Mä olen neuvoton.... :(

Mutta kun kyseessä on oma rakas mies joka muuten ollut mitä ihanin ja luotettavin kumppani ja isä.



-ap

[color=blue]Miten miehen viinankäyttö on mielestäsi liikaa? Jos on koskaan väkivaltaa, ota yhteys terveyskeskukseen, osaavat varmaan sieltä ohjata eteenpäin.

miehiseen tapaa eli 12-pack viikonlopussa tyylillä. Viimeinen vuosi on ollut kieltämättä rankkaa aikaa talonrakennusprojetin kanssa enkä ole siksi pahalla katsonut kun töiden lomassa on sitä kaljaa kulunut viikollakin. Mies on arvostetussa työssä ja tähän asti on työnsä hoitanut. Ihan viimeaikoina olen kuitenkin huomannut että illalla oikein odottaa että minä menen nukkumaan jotta hän saa juoda. Tänä iltana menin nukkumaan klo 23 maissa ja mies jäi katsomaan ranksapelin loppuun. Klo 1.15 könys sänkyyn ja oli oudon oloinen. Syy selvisi pian. Oli vetänyt kaljat loppuun, punkkupullon ja päälle vielä reilusti viskiä. Jokin aika sitten heräsin siihen kun yökkäili. Hain ampärin mutta ei siinä niin paljoa tolkkua ollut et olis ymmärtänyt edes puhetta kun herättelin. Huomenna on työpäivä ja ei aamulla kyllä ajokunnossa ole. Mun mielestä nyt on maaginen raja alkoholismin puolelle ylittynyt.



ap

[color=blue]Ei ole kokemusta, mutta olisi tosi hyvä, jos saisit miehesi jonkun ammatti-ihmisen puheille, vaikka ensin ihan yksinään. Se voi olla erittäin vaikeaa, mutta kerro hänelle, että sinusta tuntuu pahalle ja haluat, että hän miettii juomisiaan. Jos/ kun ei heti usko, VAADI. Olisko perheneuvola yksi paikka, mistä voisit kysyä neuvoa? Ainakin osaisvat sanoa, mistä saisi apua.



Voimia perheellenne.

Oma isäni on vetänyt kännit lähes joka ilta niin kauan kuin muistan. Isä vaan on ollut niin nopea juomari et on sammunut jo klo 21 joten on aina aamulla töihin selvinnyt. Tosin luulen että ei oo aina kyllä täysin selvä voinut olla. Äiti on puhunut, huutanut ja itkenyt. Koittanut saada isää joskus johonkin hoitoon ja mitä pikkusiskolta olen kuullut niin jotain lääkkeitäkin on syönyt. Lopputulos on siskolta (joka vielä kotona asuu) kuuluna se että isä juo edeleen. On selvin päin korvat luimussa ja mielistelee äitiäni ja kännissä uhittelee sitten. Väkivaltainen isä ei ole ollut mutta kännissä vittumainen. Täytyy sanoa että olisi hirveää löytää itsensä samasta tilanteesta :(



ap

[color=blue]Vaikea tilanne, myönnän. Sanoisin, että jos miehesi ei usko sinua ja mene juttelemaan ammattiauttajan kanssa, hän ei ole arvoisesi. Sano se hänelle suoraan! Alkoholismi ei ole hävettävä asia vaan sairaus, joka voidaan hoitaa. Korosta myös sitä.



Älä anna periksi, jos miehesi ensin tyrmää ajatuksen hoidosta. Kerro hänelle mitä itse ajattelet ja tunnet. Jos sekään ei saa häntä myöntämään ongelmaa, kannattaa harkita eroa.

Mukava kun ei yksin tarvitse täällä keskellä yötä asiaa vatvoa.

Täytyy yrittää puhua miehelle ja luulen että hän itsekin huomen aamulla hieman tilannetta säpsähtää kun ei ole työaamuna ajokunnossa. Ajattelin että vien hänet lasten kanssa töhin. Työmatka on sen verran pitkä että ehtii miettiä tilannetta ja sitä mitä hänen juominen merkitsee. Erota en missään nimessä halua sillä kerran olen eronnut ja mies on minulle todella rakas ja sielunkumppani jonka kanssa on ollut ihana ja helppo elää ja olla.



ap

[color=blue]En missään nimessä eroa tuputa helppona ratkaisuna. Vain ja ainoastaan silloin, jos ei miehesi ymmärrä sinua ja hätääsi, jos toistuvasti sivuuttaa asian olankohautuksella. Sinulta vaaditaan tässä vaiheessa paljon voimia, joita varmasti löytyy, koska rakastat miestäsi.



