pariksi. Tai jos joku ei juurikaan eskarin mukaan ymmärrä ohjeita, voin heti ensipäivistä lähtien varmistaa, että hän tietää mitä kuuluu tehdä. Ei jää asiat viikkokausiksi roikkumaan ja paljastu sitten kun ollaan jo tiputtu kelkasta.

Mutta teen kyllä oman päätelmäni ihan itse ja jos on eri kuin eskarin lausunnoissa, unohdan ne. Monesti käy niin, että hyvin nopeasti totean huolen olevan ihan ylimitoitettu ja en itse näe oppilasta yhtään samalla tavalla kuin eskarissa. Lapsi on saattanut kesän aikana kasvaa tai uusi paikka ja uusi opettaja mahdollistaa tavallaan uuden alun. Uuden roolin, uudet asiat kiinnostaa jne. Silloin nollaan tilanteen ja totean, että hyvä homma. Vastaavasti joku tulee loistopapereilla ja kehujen saattelemana ja onkin sitten heti hankaluuksissa. Ei jaksa keskittyä, unohtelee asioita, kenties on kova tappelemaan jne. ja siinä ei paljon sitten paina se, että eskarista on kaunis käytösarvio.

Lapset muuttuu ja kyllä opettaja huomaa hyvin nopeasti pitääkö se eskarin lausunto koulun alettua enää paikkaansa. Älä suotta huolehdi! Mutta asennoidu kuitenkin myös siihen, että lapset saattavat olla ryhmässä ja oppimistilanteissa ihan erilaisia kuin kotona. Siksi sinun ja eskarin/koulun näkemykset ei välttämättä aina kohtaa ja niin käy tosi monen oppilaan kohdalla, niin hyvässä kuin pahassa! Epäammattimaista oli kuitenkin se,e ttä sait pelkkää negatiivista palautetta. Kukaan lapsi ei ole huono kaikessa!!!!

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 10:48"]

Vastaan oli provo tai ei, koska joku kuitenkin tänäkin keväänä pohtii samaa. Olen usein ekaluokan opettajana ja täytyy kyllä sanoa, että sinuna en kovin huolissani olisi. Ymmärrän kyllä, että silti ärsyttää!

Vilkaisen päiväkodista tulleet paperit ja kiinnitän kyllä huomiota jos jotain erityisempää on mainittu ja pistän mieleen. Mutta kun lapset tulevat syksyllä kouluun, teen ihan omat johtopäätökset. Pidän silmällä tietysti näitä mainittuja asioita siinä mielessä, että tiedän kohdistaa mahdollisesti tarvittavaa apua paremmin heti ensimmäisellä viikolla heihin tai niihin asioihin. On hyvä tietää jos jollain oppilaalla on aiemmin ollut vaikeuksia esimerkiksi itsehillinnän kanssa. Silloin voin koittaa ennaltaehkäistä konfliktitilanteita korostetusti hänen kohdallaan, voin esim. ohjata parityöskentelyyn rauhallisen oppilaan pariksi mieluummin kuin kovin provosoivan lapsen pariksi. Tai jos joku ei juurikaan eskarin mukaan ymmärrä ohjeita, voin heti ensipäivistä lähtien varmistaa, että hän tietää mitä kuuluu tehdä. Ei jää asiat viikkokausiksi roikkumaan ja paljastu sitten kun ollaan jo tiputtu kelkasta.

Mutta teen kyllä oman päätelmäni ihan itse ja jos on eri kuin eskarin lausunnoissa, unohdan ne. Monesti käy niin, että hyvin nopeasti totean huolen olevan ihan ylimitoitettu ja en itse näe oppilasta yhtään samalla tavalla kuin eskarissa. Lapsi on saattanut kesän aikana kasvaa tai uusi paikka ja uusi opettaja mahdollistaa tavallaan uuden alun. Uuden roolin, uudet asiat kiinnostaa jne. Silloin nollaan tilanteen ja totean, että hyvä homma. Vastaavasti joku tulee loistopapereilla ja kehujen saattelemana ja onkin sitten heti hankaluuksissa. Ei jaksa keskittyä, unohtelee asioita, kenties on kova tappelemaan jne. ja siinä ei paljon sitten paina se, että eskarista on kaunis käytösarvio.

