Aloitekyvyttömyys ja suunnittelemattomuus vapaa-ajalla

Miksi pitäisi tehdä jotakin? Miksi elämän pitäisi olla ohjelmoitua? Ehkä vain olette laiskoja. Nelikymppisinä sitten lihavia sohvaperunoita.

Mulla on samanlainen pariskunta suvussa.

Viikonloppuisin vain lepäilevät, mies kittaa illat kaljaa yms. ja vaimo menee nukkumaan aikaisin. Kaupassa käynti riittää heille "kiireisen" viikonlopun päivän ohjelmaksi. Samaan päivään ei siis sovi esim. ulkoilu tai kyläily ja käynti ruokakaupassa.

Miehellä on tapana valvoa juomassa, nukkua iltapäivään, ottaa päiväunia ja katsoa paljon tv:tä. Vaimosta en niin tiedä, mutta ei kuulemma valvo eikä juo alkoholia. Kotona viihtyy. Kummallakaan ei ole raskas tai vaativa työ, harrastuksiakaan ei ole lainkaan.

Jos heitä yrittää saada mukaan esim. liikuntaharrastuksiin, valittelevat kiireitä ja väsymystä. Kuka tahansa väsyy, jos ei ikinä liiku eikä tee mitään...

Ymmärrän, että voi sanoa jotain tekosyyksi, jos ei esim. huvita kyläillä. Mutta kun nämä itse ehdottavat kyläilyä, eivätkä sitten jaksa tai "ehdi". Peruvat siis tulonsa. Se sotkee välillä ikävästi omaa ohjelmaani, joka on kllä täynnä tapahtumia, tapaamisia, lapsia ja harrastuksia. Olen kyllä jo aika tottunut. Toist luulevat, että muutkin istuvat kotona vain tyhjän panttina odottamassa, jos joku viitsii tulla sitten kun sattuu jaksamaan. Minä kyllä olen yleensäkin kotosalla ja vapaana paitsi yöaikaan vain, jos sen erityisesti järjestän. Vaikka kyläilyä varten.

Tai jos kuulevat, että joku käy kaupassa, luulevat, että heilläkin menee siihen koko päivä, pitää kyläillä joku toinen viikonloppu sitten. Kesäsuunnitelmaksi riittää kyläily sukulaisten luona n. 100 km päässä, siis yksi päivä. Joka kesä ei viitsi tätäkään lomasuunnitelmaa toteuttaa ja sitä pitää joka tapauksessa jahkata ja suunnitella viikkokausia etukäteen.

Nämä ihmiset siis pääasiassa istuvat kaksin kotonaan illat ja viikonloput. Kiirettä pitää.

Mikäs siinä, jos niin haluavat. Mutta itse valittavat, että pitäisi liikkua edes. Kunto on huono, koska ei liiku lainkaan. On niitä välillä vaikea ymmärtää. Tottunut olen kyllä vuosien mittaan, mutta ihme saamattomuutta joka tapauksessa.

En tiedä, mutta kun mies on ihan samanlainen ja se on niin ärsyttävää. Ei tahdo sopia tai suunnitella juuri mitään viikonloppumenoja etukäteen, koska "ei tiedä huvittaako lähteä". Sitten kun istutaan lomalla kotona noin harmittelee, ettei tullut lähdettyä. 5-henkinen perhe ei ihan ex-tempore mihinkään paljon matkustele... Jos minä hoidan kaiken niin tulee kyllä perässä ja viihtyy.

Ap ei juo kotona kaljaa, mutta koneella istumme molemmat pitkiä aikoja ja se viivästyttää tavallisiakin arkijuttuja. 

Juuri tuo, että muka "ei tiedä huvittaako lähteä".. kun tuskin se lähteminen niin paljon harmittaisi. Kun yleensä vaihtoehtona ei ole mitään erikoista kotona. 

Ja nyt kun sanoit, niin olen minä joskus (harvoin) järjestänyt jotain, mutta tympii olla se aktiivisin joka varaa kaikki ja suunnittelee matkustamisen yms. 

