Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Valmistuin oikiksesta 37-vuotiaana – mitä minusta ajatellaan?
25.06.2020 |
Valmistuin siis tänään oikiksesta 37-vuotiaana. Takana paljon työttömyyttä, mt-ongelmia (hoidettu) ja ns. hanttihommia. Pari vuotta oman alan työkokemusta. Yksi lapsi. Tällä hetkellä taas työttömänä.
En osaa iloita mitenkään. Koen olevani epäonnistunut ja että junat menivät jo. Sain gradustakin vain kolmosen. Sillä jahkailulla olisi pitänyt pystyä parempaan.
Kommentit (24)
Hienoa. Nyt vaan töiden hakua. On niitä jotka on valmistuneet 60 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin että hae apua
Ok, mutta mihin tai mistä minun pitäisi hakea apua? Minulla on siis ns. terveen paperit. Masennus ja syömishäiriö selätetty. Perhe-elämä kunnossa. Työkkäri lähinnä ignooraa minua, kai niillä on huolestuttavampiakin tapauksia.
Ap
Oletko koskaan ajatellut, että sun menestymisen esteenä on asenteesi? Kysyt, että mitä sinusta ajatellaan. Miksi?
Ne menestyvät, jotka hevon hiivattia piittaavat muiden mielipiteistä. Vaihda asennetta.
Suurin osa suomalaisista (ne ei niin menestyvät) ovat hirveän huolissaan siitä mitä muut ajattelevat. Ja siinä samalla jää unelmat ja tavoitteet toteutumatta. Tyypit vaan pyöriin oman egonsa ympärillä, mitä ne muutkin nyt ajattelee. No ei ne ajattele mitään sinusta, koska ne vaan pohtii, että mitä muut ajattelee niistä itsestään. Ja niitä joita ei kiinnosta, mitä ne ihmisetkin ajattelee, ei myöskään kiinnosta ajatella sinusta mitään.
Jo oikikseen paasy on kova juttu, puhumattakaan sielta pois paasysta ! Et ehka ole kilpailemassa kakskymppisesten "napparien" poikien ja tyttojen kanssa niista ison lakifirman harjoittelijapaikoista, mutta hakemuksia peliin vaan...
Ajattelen, että hienoa! Olet saanut vaativan tutkinnon suoritettua, se on jo saavutus sinänsä. Jos vielä lisäksi olet kärsinyt mielenterveyden ongelmista ja olet silti saanut tutkinnon suoritettua, sitä hienompi saavutus. Onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt voit laittaa oman firman pystyyn.
Hyvä että olet vaikeuksista huolimatta halunnut päästä elämässä eteenpäin, vaikeat kokemukset ovat varmasti myös opettaneet paljon! Nuorena ei välttämättä ymmärrä, mihin kaikkeen pystyy ja itse ihailen ihmisiä, jotka tavoittelevat unelmiaan, vaikka myöhemmälläkin iällä. Ja gradun arvosanalla tuskin on kauheasti merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oot juristi ja täällä kyselet niin Eipä ihme että työllistyminen kangertaa
Asianajaja löytää helposti töitä, varsinkin kunnallisella. Tai voit aina perustaa oman yrityksen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelisin, että noilla papereilla (oikis ja terveen paperit) on edessä pelkkiä mahdollisuuksia. Uskalla nähdä potentiaalisi.
- kouluttautumaton mt-potilas N28
Tuttu valmistui oikiksesta n. 35-vuotiaana ja nyt viisikymppisenä on saanut urastaan tunnustuksia, ylennyksiä, 5-huoneisen kämpän hgin arvoalueelta etc.
Tuskinpa kukaan katsoo kieroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että olet saanut valmiiksi erittäin vaativan akateemisen tutkinnon? Ja vielä kaikkien noiden vaikeuksien jälkeen?