Lapset muuttuu ja kyllä opettaja huomaa hyvin nopeasti pitääkö se eskarin lausunto koulun alettua enää paikkaansa. Älä suotta huolehdi! Mutta asennoidu kuitenkin myös siihen, että lapset saattavat olla ryhmässä ja oppimistilanteissa ihan erilaisia kuin kotona. Siksi sinun ja eskarin/koulun näkemykset ei välttämättä aina kohtaa ja niin käy tosi monen oppilaan kohdalla, niin hyvässä kuin pahassa! Epäammattimaista oli kuitenkin se,e ttä sait pelkkää negatiivista palautetta. Kukaan lapsi ei ole huono kaikessa!!!!

[/quote]

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Tämä sama oli meilläkin. Eskarissa lapsestani tehtiin melkein erityislapsi. En jaksa kertoa enempää, ettei tunnisteta, mutta täyttää kyllä kiusaamisen merkit lasta ja minua kohtaan,miten meitä kohdeltiin.

Onneksi opettaja oli fiksu ja totesi heti koulun alettua, että näki se, että ongelma oli lastentarhanopettajalla, ei lapsella. Päästiin hyvään alkuun ja lastentarhanopettajan mustamaalausprojekti epäonnistui.

Meillä tuo keskustelu oli 9 vuotta sitten. Eskariopen ja elton (lausunto pyydetty minulle kertomatta) mielestä poikani oli sosiaalisesti täysin kyvytön, lähes autisti, jolta puuttuivat kaikki ikäkauteensa normaalisti liittyvät oppimisedellytykset ja joka ei tietenkään ollut läheskään koulukypsä huolimatta siitä, että luki ja kirjoitti sujuvasti, osasi kertotaulun, kaikki Euroopan maiden liput jne. (nuo osaamiset olivat merkki aspergerista).

Pidin pääni, poika meni kouluun. Nyt keväällä hän pitää oppilaskunnan puheenjohtajana kiitospuheen koko luokka-asteensa 200 oppilaan puolesta. Keskiarvo oli jouluna 9.7, tuskin se kevääksi laskee. Koulussa kaikki sujui hyvin, koska opettaja ymmärsi, että lapset ovat erilaisia.

Eskariopea olen nähnyt aina joskus lapsen harrastuksen tiimoilta ja olen joka kerta muistanut muistuttaa, että hänen oppimiskyvyttömäksi julistamansa epäsosiaalinen lapsi pärjää maailmassa paljon paremmin kuin open oma lapsi.

On kyllä törkee arviointi ja arvioija. Miten ope voi vihata pientä lasta, sillä ei ole kyllä pää kunnossa.

Onpas epäammatillinen "lausunto" opelta! Joka lapsesta löytyy varmasti vahvoja ja hyviä puolia. Ja jos tosiaan moititaan, että eskarilainen ei osaa kaunokirjoitusta, niin siihen on hyvä vastata opelle näyttämällä valtakunnallinen esiopetuksen vasu, jossa ei varmasti vaadita kaunokirjoituksen osaamista.

MUTTA; vaikka lapsesi onkin valoisa, seurallinen jne, niin silti hänellä voisi olla näitä open kuvaamia ongelmia: keskittyy liikaa muiden tekemiseen, ei muista ohjetta loppuun asti jne. En nyt siis väitä, että näin absoluuttisesti lapsesi kohdalla olisi, mutta se on myös mahdollista. Valoisuus ja seurallisuus ei poissulje sitä, että lapsella voi olla esim. pahoja oppimisvaikeuksia tai mitä tahansa. Ja kotona lapset ovat usein erilaisia kuin päiväkodissa/eskarissa/koulussa.

