Miksi ihmeessä poika 5kk huutaa raivona nukkumaan mennessä?
EN ymmärrä en. Poikamme on nyt juhannuksesta asti huutanut aika ajoin iltaisin nukkumaan mennessä. Huutaa aivan kuin pelkäisi varjoja, ääniä, kasvoja, kaikkea. Katsoo silmät kauhuissaan minua ja seiniä, huutaa punaisena ja hysteerisenä. Ei pitäisi olla liian väsynytkään kun elämme mielestämme säännöllistä elämää ja säännöllisin unin (tänään unilla 10-11, 13-16.30 ja 18.30-19.30). Väsynyt silti on, sen näkee. On rintamaidolla, mutta saa kiinteitä. PÄivisin ei ole mitään ongelmaa, poika valoisa ja iloinen, helppo. Onneksi niin.
Huoli silti, kun synnytys ei ollu mikään maailman helpoin. Imukuppi ja repeämiä. Viimeinen tunti käyrät teki sahakuviota, mutta syntyessään kun mitattiin (en tiedä maallikkona mitä), sanottiin että ei ole kärsinyt arvojen mukaan happivajeesta vaikka käyrät meni aina alas, tosin palautuen supistuksen jälkeen normaalitasolle. Mietin, onko jotain hermostoperäistä jäänyt ja sitä tämä nyt enteilee. Mitä ihmettä tämä voi olla?
Pojan itku saa minutkin melkein itkemään. Ei auta hyssyttely, ei rinta. Ei silitys ei pieni puhe. Tuntuu että silmiin katsominen saa pojan aivan hysteeriseksi. SItä tuntee itsensäkin niin huonoksi välillä kun ei saa omaa vauvaansa rauhoitettua vaikka niin haluaisi. Esikoisen kanssa, tyttö, ei ole ollut vastaavaa ongelmaa ja ihmettä. Temperamentti? Luulisi senkin näkyvän sitten päivisinkin.
Olen aikaisemmin tehnyt samasta asiasta aloituksen, mutta olen edelleen yhtä neuvoton ja ihmeissään, huolissaan ja peloissaankin.
Auttakaa jos jollain vain jotain ajatusta.
Kommentit (3)
Meidän nyt 6 ½ kk ikäisellä tyttärellä oli myös tuollainen huuto vaihe. Huutoa edelsi noin ½ tunnin yöuni jonka jälkeen huuto alkoi kuin nappia painamalla ollen heti aivan hysteeristä ja vauva olis tosiaan hirmu kauhistuneen näköinen. Mikään ei auttanut, tissi tai hyssyttely. Jonkun aikaa huudettuaan typy sammahti syliin uupuneena huudosta. Tätä kesti kuitenkin aika lyhyen aikaa, ehkä noin 2 viikkoa. Oma ajatus oli että ehkä vauvan näkemät unet alkaa vaikuttamaan ja tuntumaan erilaisilta vauvan mielessä, tiedä sitä. En koskaan asiasta puhunut neuvolassa tai muualla joten tarkaan en tiedä mikä oli kyseessä. Onneksi se kuitenkin meni ohi.
Syitä voi olla monia, mutta minulle tuli muutama vaihtoehto mieleen.
Josko hän olisi kuitenkin vain yliväsynyt ja sen takia kiukkuaa? Tai liian aktiivisella tuulella malttaakseen käydä nukkumaan?
Tai jos on sellainen vaihe menossa, että kaipaisi enemmän esim. sylittelyä ennen nukkumaanmenoa? Ehkei tykkää mennä yksin nukkumaan, näitä vaiheita kyllä on. Tai jos on voimakas äiti-vaihe menossa, että iskeekin hysteria kun huomaa että nyt pitäisi mennä nukkumaan ja eroamaan äidistä? Nukutatko sinä aina vauvan? Entä jos miehesi nukuttaa, itkeekö silloin?
Hierooko korviaan? Tuli heti mieleen meinaan korvatulehdus. Monet lapset itkevät kun heidät laittaa makuulle. Itkeekö siis vain iltaisin? Tällöin tuskin syy on korvissa, koska luulisi että huutaisi niitä myös päivisin..