Kaikkea hyvää teille, toivottavasti saatte ongelman ratkaistua.

Tunnen kaverin, joka kerran ei ollut aamulla ajokunnossa ja säikähti sitä. Ei ole koskaan sen jälkeen enää juonut sillä tavalla.



Toisaalta entinen esimieheni oli täysin juoppo. Juomisen takia hän teki 3-4 päiväisiä työviikkoja ja noinakin muutamina päivinä hän saattoi tulla töihin humalassa. Hänellä tämä oli kai jatkunut vuosia, mutta aina hän löysi kavereita, jotka pitivät häntä työelämässä ja vielä esimiesasemassa. Hoitoihin hän ei suostunut.



Oma mieheni on alkoholisti, mutta hän ei mene töihin humalassa. Meillä elämä on rauhallista ja siksi en ole häntä jättänytkään, vaikka rahaa meneekin alkoholiin aivan liikaa.



Sinun on siis odotettava, mitä tapahtuu. Jos miehellesi on kehittymässä alkoholismi, se kehittyy hitaasti. Alussa voi tulla hämmennystä, jos juominen jatkuu. Minäkin alussa yritin pakottaa miestä lopettamaan juomisen ja silloin meillä riideltiin. Rauha tuli, kun minä annoin periksi. Toisaalta on myös noitakin ihmisiä, joilla kerran menee yli ja se riittää: sen jälkeen ihminen tietää rajansa.

Elin 4 vuotta yhden kanssa ja mitään muuta en elämässäni niin paljon kadu kuin että siinä oli 4 vuotta liikaa. Mun oma elämäni oli täysin pysähtynyt, elämää elettiin miehen alkoholismin mukaan, milloin mies selvä ja milloin taas vaikeampi jakso. Mä en tajua mikä sai mut kattelemaan sitä 4 vuotta!



Itse neuvon kaikille vähänkään samassa tilanteessa olevia lähtemään. Jos se juominen on nyt saanut miehestäsi yliotteen, mietippä elämäänne 5-10 vuoden kuluttua. Lapsenne on silloin joutunut kasvamaan alkoholisti perheessä ja sinä ole henkisesti aivan rikki.





Ja tiedän mitä ajattelet.... mies on niin ihana muuten ....

Korvaako miehesi ihanuus todellakin sen että juo ja on hyvä isä?

Mikä hyvä isä sellainen on joka tuo niinkin pahan sýövän kuin alkoholismin perheeseen???



Muista että vuodet vierii yllättävän nopeasti ja varo ettet huomaa olevasi syvemmällä suossa parin kolmen vuoden kuluttua. Alkoholismilla on tapana vaan pahentua!!!!

ja todella pahoillaan. Sovittiin yhdessä että nyt pidetään nollatoleranssia eli viinaa ei meille missään muodossa toistaiseksi osteta. itse juon hyvin harvoin ja vähän joten minulle tästä ei ole ongelmaa. Nyt katsellaan rauhassa eteen päin. Mies tiedostaa ongelmansa ja on kyllä aikaisemminkin sen tiedostanut että kalja maistuu liian hyvin ja liian usein mutta jotenkin asiaan ei ole puututtu kumpikaan tämän intensiivisen rakentamisprojektin aikana.



Itsekin olen sitä mieltä että vuosien juomista ei kenekään kannata sietää mutta koska repsahdus on miehellä ensimmäinen suhteemme aikana ja takana todella stressaava vuosi, en todellakaan edes harkitse eroasioita. Alkoholismi on sairaus, ei ilkivaltaa. Exäni jätti minut koska masennuin esikoisen vaikean raskauden, synnytyksen ja sairauden vuoksi. Mikään ei ole epäreilumpaa kuin jättää toinen silloin kun hän eniten tukea tarvitsee.



-ap