Me ollaan miehen kanssa tuollainen pariskunta. Jos jotain tehdään, sekin on yleensä minun aloitteestani. Itsekin olen aika kotikissa, viihdyn kotona. Tärkeintä on mielestäni se, mistä ihmiset itse nauttivat. Siskoni on juuri sellainen duracell-pupu, joka ei jaksa mitenkään olla yhtä iltaa kotona, eikä siinä mitään. Minä en ymmärrä, miten joku jaksaa pysähtymättä ja siskoni ei ymmärrä miten jaksaa viikonlopun käymättä viihteellä..

Tosin en tiedä onko se saamattomuutta/laiskuutta, jos kuitenkin nenljän seinän sisällä on aktiviteetteja; leffojen katselua, lukemista, pelaamista, ruuanlaittoa pitkän kaavan mukaan jne.

Olen kateellinen!!! Tuohon juuri pyrin, että oltaisiin vaan ja ettei aina olisi pakko olla menossa jonnekin. Mutta muut aina päättää meidän aikatauluista. Aina pitäisi nähdä tai kyläillä jossain. Kalenteri on täynnä taas kesäkuulle asti. Yleensä ei huvittaisi yhtään lähteä kulloinkin sovittuun menoon, ksoka sitä ei ole tavallaan saanut itse sopia, vaan ollaan vaan ikään kuin myönnytty muiden ehdotuksesta johonkin menoon tai ohjelmaan. Koskaan ei ole aika olla vaan, laiskotella ja tylsistyä :(

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 17:44"]

Olen kateellinen!!! Tuohon juuri pyrin, että oltaisiin vaan ja ettei aina olisi pakko olla menossa jonnekin. Mutta muut aina päättää meidän aikatauluista. Aina pitäisi nähdä tai kyläillä jossain. Kalenteri on täynnä taas kesäkuulle asti. Yleensä ei huvittaisi yhtään lähteä kulloinkin sovittuun menoon, ksoka sitä ei ole tavallaan saanut itse sopia, vaan ollaan vaan ikään kuin myönnytty muiden ehdotuksesta johonkin menoon tai ohjelmaan. Koskaan ei ole aika olla vaan, laiskotella ja tylsistyä :(

[/quote]

Juuri tuo tunne "myönnytty muiden ehdotuksesta" on minullakin... Että jos johonkin joskus lähtee, niin lähtisi sellaiseen mihin itse on halunnut. 

Ja päämäärättömällä oleskelulla on paikkansa, siitä nauttii tiettyyn pisteeseen asti. Mutta kun joululoman jälkeen ei ole saanut mitään kummempaa tehtyä, alkaa jo tylsistyä. Ehkä tämä kevät tekee myös levottomaksi ja tuntuu, että tarttis tehdä jotain.

Ette varmaankaan ole esikoisia? Kuulostaa niin kolmansien lapsien touhulta tai neljänsien.

Ettekö uskalla itse päättää?

Meillä ei olisi ketään, joka pyytäisi. Ihan itse pitää mennä

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 13:23"]

Joitakin lomia olemme viettäneet tuttujen "määräämässä" paikassa, siis he ovat varanneet jonkin mökin ja olemme vaan menneet sinne pyydettäessä. Siellä on ollut ihan mukavaa, mutta oma-aloitteista se ei ole ollut,

Niinpä möllötämme vain kotona. Kunnes joku tulee sanelemaan.[/quote]

Siis täh?? Teitä kutsutaan kylään ja se on teistä "sanelemista"?? Ilman kutsuako teidän pitäisi ihan oma-aloitteisesti sinne tuttavien mökille paukata. Ja että ihan heidän "määräämässään" paikassa - teiltäkö olisi pitänyt kysyä mielipidettä, mistä tuttavanne saavat sen mökin vuokrata.

Toivottavasti ette kuulu meidän ystäväpiiriin jos kerran ystävällinen kyläilykutsu on teille jotain sanelupolitiikkaa. Olette outoja.

