Te, joita on petetty, auttakaa.

Tiedän niin tunteesi. Mieheni ja perheellisen työkaverinsa useamman vuoden suhde paljastui kolme vuotta sitten. Naisystävänsä kertoi minulle. Olin toki aistinut, ettei meillä mene hyvin, mutta silti tuli aika puun takaa. Lapset olivat pieniä, kuopus aivan vauva tuon suhteen alkaessa.

Olin aivan shokissa. En pystynyt oikein syömään ja laihduin melkein 10 kg. Nukkuminen oli myös vaikeaa, käytin nukahtamislääkkeitä puoli vuotta. En kuitenkaan jäänyt sairaslomalle vaav työkavereilta sain hirmuisesti tukea. Ensimmäinen reaktio oli erota ja näin ystäville ja lähipiirille ilmoitettiinkin. 

Meillä oli muutto toiseen kaupunkiin suunnitteilla jokatapauksessa työasioiden vuoksi muutaman kuukauden sisällä. Päätimme asua tämän ajan vielä saman katon alla lähinnä käytännön syistä. Kävimme muutamia kertoja perheterapeutin juttusilla. Parin viikon jälkeen mies kertoi lopettaneensa suhteensa ja haluavansa jatkaa kanssani. Pohdin asiaa pitkään ja päätin antaa hänelle mahdollisuuden. Sillä tiellä olemme edelleen. Eka vuosi oli vaikea ja sen jälkeen alkoi helpottaa. Edelleen mietin asiaa lähes päivittäin, mutta se on jollain tapaa arkipäiväistynyt. 

Rakastan miestäni, olen antanut hänelle anteeksi enkä nosta suhdetta esiin edes riitojen aikana. En ole katkera. En myöskään luota mieheeni, en varmaan koskaan tule täysin luottamaankaan. Molemmat tiedämme, että jos jotain vastaavaa tapahtuu, niin eroamme. 

Meillä on ihana perhe, en kadu valintaani. Elän päivän kerraallaan ja tällä hetkellä olen onnellinen.

Ihmisenä olen kasvanut aika lailla. Olen itse vastuussa onnellisuudestani ja elämästäni. 

Voimia sinulle. Hätäisiä päätöksiä ei tarvitse tehdä. Hanki ulkopuolista apua, syö säännöllisesti, hae unilääkkeitä ja sairaslomaa tarvittaessa. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu tavalla tai toisella.

Ei se kaikille noin dramaattista sentään ole kuin tässä jotkut kuvaa, että on ihan shokkitilassa ja tarvii hakea lääkäriltä rauhoittavia. Mulle kun asia paljastui, niin surun tunne tuli ja itkin hetken, ja sitten sen jälkeen raivosin miehelle hetken, mutta siinä se melkein oli. Parin seuraavan viikon aikana tapaus pyöri silloin tällöin mielessä ja aina jos se tuli mieleen, tuppasi vähän itkettämään, mutta eipä sen pahempaa. 

t. 6

Meillä tuli ero miehen aloitteesta.

Hän kärähti pettämisestä ja juteltiin ja juteltiin ja muuta.Itkin ja kokosin palasia. Koitin sanoa että varovasti mennään eteenpäin päivä kerrallaan. Mutta koska en pystynyt seksiin muutama päivä tämän jälkeen,niin mies totesi että olen tunnekylmä pihtari, että jos ei pillua tipu samaan tahtiin kuin ennen niin hän nostaa kytkintä.

No mies sitten nosti kytkintä. Kavereille ja sukulaisille hän on sanonut eron syyksi että akka oli tunnekylmä pihtaaja joka ei suostunut seksiin. Joopa joo..

Tunnustan kyllä että tunteet kylmeni ja varmasti olisi mennyt kuukausi jos ei toinen ennenkuin olisin pystynyt sekstailemaan sen jälkeen, mutta että vajaa viikko oli rouvalla elpymisaikaa! Oli kuulemma asia jo käsitelty että mitä sitä enää vatvomaan.

Tulee jotenkin niin kurja olo aina näitä ketjuja lukiessa :(

Olen pettänyt miestäni vuosia sitten, erosimme ja palasimme yhteen. Meillä menee nykyään hyvin (tietyllä tavalla paremmin kuin ennen) ja olemme joutuneet molemmat katsomaan itseämme peiliin.

Mutta aina näitä tekstejä lukiessa, joissa kehoitetaan eroamaan ja sanotaan ettei suhde tule enää toimimaan, iskee epätoivo.

Onko meidänkin suhde tuhoon tuomittu, vaikka hyvin menisikin?

Onko kaikki kuitenkin menetetty?

Tulee niin surullinen olo :(