Eskariope ei kuitenkaan ole katsonut tarpeelliseksi ohjata lasta kouluvalmiuden arvioon? Jos hän näin ei ole tehnyt jättäisin open lätinät ihan omaan arvoonsa nyt. Joko hän on tehnyt virheen tuodessaan lapsen "ongelmat" esiin vasta nyt tai sitten, mikä todennäköisempää, mistään kovin suurista pulmista ei edes ole kysymys. Voithan tuota opelta kovistella, että miksi hän ei ole ohjannut lasta eteenpäin esim. toimintaterapeutille jos näkee hahmotuksessa olevan ongelmaa.

Kyllä minä olisin huolissani mahdollisista oppimishäiriöistä jne  johon tuo kyllä viittaa vahvasti: ei muista ohjetta loppuun asti jne.. Miten kotona,pystyykö tyttö noudattamaan useampi (yli 3 sanaa) sanallista ohjetta sanatarkasti?

pystyy kyllä. Saattaa istua kaksikin tuntia ja tehdä tuon ikäisille suunnattua tehtäväkirjaa omasta tahdostaan. Sikäli en ymmärrä tuota keskittymiskyvyttömyysasiaa.

ap

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 11:15"]

Kyllä minä olisin huolissani mahdollisista oppimishäiriöistä jne  johon tuo kyllä viittaa vahvasti: ei muista ohjetta loppuun asti jne.. Miten kotona,pystyykö tyttö noudattamaan useampi (yli 3 sanaa) sanallista ohjetta sanatarkasti?

[/quote]

Anteeksi nyt vaan, mutta minua häiritsee tekstissäsi kommentti: lapsi ei ole mikään häirikköpoika. 

Aika stereotyyppinen ajattelumalli ap:llä. Ei ne häirikköpojat ole sen pahempia kuin sinun häirikkötyttösikään. Ihan samanlailla poikien häiriökäyttäytyminen voi tulla yllätyksenä poikien vanhemmille. Aivan samanlailla ne pojat ovat kotona normaaleja ja suoriutuvat neuvolasta hienosti. 

Huväksy vain tosiasiat oman tuttösikin kohdalla! 

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 06:42"]

Olin eskarilaisen lapseni kevään loppuarvioinnissa ja arviot olivat murskaavat. Seuraa liikaa mitä muut tekevät, ei keskity omaan tekemiseen, juttelee liikaa. Kun näytetään joku tehtävä, ei välttämättä muista sitä loppuun asti oikein, eikä uskalla kysyä ja tekee sitten väärin.

Kyseessä on rauhallinen tyttö, joka ei kiusaa eikä riehu, ei ryhmän häirikköpoika.

Taustaa: huomasin jo eskarin alettua että eskarin opettaja ei pitänyt lapsestani. Puhui/puhuu hänelle jatkuvasti ikävään sävyyn tyyppisesti että "taaskaan sä et nyt tehnyt tuota oikein" jne. Lapseni myös inhoaa tätä ohjaajaa ja hänen ilkeyttään lastani kohtaan.

Lapseni osaa lukea siten että lukeminen ei ole vielä sujuvaa mutta saa sanoista selvän, eli lukee ns. hitaasti. Osaa myös kirjoittaa tikkukirjaimilla. Tästäkin tuli sanomista että on jotain hahmotusongelmaa kun kaunokirjainten teko on niin vaikeaa.

Syö huonosti ja hitaasti. Koko arviointi oli tätä valitusta siitä että on niin kelvoton lapsi. Miksi minulle ei ole sanottu tästä mitään ennen kuin nyt?

Onkohan tämä nyt totuus vai yhden ihmisen mielipide? Lapsi on suoriutunut aina neuvolassa ja muuallakin ikätasoisesti kaikesta. Ongelmia ei ole tätä ennen ollut. Muuta kuin tämän eskariopen kanssa.

[/quote]

En nyt jaksa puuttua muuhun, mutta missä esikoulussa opetellaan kaunoa? Sehän tulee koulussakin ohjelmaan vasta tokalla (ekalla tekstataan).