9, ollaan muuten molemmat esikoisia. :D

10, "määrääminen" oli lainausmerkeissä.. No siinä mielessä olisi voinut yhdessä sopia kohteesta, kun olemme maksaneet oman osan vuokrista ja kuluista (emme ole paukanneet muiden kestittäviksi kylään) ja ulkomaanmatkojakin on tehty muiden valitsemiin kohteisiin. Oma moka kai, kun ei ole muita suunnitelmia koskaan niin tarttuu siihen mitä ehdotetaan.

Teillä ei siis ole lapsia vielä? Ei hätää, siinä vaiheessa ei sitten enää spontaanisti lähdetäkään koska lasten kanssa kaikki on hankalampaa, joten lastenteko sopii teille. Ei kun hommiin vaan!

Ei ole vielä, siksi ehkä tällainen alkava kolmenkympin kriisi, kun tajuan jättäneeni paljon asioita tekemättä vuosien varrella. 

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 20:41"]

10, "määrääminen" oli lainausmerkeissä.. No siinä mielessä olisi voinut yhdessä sopia kohteesta, kun olemme maksaneet oman osan vuokrista ja kuluista (emme ole paukanneet muiden kestittäviksi kylään) ja ulkomaanmatkojakin on tehty muiden valitsemiin kohteisiin. Oma moka kai, kun ei ole muita suunnitelmia koskaan niin tarttuu siihen mitä ehdotetaan.[/quote]

Okei, aloitusviestissä ei ollut mainintaa, että te olette maksaneet osan mökin vuokrasta. Ehkä teidän sitten vain pitäisi pontevammin saada se oma suu auki ja mielipide kuuluville, kun asioista päätetään :)

Ehkä ystävänne ovat jo vuosien aikana niin tottuneet siihen, ettei teillä ole omia ehdotuksia, joten nämä tarmokkaammat kaverinne ottavat johdon omiin käsiinsä. Joillekinhan tällainen sopii oikein hyvin, että jättää järjestelyvastuun muille ja sitten vaan liittyy seuraan ja maksaa osuutensa. Mutta turha silloin on sitten kitistä jälkeenpäin miten muut ihmisevat "sanelevat" teidän ajankäyttöä.

Ap, mikä sinua estää vaikka nyt saman tien alkaa katselemaan netistä jotain lomakohdetta, mitä te voisitte vuorostanne ehdottaa ystävillenne? Ja mikä teitä estää kutsumasta teille kotiin vieraita iltaa istumaan? Pitäkää kesällä grillijuhlat! :)

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 20:41"]

[/quote]

Okei, aloitusviestissä ei ollut mainintaa, että te olette maksaneet osan mökin vuokrasta. Ehkä teidän sitten vain pitäisi pontevammin saada se oma suu auki ja mielipide kuuluville, kun asioista päätetään :)

Ehkä ystävänne ovat jo vuosien aikana niin tottuneet siihen, ettei teillä ole omia ehdotuksia, joten nämä tarmokkaammat kaverinne ottavat johdon omiin käsiinsä. Joillekinhan tällainen sopii oikein hyvin, että jättää järjestelyvastuun muille ja sitten vaan liittyy seuraan ja maksaa osuutensa. Mutta turha silloin on sitten kitistä jälkeenpäin miten muut ihmisevat "sanelevat" teidän ajankäyttöä. [/quote]

Juuri noin se menee! Ja siksi täällä kitisin, kun en saa oikein kiinni siitä, miten toistuvasti pääsee käymään niin :/ Siis mukavaakin on tuollaisissa jutuissa ollut ja monia ei olisi tullut yksin tehtyä. Mutta jotenkin kaipaisin sellaista "itsensä näköistä" elämää, jotain mitä itse odottaisi. En tänä kesänä edes haluaisi mihinkään muiden mukaan, kun loma on niin lyhyt.

Ehkä pitäisi vain täyttää kalenteri viikonloppujen ja lomien osalta hyvissä ajoin. 

