Uusiutuva masennus, miten jaksatte

Olin muutama vuosi sitten todella masentunut, lääkkeillä ja terapialla toivuin vuodeksi mutta nyt 3kk olen taistellut vastaan ja olo pahenee koko ajan. Enää ei ole varaa terapiaan. Lääkkeitä jo syön ja niiden takia olen lihonut muodottomaksi. Ainoastaan psykoterapiasta olisi apua muttei minulla ole siihen varaa.
En vaan enää jaksa. Tuntuu että kaikki on pilalla. Ennen halusin perheen ja mieleisen työn. Nyt en enää kykene opiskeluun. En halua altistaa ketään pahalle ololleni, joten en tahdo perhettä, puolisoa tai ystäviä. Tai tahdon sitten kun olen terve mutta en jaksa uskoa että tervehtyisin tästä. Korkeintaan taas hetken on parempi kausi, toiveet hyvästä elämästä heräävät ja kaikki taas romahtaa uudelleen.
Jokainen päivä on vain taistelua, jonka vain pikkuhiljaa häviän, loputonta taistelua, jonka toivoisin loppuvan.
Tänään päätin että lähden nauttimaan hyvästä säästä ja menin rannalle. Sain paniikkikohtauksen ja jouduin sinnittelemään kaksi tuntia että pystyin liikkumaan. Vaikka onnelliset ihmiset eivät ole minulta pois, silti tuskin mikään tuntuu niin pahalle kuin katsella onnellisia perheitä ja ystäväporukoita. En vaan haluaisi hyväksyä että masennuksen takia kaikki on pelkkää suorittamista.
Miten te muut joiden masennus uusiutuu, jaksatte?