Entä oletko itse syönyt jotain erilaista, mikä rintamaidon kautta saisi pojan vatsan kipeäksi? Mitä syö iltapalaksi, onko jotain uutta tullut ruokavalioon (esim. viljat, puurot)? Jos saa esim. iltapuuron, voisiko se tehdä masua kipeäksi (vilja-allergian muodossa)? Onko ruokavaliossa ollt jotain muuta muutoksia päivällä/illalla?
Entäs mahdolliset hampaidentulot? Jos ikeniä kutittaa tai jomottaa?
Nämä mulla tuli ekana mieleen. Jos ei mene ohi, niin kannattaahan sitä neuvolasta kysellä mikä voisi olla syynä. Kaikkeahan sitä varmasti miettii, mutta tuskinpa mitään vakavaa imukupista olisi tullut.. mutta ymmärrän kyllä, että sitäkin varmasti miettii. Mä olen monesti miettinyt esikoisen kohdalla olleita erilaisia juttuja, että johtuisiko siitä kun oli napanuora kaulan ympäri kun syntyi, ja oli sininen.. että oliko sittenkin hapenpuutosta.. Mutta kannattaa siis ensin miettiä ihan noita ruokavaliojuttuja tai läheisyydenkaipuuta!
Tsemppiä, että asia selviää!
akateemikko:
EN ymmärrä en. Poikamme on nyt juhannuksesta asti huutanut aika ajoin iltaisin nukkumaan mennessä. Huutaa aivan kuin pelkäisi varjoja, ääniä, kasvoja, kaikkea. Katsoo silmät kauhuissaan minua ja seiniä, huutaa punaisena ja hysteerisenä. Ei pitäisi olla liian väsynytkään kun elämme mielestämme säännöllistä elämää ja säännöllisin unin (tänään unilla 10-11, 13-16.30 ja 18.30-19.30). Väsynyt silti on, sen näkee. On rintamaidolla, mutta saa kiinteitä. PÄivisin ei ole mitään ongelmaa, poika valoisa ja iloinen, helppo. Onneksi niin.Huoli silti, kun synnytys ei ollu mikään maailman helpoin. Imukuppi ja repeämiä. Viimeinen tunti käyrät teki sahakuviota, mutta syntyessään kun mitattiin (en tiedä maallikkona mitä), sanottiin että ei ole kärsinyt arvojen mukaan happivajeesta vaikka käyrät meni aina alas, tosin palautuen supistuksen jälkeen normaalitasolle. Mietin, onko jotain hermostoperäistä jäänyt ja sitä tämä nyt enteilee. Mitä ihmettä tämä voi olla?
Pojan itku saa minutkin melkein itkemään. Ei auta hyssyttely, ei rinta. Ei silitys ei pieni puhe. Tuntuu että silmiin katsominen saa pojan aivan hysteeriseksi. SItä tuntee itsensäkin niin huonoksi välillä kun ei saa omaa vauvaansa rauhoitettua vaikka niin haluaisi. Esikoisen kanssa, tyttö, ei ole ollut vastaavaa ongelmaa ja ihmettä. Temperamentti? Luulisi senkin näkyvän sitten päivisinkin.
Olen aikaisemmin tehnyt samasta asiasta aloituksen, mutta olen edelleen yhtä neuvoton ja ihmeissään, huolissaan ja peloissaankin.
Auttakaa jos jollain vain jotain ajatusta.
Viimeksi äsken vajaa vuoden ikäinen poikamme huusi pää punaisena nukkumaan käydessä ja tuntui ettei mikään auttanut. Otin sitten pojan syliin ja vein hetkeksi ulos jäähtymään. Sisään kun palattiin ja laitoin pojan sänkyyn niin nukahti melkein heti. Useammankin kerran on käynyt nyt viime viikkoina samalla lailla, taitaa pienellä olla vaan liian kuuma. En tosin tietenkään tiedä onko teillä sama juttu, mutta kannattaa kokeilla.