Lue keskustelun säännöt.
Apua rasittavan kakaran hoitoon!
09.07.2006 |
Olemme miehen kanssa ihan totaalisesti väsyneitä tuohon vajaa 4-vuotiaaseen poikaamme. Temperamenttia löytyy kuin pienestä kylästä, kaikki on hirveän dramaattista ja joskus maristaan muuten vaan joka asiasta aamusta iltaan. Kaikki yhdessäolon hetket päättyy johonkin konfliktiin. Tuntuu, että kukaan meistä ei pysty enää nauttimaan kesälomasta, kun tuo yksi alkaa olla niin rasittavuuden ääripää ettemme enää jaksa.
Lapsi vaatii siis huomiota ihan koko ajan, mutta kuitenkin mikään ei kelpaa. Mitään opittua ei tunnu muistavan, on kärsimätön ja vaatii kaikki heti-tänne-mulle. Pikkuveli jää ihan hunnigolle, koska kaikki aikamme ja energiamme menee tuohon vanhempaan. Jo Frostin säännöt on käytössä, tällä hetkellä yritetään kerätä merkkejä, että saataisiin jokin kiva lelu. Merkkejä ei vaan tunnu kerääntyvän...
Mitä tuon kanssa tekis!? Auttakaa nyt hyvät ihmiset!
Kommentit (5)
Viestitäsi kuultaa närkästys lasta kohtaan, entäs jos ottaisitte positiivisuus viikon ja kiinnittäisitte häneen extrahuomiota ja kehuisitte häntä onnistumisista. Huomio ja syli ovat ihmeellisiä asioita! Kuullostaa aivan normaalilta neljävuotiaalta ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että olemme yrittäneet olla positiivisia. Keksitään kaikkea mukavaa, yritetään kiittä ja kehua pienemmästäkin onnistumisesta ja halitaan aina kun mahdollista. Siksi tuntuukin niin pettyneeltä ja turhautuneelta... Kaippa me kuitenkin ollaan jo kaikesta väsyneenä negatiivisessa kierteessä, josta pitäisi päästä jotenkin pois.
-ap
Aamusta mennään puistoon ja sitten kun tullaan kotiin laittamaan ruokaa niin alkaa heti mankumaan että haluaa ulos ja kukaan ei koskaan tee hänen kanssaan mitään jne.
Sitten jos ollaan oltu päivä esim. korkeasaaressa ja meillä on ollut tosi hauskaa jne, niin kun päästään kotiin ja kieltäydyn vaikkapa lukemasta hänelle kirjaa juuri sillä hetkellä niin alkaa ihan järkyttävä marina ja valitus kuinka hän saa aina olla yksin eikä kukaan KOSKAAN leiki hänen kanssaan. Sillä sitten saa tavallaan pilattua koko muuten hyvin menneen päivän ja kumoamaan kaiken kivan mitä sinä päivänä on tehty.
Aivan vitun ärsyttävää, mutta silti on niin rakas. On normaalisti tarhassa mutta nyt siis kesälomalla ja ilmeisen kova aktiviteetin puutos meiän kersalla.
Normaalilta (ja ah niin tutulta) siis kuulostaa tuo teidän kullannuppunne.
Jaksamista arkeen.
Niin, meillä myös toinen lapsi, kohta vuoden ikäinen.
Auttaako tuon ikäisen kanssa enää käänteinen suhtatutuminen. Että ettette välitä narinasta --> ei saa negatiivisilla asioilla huomiota? Vai meneekö sitten ihan pasmat sekaisin?
olis hyvä ottaa yhteyttä neuvolapsykologiin. Voi olla jotain neurologista.