En saanut mieheltä mitään lahjaksi kun kuopuksemme syntyi kuukausi sitten.

Mies ei myöskään osta syntymäpäivä- tai äitienpäivälahjoja. Monet itkut olen sen takia itkenyt, mutta mies ei vaan näytä ottavan onkeensa... voin vain todeta: tollo mikä tollo

Vierailija:

Ensimmäisessä suhteessani mies ei sitten synnärille viitsinyt edes kameraa/hammasharjaa tuoda, äitienpäivänä sanoi että en ole hänen äitinsä, syntymäpäivänä ei edes kuullut että onneksi olkoon ja jouluna oli tosi kiva katsella kun muut availee lahjoja...ja miksi tuhlata rahojaan johonkin ei merkkipäivän lahjoihin? että elä vaan sellaisessa suhteessa.

Mulle ei tartte niitä ostella, enkä ostele itsekkään mistään velvollisuudesta.

Ne yllätyslahjat on parhaimpia ja niistä olen aidosti iloinen.

Joskus saattaa kaksilahkeinen esittää mitä herttaisinta todella pitkään ja kun sitten ollaan kunnolla sitouduttu niin auta armias kun ääni kellossa muuttuu....

vastasin tuossa muutama viesti ylempänä ja voi sitä järkytystä kun jätin tämän exäni, ei sitten millään ymmärtänyt että ei ollut ihanne mies.

Sellainen nainen ei voi kai ymmärtää miltä tuntuu kun kukaan ei muista jota joku muistaa. Mieti itse niitä äitienpäiviä joina et saa edes aamukahvia ja kuuntele myöhemmin miten muita on hemmoteltu, ei kivaa. Siihenkään et voi vedota että sait juuri korun kun et koskaan mitään saa.

Ei varmaankaan muiden äijistä ole löytynyt yllättäviä negatiivisia piirteitä pitkässä suhteessa????

Montaakaan asiaa ei tajua kuin vasta myöhemmin ja tuskin moni esim. hakemalla hakee esim. alkoholistia miehekseen..

minusta ei voida edes verrata alkoholistia ja miestä, joka ei tajua ostaa lahjoja.



Kukaan ei ole täydellinen, totta. Jokaisessa on pimeä puolensa. Mutta en tajua, mitä ruikutatte, jos kerran teidän miehillä on vain niin pieni vika, etteivät ostele lahjoja? Asiat voisivat olla paljon pahemminkin...

Voihan se olla ettei voi verrata alkoholismiin, mutta se on henkistä väkivaltaa koska siitä tulee sanoinkuvailemattoman paha olo jonka mies näkee joka ikinen kerta mutta ei tajua silti nähdä sitä pientä vaivaa että saisi toisen paremmalle tuulelle.

Se että ette tajua asian poittia on ihan ymmärrettävää koska ette ilmeisestikään osaa samaistua tällaiseen tunteeseen.

Jokaisessa ihmisessä on vikansa mutta niitä voi yrittää korjata.

Tää tais olla päivän paras vitsi ja tuskinpa oikeasti tiedät mitä se henkinen väkivalta on!

ei ehkä pahimmasta päästä mutta

siitä saa olonsa todella arvottomaksi.

Ei toki voi verrata uhkailuun antaa turpaan jos ei nainen tottele tms. mutta kuitenkin.

Edelleenkin sanon että kun et ole tilanteessa elänyt niin et ilmeisesti sitä voi ymmärtää.

ja tosille ne pienet asiat on edelleen pieniä

Ärsyttävää valittaa tuollai...

Taitaapi teillä olla muuta pientä ruikutettavaa....

Ette edelleenkään vaan tajua miksi asiasta tulee suuri....