Mä sanoisin, että jos haluat jotain tapahtuvaksi, suunnittele suunnittele ja suunnittele. Ota kalenteri käteen ja teet konkreettisen suunnitelman nyt kesäksi, siis koskien kaikkea ekstraa kuten matkoja, pikku reissuja ym. Syksyä ja talveakin voisi jo miettiä. Mieti mikä tuntuisi SINUSTA hyvältä, minkä tyyppisestä tekemisestä nauttisit ja millä kokoonpanolla? Jos haluat joitain mukaan, kysyt! Jne. Kyllä se siitä! 

Onko sinulla liikaa vapaa-aikaa, kun ehdit tällaistakin miettiä?

Meillä taas se ongelma, että kalenteri täyttyy koko ajan kaikilla kahvitteluilla, illanistujaisilla, kyläkutsuilla sukulaisten luo, viikonloppumenoilla jne. Siis aina sitä kuvittelee, että nyt olisi vapaa viikko, mutta ei. Aina tulee jotain joka illalle ja joku kysyy, että mitä teillä on sillon ja sillon. Ja jos ei ole siihen hätään heittää mitään menoa tai edes tekosyytä, niin sitten siihen on jo muut merkkaamassa meidän kalenteriin ohjelmaa :(. Olen surkea valehtelmaan ja en haluaisi muutenkaan valehdella ristiin rastiin miksei milloinkin käy. Meillä on paljon paikkoja, missä pitäisi käydä, osa enemmän velvollisuuksia kuin toiset. Velvollisuudeksi ne koen siksi, että tuntuu etten saa itse hallita ajankäyttöäni, vaan aina ennen kuin ehdin itse ehdottaa tapaamista, ollaan jo voivottelemassa, että eipä olla taas pitkään aikaan nähty... ja sitten etsitään sopivaa aikaa ja koen, että sellainen on pakko löytää tai muuten siitä ahdistellaan loputtomiin. Helpommalla pääsee kun kaivaa vaan sen kalenterin esiin.

Ollaan sikäli sosiaalisia, että menoa on paljon ja ihmisiä tavattavana paljon. Siksi joka viikko olisi monta paikkaa ja silti emme näe kutakin yhtä porukkaa kovin usein. Joten siksi painostusta puskee päälle.

Olen nyt usein valehdellut, että mitä meillä milloinkin on, koska haluan olla välillä ihan oman perheen kesken. Ihmiset, joita näkee harvoin, eivät tunnu ymmärtävän sitä, että halutaan olla välillä ihan rauhassa. Että tyhjä viikonloppu ei tarkoita sitä, että siihen sopii tunkea kyläreissua. Sitten ollaan niin marttyyria, että kun muutenkin on hankalaa löytää molemmille sopivaa aikaa ja kun sitten olisi vapaa viikonloppu, niin ette halua nähdä... raivostuttavaa!!!!!

Voin samaistua kyllä sikäli ap:n probleemaan, että lomilla mennää muiden ehdoilla ja muut sanelee mitä olisi hyvä milloinkin tehdä. Tiedostan, että pitäisi olla itsekäs ja sanoa ihan pokkana, että meille sopii puolen vuoden päästä, palataan silloin asiaan. Mutta olen liian kiltti ja en halua pahoittaa muiden mieltä. En myöskään jaksa sitä jankuttamista joka puhelussa, että no koskas sitten sopisi jos ei nyt... Siksi tuntuu että on tosiaan helpompi vain myöntyä. Ollaan siksi ruvettu pakenemaan useimmilla lomilla ulkomaille, että saadaan olla oman perheen kanssa ja nauttia rauhasta. Koomista on, että niistäkään matkoista ei voi etukäteen sanoa kaikille, koska sitten ollaan tunkemassa mukaan kun olisi niin kivaa lähteä perhetuttujen kanssa yhdessä! Joskus haaveilen erakoituvani jonnekin Salla-tunturin juurelle.