Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taas kesälomalla vanhalle kotipaikkakunnalle enkä jaksa!
25.06.2020 |
Ok, myönnän jo valmiiksi, että valitan turhasta ja voisin vain sanoa ei ja jäädä kotiin. Mutta kaipaan vertaiskeskustelua niiden kanssa, jotka ovat muuttaneet kauas lapsuuden kotipaikkakunnalta, jonne on jäänyt koko suku ja suurin osa vanhoista kavereista. Koska arki menee töissä ja matkaa on 500 km suuntaansa, reissuja tehdään lähinnä pidemmillä lomilla.
Ja voi että se on alkanut viime vuosina tökkimään pahasti. Juostaan omien (sekä minun että miehen) vanhempien luona ja sisarusten luona. Kaverit laittavat viestiä, että milloin tulet ja asettavat tarkat reunaehdot, milloin heille sopii tavata. Jos tämä aika ei käy, koska reunaehtoja tulee muualtakin, vedetään herne nenään. Joka kyläpaikassa voivotellaan, että taasko te menette ja näin vähän aikaako te nyt viivyitte. Omat vanhemmat haluavat luonnollisesti, että heillä yövytään ja loukkaantuvat ja ihmettelevät, jos menemme hotelliin. Teini-ikäiset lapset haluavat toki nähdä isovanhempia ja serkkuja, mutta kaipaavat jo muutaman päivän päästä takaisin kotiin omien kavereidensa luo.
Reissut ovat kaikille stressaavia ja yleensä vain odotan, että saan auton nokan kohti motaria ja omaa kotia. Samalla tunnen äärimmäisen huonoa omaatuntoa, koska omat vanhemmat ovat jo iäkkäitä ja kaikki muutkin haluavat nähdä meitä. Ja sitten me menemme sinne valmiiksi pinna kireällä ja suhaamme paikasta toiseen. Mutta kyllä, taas ollaan lähdössä reiluksi viikoksi ja sitten jo alkaakin loman loppusuora.
Kokeeko muut ristiriitaisia tunteita näitä reissuja kohtaan?
Kommentit (78)
Ol sin onnellinen, jos joku noin haluaisi nähdä minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viitsitkin valittaa. Mulla ei ole yhtään kaveria kotiseudulla, vain äitiä ja veljeä ja veljentytärtä tapaan.
En tunne muita ihmisiä.
Yksin, yksin siellä.
Sama tilanne. Paitsi että katkaisin napanuorani ja päätin, että minulla on lupa tehdä itse oman elämäni ratkaisut. Kerran vuodessa yksi yö vanhemmilla, ja samaan reissuun max 1 kyläreissu läheisimmälle vanhalle kaverille. Jos nämä ihmiset haluavat nähdä meitä, totean ystävällisesti että yhtä lyhyt matka on teiltä meille, tervetuloa! Kukaan ei tule joten se siitä.
Viikko on aivan liian pitkä aika uhrata tuollaiseen.
Nythän pitäisi vältellä lähikontakteja, joten tänä kesänä on "helppoa"...
Vierailija kirjoitti:
Viitsitkin valittaa. Mulla ei ole yhtään kaveria kotiseudulla, vain äitiä ja veljeä ja veljentytärtä tapaan.
En tunne muita ihmisiä.
Yksin, yksin siellä.
Minä ainakin viitsin. Koska kuinka monta kertaa ne siellä asuvat ihmiset ovat kutsuista huolimatta ajelleet lomallaan meitä tapaamaan? Aivan, nolla. Mutta meidän sopii kyllä ajaa sinne joka lomalla syyllistettäväksi (just tuo "nytkö te jo lähdette").
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootte te outoa sakkia ja teillä on oudot vanhemmat. Onko tuo alimpien sosiaaliluokkien elämää?
Ilmeisesti. Minä en ole koskaan tavannut moista touhua.
Sivistyneet ihmiset viettävät aikansa toisin.
Vierailija kirjoitti:
Nythän pitäisi vältellä lähikontakteja, joten tänä kesänä on "helppoa"...
No meillä ainakin vanhempani ilmoittivat, että haluavat ehdottomasti tavata meitä, mutta ulkona. Varadun siis istumaan kolme päivää pihalla tihkusateessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta oli raskasta käyttää lyhyet lomat tai viikonloppu+pyhäpäivä käymällä vanhempien luona, kun olisi halunnut vain levätä enkä kantaa huolta junan pääsemisestä ja lemmikkien raahamisesta mukana. Vanhempien luona osaan vain olla, että ei siinä mitään.
