Mistä apua kun mieli on musta ja perhekin hajoaa tähän
Mun menneisyyden möröt ja oman pään rikkinäinen tila aiheuttaa nyt sen, että olemme eron partaalla. Mun on pakko nyt selvittää oma tila, oma psyyke. En ole itsemurhan partaalla, en ole sekoamassa, tarvitsen vain apua selvittääkseni nämä lukot ja käyttäytymismallini. Olen siirtänyt lapsuuteni paskat suoraan omilleni, saanut heidät pelkäämään ja vihaamaan minua, isälläni siihen tarvittiin alkoholi, minulla vain minä.
Tarvitsen keskustelua, terapiaa, jotain millä selvittää nämä vyyhdit ensin itseni kanssa. Olen töissä käyvä, jaksan nousta ylös, laittaa ruokaa, mutta varallisuus ei ole kuitenkaan sitä, että pystyisin maksamaan 100€ kieppeillä olevia terapiatuntitaksoja. Mistä voin siis hakea apua? Julkisella puolella on varmasti niin paljon jonoa, ja niitä joilla on akuutimpi tarve, niillä joilla on oikeasti henki kyseessä. Minulla tämä on sitä että olen myrkyttänyt olemuksellani koko perheen, kukaan ei kuole, mutta paha olo on kaikilla.
Mistä siis apua kun pää ei ole vielä poikki mutta sujuvasti siirrän pahaa oloani eteenpäin?
Kommentit (17)
Siihen juuri yritän etsiä apua.
Parempaa päivää myös sinulle.
Jos käyt töissä, saat aivan varmasti kelan korvaamaa psykoterapiaa koska se edistää työssä jaksamista. Eli ei kannata miettiä, ettei olisi varaa :) Reilu parikymppiä taitaa mulla jäädä itselle maksettavaa jokaisesta käynnistä kelan korvauksen jälkeen. Puhumattakaan miten hyvä satsaus se psykoterapia on tulevaisuutta ajatellen!
Vierailija kirjoitti:
Jos käyt töissä, saat aivan varmasti kelan korvaamaa psykoterapiaa koska se edistää työssä jaksamista. Eli ei kannata miettiä, ettei olisi varaa :) Reilu parikymppiä taitaa mulla jäädä itselle maksettavaa jokaisesta käynnistä kelan korvauksen jälkeen. Puhumattakaan miten hyvä satsaus se psykoterapia on tulevaisuutta ajatellen!
Hyvä satsaus? Laitoitko maininnan CV:n?
Kiitos sinulle! Mitä kautta hakeuduit terapiaan? Työth?
Googlailin esim väestöliiton kautta terapeutteja. Jos itse hakeutuu ilman ns lääkärinlähetettä, ei taida näitä korvauksia saada.
Ap
Ja ei mua nämä hirttoköysikommentit kaada, kertoo kirjoittajastaan vaan hyvin paljon. Ap.
Varaat terveyskeskukseen ajan. Saat lähetteen psykiatrialle. Psykiatri kirjoittaa jonkun ajan päästä lähetteen terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos käyt töissä, saat aivan varmasti kelan korvaamaa psykoterapiaa koska se edistää työssä jaksamista. Eli ei kannata miettiä, ettei olisi varaa :) Reilu parikymppiä taitaa mulla jäädä itselle maksettavaa jokaisesta käynnistä kelan korvauksen jälkeen. Puhumattakaan miten hyvä satsaus se psykoterapia on tulevaisuutta ajatellen!
Hyvä satsaus? Laitoitko maininnan CV:n?
Jaaaa, mikä ettei. Aika moni pomokin käy terapiassa tai on käynyt.
Ihmiset hakeutuu apuun, kun he tajuavat oman tilanteensa.
Se on paras satsaus ja mahdollisuus minullakin ollut.
HArmillista, kun sinne ei pääse kaikki halukkaat.
Menen ap lääkärin kautta tai tilaa suoraan aika pyskiatrille.
Ohjeevat eteenpäin.
Jotkut ei kyllä edestajua omia solmujaan tai että ovat niin solmussa, että mollaavat niitä, jotka hakevat apua.
olin ihan samassa tilanteessa. Tajusin, että en osaa itse tästä ulos.
