Onko kenelläkään murrosikäisiä lapsia?

Mut täytyy lähteä Ihanaa Elisaa katsomaan....

Pelolla odottelen tulevaa. Oma murrosikäni oli aika paha ja kesti pitkään. Ei mikään läpihuutojuttu.

Nyt tytöllä jo " oireita" , hyvin nenäkkäitä vastauksia, ei oikein siedä mun seuraa pahemmin, mitään ei saisi kysellä. Vaateostoksilla ei pystytä käymään yhdessä tällä hetkellä, syystä että, mikään mun ehdottamani ei kelpaa.

Kyllä se pienityttökin sieltä pinnanalta vielä välillä kurkistelee, mutta nyt on vähän vähemmän.



Onneksi on toi pieni miehenalku, joka vielä tällä hetkellä ainakin pitää äitiä ja isää suurina idoleina!

ja pelolla odotan tulevaa. Hän puhuu vanhemmilleen kuin vertaisilleen. Näsäviisastelua ja nokka pystyssä kulkemista. Välillä pitää palauttaa maan pinnalle. Ja ne tyttöjen valituksen aiheet! Kenellä on liikaa meikkiä jne...



13v pojan murrosikä on tähän asti sujunut ongelmitta. Hän ei kapinoi, vaan päinvastoin on alkanut ymmärtää miksi esim kotitöiden tekemisestä niuhotetaan.

viisastelee. välillä tosi raivostuttava, mutta kuitenkin ihana