Mies jätti reilu 3kk sitten ja en pääse tästä ikävästä ja surusta yli millään

Yök yök yök. Alkaisit joskus elämää omaa elämää ja lopettaisit tuon toisen kautta elämisen tai tässä tapauksessa sen sairaalloisen miettimisen ja vatvomisen. Mies jätti sinut varmasti ihan syystä, sillä hän ei jaksanut olla palvonnan kohde, vaan haluaa vierelleen ihmisen, joka seisoo oikeasti omilla jaloillaan. Ei kukaan jaksa kauan riippakiveä raahata mukanaan ja toisen takertuvuus alkaa ketuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Yök yök yök. Alkaisit joskus elämää omaa elämää ja lopettaisit tuon toisen kautta elämisen tai tässä tapauksessa sen sairaalloisen miettimisen ja vatvomisen. Mies jätti sinut varmasti ihan syystä, sillä hän ei jaksanut olla palvonnan kohde, vaan haluaa vierelleen ihmisen, joka seisoo oikeasti omilla jaloillaan. Ei kukaan jaksa kauan riippakiveä raahata mukanaan ja toisen takertuvuus alkaa ketuttamaan.

Miten sait tuollaiset johtopäätökset vedettyä tuosta??

ap.

Kyllä pääset lopulta yli ja vain aika parantaa. Kaikki järjestyy ja aika auttaa. Jos haluat jutella voin antaa s-postin? Ammattiapu voi myös auttaa ja sitä kannattaa käyttää. Ero on yksi ihmiselämän isoimmista kriiseistä. Itsellä päättyi parisuhde ja avoliitto 8 vuoden jälkeen ja todella luulin että kuolen. Ystävän tuella selvisin ja tänä päivänä ihan ok olo, en ole uuteen parisuhteeseen vielä tosin pystynyt tai treffailuun. Erosta nyt 2 vuotta. 

Mua on jotenkin auttanut erosuruissa se kun ajattelee, että läpi historian ihmiset on selvinneet paljon pahemmista. Jotkut menettää koko perheen onnettomuudessa, jotakuta hyväksikäytetään, kaikilta kuolee läheisiä, insestit, itsemurhat, kansanmurhat, keskitysleirit, avioerot vuosikymmenien liittojen jälkeen. Sit sieltä jotkut vielä nousevat ja löytävät elämänilonsa ja jakavat sitä muillekin.

Mutsin mies, oma isäni, kuoli kun olivat olleet 30 vuotta aviossa. Oli kiva paikka koko perheelle. Äiti silti piti pakan kasassa ja rämpi surun läpi vaikka aikaa meni. On ollut muutamassa pitkässä suhteessa isäni jälkeen ja nyt lienee löytänyt rinnalleen sen joka pysyy loppuun asti. On oikein rautainen mimmi ja nyt seniori ikäisenä jotenkin tuon uuden miehen kanssa oikein puhjennut kukkaan.

Edellisiä suhteita ja ihmisiä ei ikinä tarvitse unohtaa, mutta surusta täytyy käsittelyn jälkeen päästää irti, ettei koko elämä tuhlaannu siihen. Maailma on ihmisiä pullollaan, kukaan ei ole niinkuin toinen eiikä tarvitsekaan, mutta aina löytyy joku toinen eri tavalla täydellinen ja ihana.

Itke surusi rauhassa pois, älä peitä sitä. Jossain vaiheessa huomaat itsekin että ei jaksa sitä enää ja alat katsella muualle.

Kyllä sä pärjäät! :)

Vierailija kirjoitti:

Mua on jotenkin auttanut erosuruissa se kun ajattelee, että läpi historian ihmiset on selvinneet paljon pahemmista. Jotkut menettää koko perheen onnettomuudessa, jotakuta hyväksikäytetään, kaikilta kuolee läheisiä, insestit, itsemurhat, kansanmurhat, keskitysleirit, avioerot vuosikymmenien liittojen jälkeen. Sit sieltä jotkut vielä nousevat ja löytävät elämänilonsa ja jakavat sitä muillekin.

