Oman talon ostaminen ja sen saavuttaminen

Muutoin olet oikeassa, paitsi et huomioi, että nykyään korko on ollut jo pitkään todella alhaalla. Lainoja on myös myönnetty liiankin kevyesti. Isompi ongelma on pätkätyö ja työt voivat siksi siirtyä paikkakunnalta toiselle, joten ostamista joutuu sen vuoksi miettimään enemmän.

Lainojen osalta ehkä hyväkin, että on vaikeampi saada, pankit ei ennen 90-luvun lamaa ottanut mitään vastuuta lainojen myöntämisessä ja asiakkaat siinä sitten kärsi. Mutta olen kyllä kanssasi samaa mieltä. Lisäksi asuntojen hinnat on korkeita tai palkat matalia, kun se 150 000 on jo monen varallisuuden rajana. Sillä hintaa saa vain remonttikohteen tai talon korvesta. Rakennuttamisesta ei tarvitse edes haaveilla, jollet itse tee puolet talosta.

Helsingissä hinnat ovat karanneet muovilusikka suussa syntyneeltä tavikselta.

Vierailija kirjoitti:

Muutoin olet oikeassa, paitsi et huomioi, että nykyään korko on ollut jo pitkään todella alhaalla. Lainoja on myös myönnetty liiankin kevyesti. Isompi ongelma on pätkätyö ja työt voivat siksi siirtyä paikkakunnalta toiselle, joten ostamista joutuu sen vuoksi miettimään enemmän.

Joo tältä se on tuntunut itsestäkin. Vaikka olen yliopistotutkinnon suorittanut niin työt olleet pätkää ja eri paikkakunnalla kuin mieheni työ. Miten säästämme omistusasuntoon kun maksetaan kahta vuokraa? Nyt tosin olen hakenut opiskelemaan täydennystä alaani jolla luulisi olevan töitä tälläkin paikkakunnalla. Todella toivon, että saan tuon opiskelupaikan koska nykyinen pätkätyöni loppumassa syyskuussa. Ap

Ennen ostettiin ensin yksiö, sitten kaksio ja pitkän ajan jälkeen oma talo. Nyt nuoret parit ostavat omakotitalon ensiasunnoksi.

Olen täysin samaa mieltä. Kaikki, joiden tiedän ostaneen asunnon alle 30-vuotiaana saivat perintöä tai rahaa perheestä avuksi. T. ensiasunnon lähes 40-vuotiaana ostanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutoin olet oikeassa, paitsi et huomioi, että nykyään korko on ollut jo pitkään todella alhaalla. Lainoja on myös myönnetty liiankin kevyesti. Isompi ongelma on pätkätyö ja työt voivat siksi siirtyä paikkakunnalta toiselle, joten ostamista joutuu sen vuoksi miettimään enemmän.

Joo tältä se on tuntunut itsestäkin. Vaikka olen yliopistotutkinnon suorittanut niin työt olleet pätkää ja eri paikkakunnalla kuin mieheni työ. Miten säästämme omistusasuntoon kun maksetaan kahta vuokraa? Nyt tosin olen hakenut opiskelemaan täydennystä alaani jolla luulisi olevan töitä tälläkin paikkakunnalla. Todella toivon, että saan tuon opiskelupaikan koska nykyinen pätkätyöni loppumassa syyskuussa. Ap

Välillä turhauttaa, kun tuntuu niin kaukaiselta tuo omakotitalo haave. Ollaan jo kolmekymppisia. No lohduttaudun tuolla että nykyään se oikeasti on vaikeampaa yhä useammalle saavuttaa helposti tuo omistusasunto. Että ei tässä ainoita olla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä. Kaikki, joiden tiedän ostaneen asunnon alle 30-vuotiaana saivat perintöä tai rahaa perheestä avuksi. T. ensiasunnon lähes 40-vuotiaana ostanut. 

Kyllä monet korkeakoulutetut (esim DI/KTM/lääkäri) ostaa yhä ensiasunnon vähän alle 30-vuotiaana. Ilman perintöjä tai lahjoja.

Enpä nyt tiedä. Nykyään eletään muuten sitten paljon leveämmin kuin ennen. Ei ennen tullut kuuloonkaan, että käytäisiin esim jatkuvasti ulkona syömässä ja matkusteltaisiin. Ennen kaikki ruoka tehtiin itse ja se oli perunaa ja kastiketta vuodesta toiseen. Perheessä oli vain yksi auto.

Jos nykyään elettäisiin yhtä askeettisesti ja säästäväisesti kuin ennen, niin kyllähän raha riittäisi ihan hyvin siihen asuntoonkin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ostettiin ensin yksiö, sitten kaksio ja pitkän ajan jälkeen oma talo. Nyt nuoret parit ostavat omakotitalon ensiasunnoksi.