Varmaan siellä eskariryhmässä on toinenkin ohjaaja? Voisitko pyytää häneltä yksityistä jutteluhetkeä tai lupaa soittaa  ja jutella tytöstäsi? Eihän se asioita miksikään muuta (siis kirjoitettua arviota), mutta saisit toisenkin näkökulman asiaan.

Toinen ohjaaja on aina kehunut lastani skarpiksi, fiksuksi ja hyvin pärjääväksi joka tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa. Siksi tämä ihmetyttääkin.

Ja jollekin joka kysyi miksi laitoin erityispainotteiseen eskariin. Pienemmän ryhmäkoon ja rauhallisemman ympäristön takia. En siksi että hienostelisin niin kuin joku väitti.

t. ap

Oman (poika)lapseni lastentarhanope leimasi häiriköksi n. 3-4-vuotiaana ja kun eskari oli lopuillaan, ehdotti että lapsi menisi 0 luokalle opettelemaan koulunkäyntitaitojen karttumista. Vein lapsen psykologille koulunkäyntikelpoisuuden arviointiin ja psykologi tuumasi että lapsi on täysin koulukypsä, ikäistään vaan paljon keskimääräistä älykkäämpi...

opettajan ongelmahan tuo on eikä lapsesi. Sanot vaan pyh ja heippa ja kouluun reippain mielin.

Veikkaan, että ap:n lapsi on hyvin samankaltainen kuin omani, joka nyt sattuu olemaa se "häirikköpoika". Lapsi on valoisa, helposti innostuva, positiivinen ja kiltti, kaikki nämä kyllä huomioitu eskarissa. Mutta eskarista tuli aikoinaan noita samoja eli ei tee tehtäviä loppuun, vilkuilee muiden tekemisiä jne.

Lopulta kouluvalmiustestit todistivat, että lapsi kykenee keskittymään, ongelmana oli pääasiassa se, että oli nopeasti valmis ja sitten ehti vilkuilla muiden papereita ja piirrellä omiaan. Ei edelleenkään häiritse koulussa muiden työskentelyä, kunhan nyt äkkiseltään ajateltiin keskittymiskyvyttömäksi häiriköksi, kun sai tehtyä nopeasti hommat valmiiksi. Koulussa opettaja antaa lisätehtäviä, eskarissa kaikkien piti edetä samaa tahtia.

Meillä siis lto huomioi myös lapsen positiiviset piirteet mutta jyräsi muutaman ennakkoasenteen takia lapsen keskittymiskyvyttömäksi, vaikka näin ei siis ollut.

Meillä oli sama homma. Lapsi vaihtoi eskaria kesken vuoden ja tässä uudessa eskarissa sitten kaikki olikin huonosti, siis ihan kaikki, puhe takkusi ja jopa liikunnallisesti oli epänormaali, motorisia häiriöitä ym.. Käytiin tutkimuksissakin, joissa todettiin ihan normaaliksi ja reippaaksi eskarilaiseksi.

Ekalla luokalla kun opettaja vaihtui, loppui myös ongelmat. Nyt kolmannella on todellakin luokkansa parhaita oppilaita, aina kokeissa kahden parhaan joukossa.

Sinuna jättäisin omaan arvoonsa ja miettisin tilanteen uusiksi jos vielä koulun alettua ongelmia esiintyy.

Sama juttu se on ap niiden 'häirikköpoikien' kanssa. Oma poikani oli nimenomaan se häirikköpoika. Nykyään hän on yläkoululainen, joka saa kymppejä kokeista, soittelee ja kuuntelee klassista musiikkia, ja lukee venäläisiä klassikoita. Ja saa kaikkialta käytöksestään pelkkiä kehuja. Lasten kanssa työskentelevän pitäisi nähdä kaiken sen lapsellisuuden ja sähläyksen ohi, ja nähdä se utelias ja kiinnostunut lahjakas lapsi sieltä alta, mutta ehkä se ei aina sen kiireen ja väsymyksen takia onnistu. Mutta älä sinä ap lähde siihen mukaan, ja leimaa niitä häirikköpoikiakaan omaasi pahemmiksi.