Menein lääkäriin. pääsin psykologin kanssa juttelemaan. Työpaikan kautta työpsykologi 10x.
Suositteli terapiaa. Sitä itsekin. Menein psykiatrille ja sitä kautta päääsin terapiaan ja löysin itselle sopivan terapeutin.
Jos sinulla on työterveys niin mene sen kautta. Moni tuttuni on käyttänyt vaikeissa tilanteissa noita työterveyden tarjoamia psykologin palveluita. Ja mitä sitten jos niistä joku merkintä jää? Suurella osasta ihmisiä on elämänsä aikana masennusta tai muita psyykeongelmia. Tärkeintä on se että hakeudut avun piiriin.
Mä hain ihan mielenterveystoimiston kautta. Varasin ajan, kävin juttelemassa psyk.sh:n kanssa ja tapasin lekurin. Muistaakseni piti olla 3kk käyntejä siellä ja tavata lekuri 2 kertaa, sitten sain b-lausunnon jonka mtt lähetti kelaan ja aloin etsiä terapeuttia. Mtt:lla kävin myös juttelemassa psykiatrin kanssa selvittääkseni mikä psykoterapian suuntaus olisi sopivin.
Nuo psykoterapeutin tutustumiskäynnit toki maksetaan itse, mulla mätsäsi onneksi ensimmäisen kanssa. Sitten ilmoitus kelaan joka teki päätöksen maksaa korvaukset (alkuajan käynnit joutui maksamaan 100% itse, mutta kelalta saa sitten hakea takautuvasti heidän osuuden takaisin). Jos hakee lisävuosia, riittää vaikka tk:n lekurin kirjoittama b-todistus, ei tarvitse olla enää psyk. puolen kirjoittama.
Tsemppiä ap:lle!
Kun minulla oli vaikeaa , sain lähetteen työterveyslääkäriltä psykologille. (Työterveyslääkäri kirjoitti reseptin masennuslääkkeistä, mutta en pienen harkinnan jälkeen aloittanut niitä, enkä tarvinnutkaan.) Psykologi sai avattua muutaman lukon lapsuudesta, alkoholistiperhe minullakin, esim. miksi ahdistuin ihan valtavasti kumppanin mykkäkouluista - oma äitini harrasti mykkäkouluilua ja se lapsen ahdistus kumpusi pintaan riitatilanteissa, joissa kumppani teki samaa. Muistin kyllä äitini käytöksen, mutta en osannut ilman apua yhdistää sitä ongelmiin parisuhteessa ja omaan ahdistukseeni.
Suosittelen minäkin terapiaa. Vaikka täällä kuinka pilkataankin, niin minusta terapiasta hyötyisi lähes kaikki ihmiset, oli ongelmia tai ei. Itsetuntemus ei ole koskaan pahitteeksi.
Terapeutin löytäminen voi olla vaikeaa. Minä laitoin 16 terapeutille sähköpostia, osa ei edes vastannut, suurin osa myi eioota ja yksi lupasi tutustumiskäynnin. Eli aika ruuhkaista tuntuu olevan.
Mä olen se mykkäkouluilija. Se joka kokee, että viimeinen keino pelastaa itsensä on olla hiljaa (vaikka samalla huutaa huomatkaa mut). Mutta sen enempää analysoimatta mitä olen tai teen, huomaan joo siirtäneeni nämä ahdistukseni lapsuudestani omille lapsilleni. Siksi se asioiden unohtaminen, kieltäminen, syrjään siirtäminen ei ollutkaan ratkaisu.
Kurjaa huomata vaiheessa jossa kipuilee koko perhe. Yritän tth, sinne ei vaan pääse juuri millään. Mulla kyllä vakuutus, täytyy tsekata korvaako se näitä psyyken puolen hommia.
Lääkitystä tai sairaslomaa en koe olevani vailla, vain taustalla velloava paha olo ja hajoava perhe pakottavat tekemään jotain.
Ap
Sun avuntarve on yhtä todellinen kuin jonkun toisenkin ja julkinen puoli on ihan yhtä lailla sinua varten. Olet ottanut jo ison askeleen eteenpäin tiedostamalla tilanteesi. Tsemppiä matkalle kohti valoa!
Lopeta se minä-minä-vellominen ja ala elää kuin aikuiset.