Miten tullaan hyväksi anopiksi? Poikani on aikuistumassa ja lukiessani näitä kauhuanoppijuttuja alkaa hirvittää tulavaisuus!
Itselläni ei ole koskaan ollut kamalia anoppeja, olen melkoisen joustava ja mukava ihminen itse ja tulen toimeen kaikkien kanssa. Nykyinen anoppi on aivan erilainen kuin minä (erittäin epäluuloinen ja kyräilevä) mutta niin vain olemme tulleet toimeen parikymmentä vuotta Hänenkin kanssaan. Arvostan häntä todella siinä, ettei koskaan ole puuttunut meidän asioihin eikä pyrkinyt mitenkään neuvomaan tms (no poikansa eli mieheni olisi siitä tehnyt heti lopun). Anoppi on kyllä minua haukkunut sukulaisille, mutta olen sen hänelle anteeksi antanut.
Niin että mitenkäs sitä itse osaisi olla hyvä anoppi? Ois tosi kiva saada joustava miniä, sellainen joka ei turhista niuhota. Toivon sitä pojan kannalta eniten, ettei mitään prinsessaa ota riesakseen 😅. Tuntuu välillä näitä juttuja lukiessa, että onkohan noilla nuorilla neidoillakaan ihan kaikki muumit laaksossa, kun ollaan kaikesta niin kireinä.
Neuvoja siis kehiin 🙂🤗
Kommentit (14)
Systeemi miniään tutustumisessa on sama kuin koiranpennun kanssa: Anna hänen lähestyä sinua ihan omaan tahtiinsa. Älä ryntää säikyttelemään.
Jo se, että mietit tällaisia, kertoo, että ihan hyvä anoppi susta tulee. :)
Anoppius ei määritä mitään, vaan se, miten olet anoppi.
Helppoa: Suhtaudu heihin kuin hyvään ystävä- tai naapuripariskuntaan. Heidän luonaan vieraillaan kutsuttuna ja kutsutaan vastavuoroisesti teille, molempien aikatauluja kunnioittaen. Heidän sisustustaan ei haukuta, heidän kodissaan ei siivota pyytämättä eikä tuoda oman maun mukaan valittuja tavaroita ja astioita joita vaaditaan käyttämään. Heidän valintojaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan. Heidän lastensa kasvatusta ja ruokavaliota ei arvostella. Koskaan ei lausuta heille asioita joita ei lausuttaisi vaikkapa vuosikymmeniä vieressä asuneille kunnollisille naapureille tai luotetulle työkaverille.
Yksinkertaisesti: Kunnioita nuoren pariskunnan rajoja niin kuin kunnioittaisit kaikkien muidenkin ihmisten rajoja. Vaikka toinen näistä onkin poikasi. Tuolla pärjäät jo pitkälle.
Älä omi, älä ripustaudu. Älä pue marttyyrinviittaa äläkä ole kaunainen.
On myös mahdollista ettei poikasi saa koskaan hankittua naista itselleen. Näin käy yllättävän monelle miehelle Suomessa johtuen naisten nirsoudesta. Asiasta ei tietenkään huudella kylillä koska se iskee miehiseen itsetuntoon kipeästi.
Vierailija kirjoitti:
On myös mahdollista ettei poikasi saa koskaan hankittua naista itselleen. Näin käy yllättävän monelle miehelle Suomessa johtuen naisten nirsoudesta. Asiasta ei tietenkään huudella kylillä koska se iskee miehiseen itsetuntoon kipeästi.
Jos poika ei ole pilalle passittu, joka ei osaa mitään, niin tuo on hyvin pieni uhkakuva.
Ystäväni vaikuttaa hyvältä anopilta.
Hän on sanonut, että pojat valitsevat puolisonsa eikä hän puutu asiaan.
Hän käy perheillä kylässä, usein miniöiden pyynnöstä, auttaa tarvittaessa lastenhoidossa ja miniät pitävät hänestä.
Mukava, järkevä ja rauhallinen ihminen, hyvä ystävä ja varmasti miellyttävä anoppi.
Minä olisin kamala anoppi ja puuttuisin asioihin, jotka eivät minulle kuulu. Onneksi olen lapseton. :D
Teit mitä tahansa, olet takuuvarmasti kauhuanoppi, jos et tottele. Kun miniä kieltää, niin et enää koskaan soita pojallesi, et tapaa häntä kuin salaa, et näe lapsenlapsia etkä tule olemaan muuta kuin ilmainen kesämökintarjoaja ja poikasi lainojen takaaja. Niin se menee, anoppina et ole minkään arvoinen.
PS. Miniä kyllä kertoo, mitä saat tehdä, miten sisustaa kotisi ja koska saat sairastua
Aloituksesi perusteella vaikutat kaikinpuolin järkevälle ihmiselle. Tiivistettynä: ole tarvittaessa tukena pojallesi ja uudelle miniälle, mutta älä "jyrää" heitä. Koita vilpittömästi tutustua tulevaan miniään - mistä tietää, vaikka tämä olisi mieletön tyyppi, jonka kanssa viettää aikaa vaikka ilman poikasi läsnäoloa.
1. Kunnioita lapsesi perheen omaa tilaa, 2 Älä tunge, neuvo ym. jos ei kysytä apua 3. Odota mieluummin kutsua kylään, ennen kun olet sinne pää kolmantenajalkana työntymässä ja 4. Se kuuluisa maalaisjärki. Näillä pääsee pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös mahdollista ettei poikasi saa koskaan hankittua naista itselleen. Näin käy yllättävän monelle miehelle Suomessa johtuen naisten nirsoudesta. Asiasta ei tietenkään huudella kylillä koska se iskee miehiseen itsetuntoon kipeästi.
Jos poika ei ole pilalle passittu, joka ei osaa mitään, niin tuo on hyvin pieni uhkakuva.
Kyllä minä ainakin osaan tehdä vaikka mitä. Silti olen akattomaksi mieheksi jäänyt.
"Turhasta niuhottaminen" on ihan täysin subjektiivinen käsite. Älä lähde liikkeelle tuollaisella asenteella. Jos joku suhtautuu kriittisesti asiaan joka sinusta on ok, kunnioita hänen näkemystään. Hän on yhtä oikeassa kuin sinä.
ex-poikaystävän anoppi oli ihana. Hymyili paljon ja suhtautui muhun kuin omaan lapseensa. Siis ei negatiivisessa mielessä. Oli loistoleipoja ja kantoi ruokaa meille köyhille opiskelijoille.
Nykyinen avioliiton myötä tullut anoppi vetää unilääkkeitä ja viinaa ja sammahtaa lopuksi. On henkeen ja vereen poikansa puolella koko ajan mikä on tietysti mukavaa, että omaa lastaan puolustaa, mutta voisi hän joskus ihan realistisesti ajatella, että ei se oma poika aina mikään kultanuppu ole aviomiehenä.
Vetää pultit ihan pienistä asioista. Esim. en saa tulla avuksi keittiöön auttamaan astioiden tiskaamisessa. Pitäisi vain istuskella ja odottaa hotellipalvelua. Mutta sitten selän takana valittaa sukulaisille kuitenkin, kun joutuu miniäänsä passaamaan. Passiivisaggressiivinen.
Anna aikuisen pojan olla aikuinen. Älä neuvo tai osta heidän yhteiseen kotiin mitään kysymättä. Älä puutu heidän parisuhteeseen. Joka päivä ei kannata soittaa.