Mutsin mies, oma isäni, kuoli kun olivat olleet 30 vuotta aviossa. Oli kiva paikka koko perheelle. Äiti silti piti pakan kasassa ja rämpi surun läpi vaikka aikaa meni. On ollut muutamassa pitkässä suhteessa isäni jälkeen ja nyt lienee löytänyt rinnalleen sen joka pysyy loppuun asti. On oikein rautainen mimmi ja nyt seniori ikäisenä jotenkin tuon uuden miehen kanssa oikein puhjennut kukkaan.

Edellisiä suhteita ja ihmisiä ei ikinä tarvitse unohtaa, mutta surusta täytyy käsittelyn jälkeen päästää irti, ettei koko elämä tuhlaannu siihen. Maailma on ihmisiä pullollaan, kukaan ei ole niinkuin toinen eiikä tarvitsekaan, mutta aina löytyy joku toinen eri tavalla täydellinen ja ihana.

Itke surusi rauhassa pois, älä peitä sitä. Jossain vaiheessa huomaat itsekin että ei jaksa sitä enää ja alat katsella muualle.

Kyllä sä pärjäät! :)

Kova paikka! Ei kiva!

Voi apua näitä puhelimia.

Vierailija kirjoitti:

tuntuu, että elämästä lähti kaikki mielenkiinto. 

Miten tästä pääsee yli ja eteenpäin?

Elämässä pitää olla muutakin mielenkiintoista, kuin puoliso.

Itselläni on lasten kanssa touhuamisen lisäksi useita harrastuksia ja yritän myös kehittää itseäni muutenkin jatkuvasti, joten jos rakas puoliso jostain syystä lähtisi, niin saisin vain lisää aikaa muuhun tekemiseen.

Kauanko olitte yhdessä?

Rakastuneena näet toisen täydellisenä ja on ikävä. Kun aivokemia tasoittuu rakastumisesta pois joskus, näet toisen huonotkin puolet tai ehkä et päässyt niitä täysin näkemään, mutta aistia jotenkin. Ja siten pääsee eteenpäin. Ei ole ihmistä jolla ei niitä huonoja puolia ole. Mies saattoi olla jopa epäsopiva enemmän sinulle(?), kuin toisinpäin, vaikkei sitä heti näe. Mutta ehkä huomaat teidän yhteensopimattomat puolet ja missä määrin sitä oli, vaikka rakastuneena näkee VAIN yhteensopivat puolet. Eron käsittelyä voi tehdä itse tai jutella jonkun ymmärtävän henkilön kanssa, joka ei kerro eteenpäin niitä asioita. Kun tiedostat että olet Hyvä ja yksinkin ehjä, elät itsesi kautta, silloin sen yhden henkilön ajattelu siirtyy vähemmälle ja kohdistat huomion uusiin ihailun kohteisiin /kohteeseen - jossain vaiheessa. Se voi olla joku kaukainen kohde tai harrastukset, kiinnostus johonkin asiaan. Yksin olo ei tarkoita yksinäisyyttä. Se toimii ponnahduslautana eteenpäin. Joillakin kestää ensimmäisten erojen tai tärkeästä ihmisestä eron käsittely vuosia (ajatteluprosessit erilaisia nuorena), tai lyhyemmin jos menee siihen suuntaan. Voi silti miettiä miten pääsee nopeammin eteenpäin, mikä omasta mielestäsi veisi ajatuksesi välillä muualle ? Entä jos murehdit osan aikaa ja loput teet muuta. Erossa voi kysyä kysymyksiä, esim. mitkä elämänarvot toisella oli, mitä yhteistä ja erilaista teissä oli, mitä hän naisista etsii yleensä, oliko pinnallinen, teitkö itse ja tekikö toinen virheitä - nuorena niitä vaan tekee jokainen, miksi ero tuli, mitä hyvää erosta voi seurata, mitä hyvää voit tulevaisuudessa löytää elämässä, mitä haluat itse elämässä jne. Jos hänessä oli paljon hyviä puolia niin OK, ehkä voit ajatella silti omiakin hyviä puoliasi.