Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä, joilla on ollut vauvana koliikki, on sujunut elämä ylipäätänsä?
27.06.2020 |
Tuli mieleen kun törmäsin somessa taas siihen Raamatun lauseeseen että " Ennen kuin olit elänyt päivääkään olivat kaikki päiväsi jo määrätyt" Jos olisin vauvana tiennyt millaista epäonnea ja sairastelua koko mun elämä tulee olemaan, niin olisin kyllä huutanut täyttä kurkkua 24/7. Ai niin mutta niinhän teinkin. Jotkuthan väittää että pienet lapset ja vauvat muistaa asioita ennen syntymää, mitä on määrätty jne. Jotenkin tuo Raamatun kohta on kauhean masentava, sillä siitä aina tiedostaa että, kun on jo yli 35 vuotta ollut epäonnea ja sairastelua, niin asiat ei tule tästä enää paremmaksi muuttumaan. Valtava epäonni on jostain syystä määrätty.
Ps. Ei ole siis aikuisena ollut kyllä suolisto-ongelmia, johon koliikin kai väitetään viittaavan, mutta kaikkea mahdollista muuta sairautta kyllä.
Kommentit (9)
Laosi itki ensimmäiset kuusi kuukautta yötä päivää, tämän jälkeen jatkoi vain yöaikaan puolentoista vuoden ikään saakka. Suolistovaivoja edelleen. Korkeakoulututkinto on, jos sen menestykseksi joku katsoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli koliikki, nykyään työkyvyttömyyseläkkeellä vaikka vasta keski-ikäinen. Onhan tuo hirveä stressi pienelle ihmisille itkeä yötä päivää.
Onko teillä paljastunut myöhemmin mitään allergioita kuten maitoallergiaa?
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä paljastunut myöhemmin mitään allergioita kuten maitoallergiaa?
Ei ole maitoallergiaa eikä myöskään laktoosi-intoleranssia. Teini-iässä on kyllä puhjennut allergia heinän siitepölylle ja joillekin kukille sekä aikuisena vielä lisäksi männylle, koivulle ja vakava allergia pähkinöille. Tosin nämä ei voineet mitenkään häiritä vauvana, koska synnyin alkutalvesta.
-aloittaja
Maitpallergia
Huusin yötä päivää. Tauotta. Äiti opetti piereskelemään. Teen niin edelleen. Auttaa aina. Ikä 22v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli koliikki, nykyään työkyvyttömyyseläkkeellä vaikka vasta keski-ikäinen. Onhan tuo hirveä stressi pienelle ihmisille itkeä yötä päivää.
Millä diagnoosilla sait eläkkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli koliikki, nykyään työkyvyttömyyseläkkeellä vaikka vasta keski-ikäinen. Onhan tuo hirveä stressi pienelle ihmisille itkeä yötä päivää.
Millä diagnoosilla sait eläkkeen?
Ahdistushäiriöt ja masis ne pääsyyt. Olin useamman vuoden kuntoutustuella mutta oireet eivät ole juuri tässä helpottaneet. Varsinainen kuntoutus on ollut minimaalista, näin ne varallisuuserot vaikuttaa. Ei tässä varaa ole maksaa terapioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ärtynyt paksusuoli ja tiukka ruokavalio. Esim. Appelsiini(mehu), jota minulle vauvana juotettiin on kiellettyjen listalla. En voi syödä sitruksia, mansikoita, ruisleipää tai suklaata lainkaan. Näitä kaikkia minulle lapsena tuputettiin.
Mulla kerrottiin olleen koliikki, ainakin itkin tauotta kuuleman mukaan. Äitini kertoi, että luuli minun itkevän siksi, koska vihaan häntä. Kukaan ei halunnut hoitaa minua. Äitiysloma oli silloin ennenvanhaan luhyt ja silloin pääsi kätevästi töihin lepäämään. Kukaan ei oikein halunnut silti hoitaa minua, joku jaksoi päivän, toinen pari. Kaikenkaikkiaan kohtelu taisi olla aika huonoa ja olen kuulemma ollut koko ikäni niin ilkeä ja vaikea lapsi. Nyt aikuisena minulla on diagnosoitu mm. dissosiaatiohäiriö. Elän vieläkin flashbackeina lapsuuteni pahoinpitelyitä. En osaa sanoa pitääkö väittämäsi paikkaansa, muissa olosuhteissa elämäni olisi voinut saada paremman suunnan. Mutta kuten eräskin psykologi sanoi, minut ennustettiin aikoinaan olemaan mitä olen. Nyt koitan terapian avulla korjata tuota vinoumaa.