Te, joilla miehet tuovat yllättäin kukkia tai lahjoja, tai haluavat yllättää teidät jollakin itse miettimällään mieluisalla jutulla merkkipäivinä, ette ymmärrä, millaista on, kun mies ei muista mitenkään milloinkaan. Jokainen on varmaan lapsuudenkodissaan tottunut siihen, että vaikkapa jouluna tai synttäreillä muistetaan paketeilla tai jotenkin muuten. Jos sitten oma mies ei välitä edes sen vertaa, että toisi joskus kukkapuskan tai synttärikortin, kyllä siinä tulee paha mieli. Turha puhua mistään pakkolahjoista vs. yllätyksistä. Monet eivät saa KOSKAAN mitään, eivät todellakaan mitään yllätyslahjoja tai -kukkia.

Minäkin ajattelin ennen ruusuisesti että mies kantaa eteeni vaikka mitä ennen kuin heräsin karuun totuuteen!

En ole koskaan saanut äitien päivälahjaa mieheltäni, lapsilta kyllä.



mies kyllä antoi ruusun kun olin synnyttänyt esikoisen, kuopuksen kohdalla unohti..?

Kannattaa laskea vaatimustasoa hieman,

ei miehen homma ole ostella tavaroita, vaan huolehtia perheestään muuten.

Minäkin ajattelin ennen ruusuisesti että mies kantaa eteeni vaikka mitä ennen kuin heräsin karuun totuuteen!

En ole koskaan saanut äitien päivälahjaa mieheltäni, lapsilta kyllä.



mies kyllä antoi ruusun kun olin synnyttänyt esikoisen, kuopuksen kohdalla unohti..?

Kannattaa laskea vaatimustasoa hieman,

ei miehen homma ole ostella tavaroita, vaan huolehtia perheestään muuten.

miten itse muistit miestäsi? sikareita? viskiä? kukkia? ei nainen ole millään tavalla sen enemmän lahjoja ansaitseva osapuoli lapsensaannissa kuin äiti. Mies on myös mukana synnytyksessä, on mukana siittämisessä, on mukana lapsen hoidossa.

Ärsyttää kaltaisesi naiset jotka ovat mielestään mitalia vailla.



P.S. olen saanut lahjoja omaltani, mutta en vaatimalla tai marttyyri-tyylillä

että miksi miehen pitäisi ostaa vaimolleen äitienpäivälahja? Eihän vaimo ole miehen äiti. Meillä ei ostella lahjoja, lapset tekevät jotain ja se riittää. Ikinä en ole ymmärtänyt ruikutusta siitä, kun mies ei osta vaimolleen äitienpäivälahjaa. Joulu- yms. merkkipäivälahjat erikseen. Ja miksi synnyttämisestä pitäisi erikseen lahjoa? Ei ummarra...

vaikka muistutan etukäteen aina miten kiva olisi saada. Silti en ole katkera. Aloin tätä ketjua lukiessa ihan ihmetellä, että miksen ole katkera. Lapsuudenkodissani lahjat oli tosi tärkeä asia... Ehkä johtuu siitä, että mieheni huomioi minua arjessa niin paljon, että lahjat tuntuisivat vähän turhiltakin. Kysyy aina töistä lähtiessään mitä haluan kaupasta, tuo aina välillä yllätyksenä suklaata kaupasta jne. Lapsuudenkodissa taas arki oli ankeaa ja lahjat sitä piristivät... Ehkä en vaan kaipaa lahjoja kun arki on muutenkin hyvää... En tiedä tosiaankaan.

mulla on mielestäni lähes täydellinen mies enkä silti ole saanut häneltä mitään lahjoja tai kukkia, vaikka olen synnyttänyt kaksi lasta ;)...itseasiassa en tajua, miksi ihmeessä hänen olisi pitänyt lahjoa mua?? siis lapsihan on yhteinen lahja. mulla on se kovempi työ mutta kyllä se on etukäteen ollut tiedossani, että siinä hommassa mies pääsee helpommalla ;). mä en siis ymmärrä, miksi mies toisi lahjoja synnyttäneelle vaimolleen. mulle tulisi siitä ainakin sellainen olo, että lapsi on vaan mun projektini.