Nykyään persaukisille opiskelijoille ei myönnetä asuntolainaa ja siinä vaiheessa, kun on varaa ottaa sitä, niin perhe on lisääntynyt ja tarvitaan iso asunto. Me ostimme ensiasunnoksi omakotitalon, kun esikoinen oli jo syntynyt ja suunnittelimme toista lasta. Siinä vaiheessa olin juuri päässyt pätkätyöputkesta vakituiseen työsuhteeseen ja mieskin oli vakituisessa työsuhteessa. Pääkaupunkiseudun hintataso on tosiaan huimaava, mutta meillä oli varaa omakotitaloon, koska se oli vuokratontilla, mikä alensi ostohintaa. Nyt on lainoja makseltu 15 vuotta ja suunnittelen tontin lunastamista omaksi.

Netto 1900 eur kk palkalla asunnosta pk-seudulla on turha haaveilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ostettiin ensin yksiö, sitten kaksio ja pitkän ajan jälkeen oma talo. Nyt nuoret parit ostavat omakotitalon ensiasunnoksi.

Nykyään persaukisille opiskelijoille ei myönnetä asuntolainaa ja siinä vaiheessa, kun on varaa ottaa sitä, niin perhe on lisääntynyt ja tarvitaan iso asunto. Me ostimme ensiasunnoksi omakotitalon, kun esikoinen oli jo syntynyt ja suunnittelimme toista lasta. Siinä vaiheessa olin juuri päässyt pätkätyöputkesta vakituiseen työsuhteeseen ja mieskin oli vakituisessa työsuhteessa. Pääkaupunkiseudun hintataso on tosiaan huimaava, mutta meillä oli varaa omakotitaloon, koska se oli vuokratontilla, mikä alensi ostohintaa. Nyt on lainoja makseltu 15 vuotta ja suunnittelen tontin lunastamista omaksi.

Ennen ne lapset syntyi siinä yksiö- tai kaksiovaiheessa. Pieni lapsi ei tarvitse omaa huonetta moneen vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Enpä nyt tiedä. Nykyään eletään muuten sitten paljon leveämmin kuin ennen. Ei ennen tullut kuuloonkaan, että käytäisiin esim jatkuvasti ulkona syömässä ja matkusteltaisiin. Ennen kaikki ruoka tehtiin itse ja se oli perunaa ja kastiketta vuodesta toiseen. Perheessä oli vain yksi auto.

Jos nykyään elettäisiin yhtä askeettisesti ja säästäväisesti kuin ennen, niin kyllähän raha riittäisi ihan hyvin siihen asuntoonkin.

Mites nuo pätkätyöt? En itse uskalla ostaa edes taloa ja ottaa lainoja ennen kuin minulla on vakityö. En ole koskaan ollut vakituisessa työsuhteessa vaikka minulla on yliopistotutkinto alalta, jonka pitäisi työllistää. Ja olen kolmekymppinen. Väitän, etten ole ainoa tässä tilanteessa. Ap

Ei kannata heti tavoitella sitä taloa vaan lähtä liikkeelle vähän pienemmistä neliöistä.  Me ostimme ensimmäinen asunnon 25 -vuotiaina ja lähdettiin liikkeelle 70 neliöstä nyt nelkymppisinä on 163 neliön talo. Perintöjä ei ole ja talokaan ei ole korvessa/maalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata heti tavoitella sitä taloa vaan lähtä liikkeelle vähän pienemmistä neliöistä.  Me ostimme ensimmäinen asunnon 25 -vuotiaina ja lähdettiin liikkeelle 70 neliöstä nyt nelkymppisinä on 163 neliön talo. Perintöjä ei ole ja talokaan ei ole korvessa/maalla.

Ja sittenkö vain myy tuon 70 neliöisen vai yrittää pitää sijoitusasuntona ja maksaa vuokratuloilla isompaa? Niinkö tuo toimii vai miten? Kertokaahan kokemattomalle? Ap

Tietenkin se ensiasunto myydään pois, muutetaan vuokralle ja etsitään uutta asuntoa. Monet joutuivat pulaan 90-luvulla, kun he laittoivat oman asunnon myyntiin ja ostivat uuden samoin tein. Asuntomarkkinat hyytyivät hetkessä ja moni jäi kahden asunnon loukkuun. Siinä kävi niin, että käsiin jäi kaksi asuntoa, hirveästi lainaa ja lopulta pankki pakkomyi molemmat asunnot alihintaan. Lainaa jäi edelleen maksettavaksi.

