Ostatko sinä usein äitillesi juttuja?
Minä ostin juuri hänelle uudet kengät ja aikaisemmin ostin puseron
Kommentit (14)
Äitini ostaa itse kenkänsä ja vaatteensa. Minä ostan hänelle usein esimerkiksi lankoja ja jotain sellaisia herkkuja joita hän ei omalta paikkakunnaltaan saa tai ei hoksaa edes etsiä. Myös viinipullon saatan viedä.
Vierailija kirjoitti:
En :( Haluaisin ilahduttaa häntä kyllä, mutta en pääse yli jutuista, joita hän on sanonut minulle loukatakseen minua ja saatuani varallisuutta ajattelin, että auttaakseni häntä vaatimuksena on ensin se, että hän ymmärtää loukanneensa minua. Ei suostu tajuamaan sitä, joten en sitten osta mitään.
Äiti kyllä tarvitsisi asioita ja ilahtuisikin varmaan. Mutta osaa se elää ilmankin.
Kasva aikuiseksi.
Äitini on hamstraaja, joten en osta hänelle juttuja. Sen sijaan joskus matkustelen hänen kanssaan, ja maksan lennot ja hotellin.
En usein. Mun vanhempani ovat paljon varakkaampia kuin me. Ostan joulu- ja äitienpäivälahjat, ja joskus jotain, kun tulee mieleen.
Olenhan minä ostanut kaikenlaista: useamman ulkomaanmatkan olen rahoittanut, ostanut tv:n, auttanut lainan lyhennyksessä, ostanut vaatteita, antanut lahjakortteja kenkäkauppaan ja isompaan markettiin, ostanut kirjoja (lahjoiksi) ja jotain pienempiä tuliaisia/lahjoja lisäksi. Koronakeväänä vein kaikkea ilahduttavaa extraa ruokakassien mukana. En perinyt kuluja takaisin päin. Yksi elämä, yksi äiti, vaikkei hänkään mikään täydellisen ihana ole aina ollut.
Ostan niin kuin muillekin, välillä lahjaksi (joulu, syntymäpäivä) ja tuliaiseksi, kiitokseksi vaikkapa suklaata ja viinin lastenhoidosta.
Äitini ei kyllä toivo, että alan hänen vaatekaapin sisällöstä yms. huolehtimaan ennen kuin ei itse siihen pysty. Sitten kun sen aika on, huolehdin että saa haluamiaan vaatteita ja kosmetiikkaa, niin kuin hänkin huolehti aikanaan vanhalle äidilleen.
Synttäri-, joulu- ja äitienpäivälahjoja olen ostellut, samoin antanut hyviä vaatteitani, joita hän on itse minulta pyytänyt. Varmaan enemmänkin olisin häntä ilahduttanut kuin Myös muitakin läheisiäni, mutta raha tekee rajan.
En. Vähän jotain joskus. Teetä, joskus ollu joku tarjous että tätä tuotetta joku määrä niin se on saanu sen ylimääräisen.
En ikinä. Äidille voin joskus jotain ostaa, äitille en koskaan.
En koska hän osaa ja voi ostaa itse parhaiten. Etenkin kengät ja vaatteet on huonoja lahjoja. Kukkia ostan joskus.
Joka viikko ostan ruokatarpeet, teen ruuan ja vien. Maksan hänen laskujaan, matkoja, annan rahaa jos hän tarvitsee.
Ostan lahjoja jouluksi, synttäriksi, äitienpäiväksi tai jos on tehnyt jotain erityistä minun eteen. Teen myös pikkuhommia hänelle.
En :( Haluaisin ilahduttaa häntä kyllä, mutta en pääse yli jutuista, joita hän on sanonut minulle loukatakseen minua ja saatuani varallisuutta ajattelin, että auttaakseni häntä vaatimuksena on ensin se, että hän ymmärtää loukanneensa minua. Ei suostu tajuamaan sitä, joten en sitten osta mitään.
Äiti kyllä tarvitsisi asioita ja ilahtuisikin varmaan. Mutta osaa se elää ilmankin.