Aluksi aloin ottaa kotona oloon loman aluksi ja lopuksi päiviä ja lopulta harvensin käyntikertoja. Siinä kävi sitten niin että vieraannuin vanhemmistani. Ei näkynyt täälläpäin kyläilijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Jep! Ja tähän liittyy vielä se, että paitsi että on stressaavaa, on myös tylsää. Kuulumiset vanhempien kanssa on vaihdettu hyvin nopeasti ja sitten alkaa jaaritteluosio (= säätilojen päivittely ja paikkakuntalaisten asioiden kertaaminen) , joka kestää monta päivää. Koska nähdään harvoin, ei kehtaa muuta kuin istua puutarhatuolissa ja tuijotella marjapuskia ja nyökkäillä ja haaveilla, että kehtaisi kaivaa kirjan esiin. Ja kun harvoin käydään, ei voi vain päiväseltään piipahtaa vaan siellä on oltava useita päiviä.
Oletko koskaan miettinyt, että tuossa kuviossa sinä olet se tylsä? Syytätkö aina kaikesta muita? Oletko seurustelussa passiivi, väheksytkö muitten "kuulumisia"? Vaikutat hyvin rasittavalta tyypiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla vaan tuollaista ole, vaikka tilanne onkin periaatteessa sama. En tapaa kaikkia sukulaisia ja vanhoja kavereita joka kerta kun käyn kotikonnuilla, eikä kukaan ole ainakaan päin naamaa tullut asiasta valittamaan. Vanhempien luona yöpyminen on aika lailla itsestäänselvyys, he ovat kuitekin pääsyy miksi sinne on yleensäkin menty käymään, enkä näe syytä maksaa turhaan hotellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän pitäisi vältellä lähikontakteja, joten tänä kesänä on "helppoa"...
No meillä ainakin vanhempani ilmoittivat, että haluavat ehdottomasti tavata meitä, mutta ulkona. Varadun siis istumaan kolme päivää pihalla tihkusateessa.
Kiitos tästä hauskasta mielikuvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain vaiheessa pitää repäistä itsensä irti, jos niistä kontakteista ei ole enää iloa. Pyytäkää te vaihteeksi sukulaisia tai ystäviä kyläilemään. Tuollainen vierailurumba ei ole ihan oikeasti pakollinen. Joo, toki se on surullista, kun kontaktit hiipuvat, mutta onko tuo oikeasti mukavaa kenellekään?
Muistan, kun yhdellä kaverillani oli opiskeluaikana kaikki vierailut synnyinpaikkakunnalle minuuttiaikataulutettuja, ja hänen miehensä (joka on ulkomaalainen ja jonka suomen kieli oli tuolloin vielä melko heikkoa) kärsi siitä tosi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ootte te outoa sakkia ja teillä on oudot vanhemmat. Onko tuo alimpien sosiaaliluokkien elämää?
Ilmeisesti. Minä en ole koskaan tavannut moista touhua.
Sivistyneet ihmiset viettävät aikansa toisin.
Päin vastoin. Alemman sosiaaliluokan edustajat ovat jääneet sinne vanhempiensa kotipaikkakunnalle eikä tätä ongelmaa ole, kun voidaan piipahdella milloin huvittaa oven suussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutsukaa lauma kavereita ja sukulaisia picnicille / vanhempien luokse (jos heille sopii) yhtenä päivänä. Monta kärpästä yhdellä iskulla! Kutsu menemään niin ajoissa, että ihmisillä on mahdollisuus järjestää itsensä paikalle. Näin vältytte jatkuvalta ramppaamiselta itse. Ei lomaa pidä viettää hirveässä vierailukiireessä.
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne. Paitsi että katkaisin napanuorani ja päätin, että minulla on lupa tehdä itse oman elämäni ratkaisut. Kerran vuodessa yksi yö vanhemmilla, ja samaan reissuun max 1 kyläreissu läheisimmälle vanhalle kaverille. Jos nämä ihmiset haluavat nähdä meitä, totean ystävällisesti että yhtä lyhyt matka on teiltä meille, tervetuloa! Kukaan ei tule joten se siitä.
Viikko on aivan liian pitkä aika uhrata tuollaiseen.
Tämä. Miksi teet jotain, mistä et itse nauti? Itse lopetin nämä kotiseudulla vierailut jo varhaisessa vaiheessa. Meilläkin matkaa on tuo n. 500 km. Taitaa olla lähes 5 vuotta siitä kun olen vanhempieni kotona käynyt. Sukulaiset ja kaverit ovat tervetulleita meille. Sisarusten perheet käy noin kerran vuodessa, vanhemmat harvemmin. Kavereista ehkä 1/5 vuotta. Soitellaan ja whatappataan.