Nykyisin ensiasunto voidaan jättää sijoitusasunnoksi. Yksiö hyvällä paikalla tuottaa vuokratuottoa ja sen saa helposti myytyäkin. Säästäminen isompaan onnistuu, kun vastike on pieni ja lainan korot olemattomat. Lainan lyhennys on suoraa säästöä itselle. Summa, jonka nyt maksat vuokraa, menee yksiössä asuessa säästöön.

Oma ystäväpiirini koostuu lähinnä vähän yli viisikymppistä diplomi-insinööreistä, jotka hankkivat ensimmäiset omistusasuntonsa 1980- tai 1990-luvuilla. Ei kukaan ostanut ensiasunnoksi omakotitaloa, vaan pariskunta osti yhdessä kaksion tai kolmion. Eikä se ollut missään Helsingin keskustassa, vaan espoolaisessa tai vantaalaisessa lähiössä.

Yleensä ensimmäinen asunto ostettiin ASP-lainalla. Kun sitten siirryttiin isompaan asuntoon, vanha myytiin ja uusi ostettiin siitä saaduilla rahoilla sekä välirahaa varten ostetuilla lainoilla. Useilla oli omakotitalo noin nelikymppisenä tai vähän sitä ennen.

Vierailija kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä. Kaikki, joiden tiedän ostaneen asunnon alle 30-vuotiaana saivat perintöä tai rahaa perheestä avuksi. T. ensiasunnon lähes 40-vuotiaana ostanut. 

Jaa ihan palkkatyöllä eka kämppämme ostettiin 27- vuotiaina. tavallista alempaa keskiluokkaa molempien vanhemmat ja kaikki vielä elossakin tuolloin. Ei vaan ostettu mitään okt:ta vaan yksiö Kalliosta. ja siitä on lähdetty rakentamaan omaa omaisuutta, nyt 23v myöhemmin, on se okt Espoossa. Ja se yksiökin on vielä tallella:)  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ostettiin ensin yksiö, sitten kaksio ja pitkän ajan jälkeen oma talo. Nyt nuoret parit ostavat omakotitalon ensiasunnoksi.

Nykyään persaukisille opiskelijoille ei myönnetä asuntolainaa ja siinä vaiheessa, kun on varaa ottaa sitä, niin perhe on lisääntynyt ja tarvitaan iso asunto. Me ostimme ensiasunnoksi omakotitalon, kun esikoinen oli jo syntynyt ja suunnittelimme toista lasta. Siinä vaiheessa olin juuri päässyt pätkätyöputkesta vakituiseen työsuhteeseen ja mieskin oli vakituisessa työsuhteessa. Pääkaupunkiseudun hintataso on tosiaan huimaava, mutta meillä oli varaa omakotitaloon, koska se oli vuokratontilla, mikä alensi ostohintaa. Nyt on lainoja makseltu 15 vuotta ja suunnittelen tontin lunastamista omaksi.

En ole kyllä ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka hankkivat lapsia opiskelijoina. Eikö todellakaan voi odottaa siihen että koulut on käyty ja on saatu ura alkuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä nyt tiedä. Nykyään eletään muuten sitten paljon leveämmin kuin ennen. Ei ennen tullut kuuloonkaan, että käytäisiin esim jatkuvasti ulkona syömässä ja matkusteltaisiin. Ennen kaikki ruoka tehtiin itse ja se oli perunaa ja kastiketta vuodesta toiseen. Perheessä oli vain yksi auto.

Jos nykyään elettäisiin yhtä askeettisesti ja säästäväisesti kuin ennen, niin kyllähän raha riittäisi ihan hyvin siihen asuntoonkin.

Mites nuo pätkätyöt? En itse uskalla ostaa edes taloa ja ottaa lainoja ennen kuin minulla on vakityö. En ole koskaan ollut vakituisessa työsuhteessa vaikka minulla on yliopistotutkinto alalta, jonka pitäisi työllistää. Ja olen kolmekymppinen. Väitän, etten ole ainoa tässä tilanteessa. Ap

Kyllä pätkätöitä ennenkin oli, varsinkin korkeakoulutettujen aloilla projektia siellä ja toista täällä. Itse olenviisikymppinen, eikä minullakaan ole koskaan ollut vakituista työtä. Uskalsin silti ottaa lainaa, kun töitä kuitenkin aina on ennen pitkää löytynyt ja kun ostaa asunnon järkevältä paikalta niin voihan sen myydä jos seuraavat työt löytyvät kaukaa. Toki mun töitä on Suomessa vain muutamalla paikkakunnalla, että silleen muuttoja pystyi aika hyvin ennakoimaan.