Vierailija kirjoitti:
Ootte te outoa sakkia ja teillä on oudot vanhemmat. Onko tuo alimpien sosiaaliluokkien elämää?
Ilmeisesti. Minä en ole koskaan tavannut moista touhua.
Sivistyneet ihmiset viettävät aikansa toisin.
Juuri noin. En koskaan ole tuommoista nähnyt, en itsellä eikä ystäväporukassa.
Olemne mielellämme yhdessä, osaamme sanoa, jos vierailu ei sovi. Kun olemne yhdessä suunnittelemme kivaa tekemistä, tai lueskelemme puutarhassa. Kun menemme vanhemmillemme he piipahtavat ystävissään ilman mritä jne.
Ja ymmärrän hyvin, etteivät vanhempani enää jaksa matkaa niin hyvin me ja lapsille on kivaa päästä kotoa pois. Nukkua vierasmajassa tai leikkimökissä, usein isä on koonnut heille teltan, ovat hommanneet ison uima-altaan, se odottaa lapsia. Talvella on liukumäet, lumilinnat ja pieni luistelukenttä. Äiti laittaa hyvää ruokaa ja isä touhuaa lasten kanssa. Illalla äiti lukee lapsille samoja kirjoja kuin minulke kun olin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne. Paitsi että katkaisin napanuorani ja päätin, että minulla on lupa tehdä itse oman elämäni ratkaisut. Kerran vuodessa yksi yö vanhemmilla, ja samaan reissuun max 1 kyläreissu läheisimmälle vanhalle kaverille. Jos nämä ihmiset haluavat nähdä meitä, totean ystävällisesti että yhtä lyhyt matka on teiltä meille, tervetuloa! Kukaan ei tule joten se siitä.
Viikko on aivan liian pitkä aika uhrata tuollaiseen.
Tämä. Miksi teet jotain, mistä et itse nauti? Itse lopetin nämä kotiseudulla vierailut jo varhaisessa vaiheessa. Meilläkin matkaa on tuo n. 500 km. Taitaa olla lähes 5 vuotta siitä kun olen vanhempieni kotona käynyt. Sukulaiset ja kaverit ovat tervetulleita meille. Sisarusten perheet käy noin kerran vuodessa, vanhemmat harvemmin. Kavereista ehkä 1/5 vuotta. Soitellaan ja whatappataan.
Onpa hirveää elämää.
Hyi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän pitäisi vältellä lähikontakteja, joten tänä kesänä on "helppoa"...
No meillä ainakin vanhempani ilmoittivat, että haluavat ehdottomasti tavata meitä, mutta ulkona. Varadun siis istumaan kolme päivää pihalla tihkusateessa.
Meillä oli kotikotona puutalkoot äidille parhaaseen korona-aikaan. Ei päästy sisälle ollenkaan vaan ruokakin tarjoiltiin ulos. Maaliskuussa. Onneksi sentään oli vanha ulkohuussi käytössä.
No meillä ne on miehen sukua ja kun mikään muu yöpyminen ei vuosiin tullut kuuloonkaan kuin muiden nurkissa, niin lakkasin käymästä. Ja nautin ylsinolosta kotona kun muu perhe kävi sukulaisissa.
Ja tosiaan, tie eikä juna ei kulje kuin yhteen suuntaan.
Appiukko ottaa pamautti vanhoilla päivillään naimisiin tosi rasittavan eukon kanssa ja muutti parisataa km tästä alkuperäisestä sijainnista sivuun, matka meille ei samalla lyhentynyt yhtään. Mutta nyt mieskään ei enää vieraile siellä ;)
Alue: Aihe vapaa
Jep! Ja tähän liittyy vielä se, että paitsi että on stressaavaa, on myös tylsää. Kuulumiset vanhempien kanssa on vaihdettu hyvin nopeasti ja sitten alkaa jaaritteluosio (= säätilojen päivittely ja paikkakuntalaisten asioiden kertaaminen) , joka kestää monta päivää. Koska nähdään harvoin, ei kehtaa muuta kuin istua puutarhatuolissa ja tuijotella marjapuskia ja nyökkäillä ja haaveilla, että kehtaisi kaivaa kirjan esiin. Ja kun harvoin käydään, ei voi vain päiväseltään piipahtaa vaan siellä on oltava useita päiviä.