Niin, mitäs sitä turhaan itsestään ja saavutuksistaan ylpeä olemaan, täytyyhän sitä alkaa vähätellä itse jos ei muut... gradukin oli varmaan ihan vaatimaton eikä aihekaan ollu hirveän omaperäinen... ja tutkintotodistuksenkin olisi oikeastaan voinut tulostaa kierrätyspaperille... ei ny tehä tästä numeroo... :D
Mutta siis vakavasti puhuen, tuohan on aivan loistava suoritus ja hieno pohja elämällesi tästä eteenpäin. Kohtele sitä ja itseäsi vastaavalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin että hae apua
Ok, mutta mihin tai mistä minun pitäisi hakea apua? Minulla on siis ns. terveen paperit. Masennus ja syömishäiriö selätetty. Perhe-elämä kunnossa. Työkkäri lähinnä ignooraa minua, kai niillä on huolestuttavampiakin tapauksia.
Ap
Sijoita itseesi ostamalla uravalmentajan palveluita tai etsi itsellesi mentori. Mikä sinua kiinnostaa, mitä arvostat, mikä on sinulle tärkeää? Kyllä se oma polku vielä löytyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä miettisin sitä, että takana on paljon työttömyyttä ja pari vuotta oman alan hommia. Siis minkä oman alan, oikeustieteenkö? Ja mitä olet tehnyt, perheoikeutta vai ympäristöpuolta vai rahakkaampia juttuja? Millaiset verkostot rakensit opiskeluaikana?
Vierailija kirjoitti:
Minä miettisin sitä, että takana on paljon työttömyyttä ja pari vuotta oman alan hommia. Siis minkä oman alan, oikeustieteenkö? Ja mitä olet tehnyt, perheoikeutta vai ympäristöpuolta vai rahakkaampia juttuja? Millaiset verkostot rakensit opiskeluaikana?
En minkäälaisia verkostoja, oikeastaan. Sain opiskeltua pätkissä ja olin eristäytynyt. Häpesin itseäni. Olen tehnyt lähinnä ympäristöoikeuden alaan kuuluvia hommia, sen pari vuotta. Hyvät suositukset on, mutta ei toivoa jatkosta (rahoituksen vuoksi, ei minusta riippuvista seikoista).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Että olet saanut valmiiksi erittäin vaativan akateemisen tutkinnon? Ja vielä kaikkien noiden vaikeuksien jälkeen?
Niin, mitäs sitä turhaan itsestään ja saavutuksistaan ylpeä olemaan, täytyyhän sitä alkaa vähätellä itse jos ei muut... gradukin oli varmaan ihan vaatimaton eikä aihekaan ollu hirveän omaperäinen... ja tutkintotodistuksenkin olisi oikeastaan voinut tulostaa kierrätyspaperille... ei ny tehä tästä numeroo... :D
Mutta siis vakavasti puhuen, tuohan on aivan loistava suoritus ja hieno pohja elämällesi tästä eteenpäin. Kohtele sitä ja itseäsi vastaavalla tavalla.
Erittäin vaativan? :D aloittajan tulee olla ylpeä saavutuksestaan, mutta ei nyt pidä liioitella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin että hae apua
Ok, mutta mihin tai mistä minun pitäisi hakea apua? Minulla on siis ns. terveen paperit. Masennus ja syömishäiriö selätetty. Perhe-elämä kunnossa. Työkkäri lähinnä ignooraa minua, kai niillä on huolestuttavampiakin tapauksia.
Ap
Sijoita itseesi ostamalla uravalmentajan palveluita tai etsi itsellesi mentori. Mikä sinua kiinnostaa, mitä arvostat, mikä on sinulle tärkeää? Kyllä se oma polku vielä löytyy!
Kannatan näitä. On mahdollisuus saada parempaa oman alan ohjausta ja käytännön vinkkejä. Löytyisikö mentori oman yliopiston alumnien joukosta? Ainakin Helsingin yliopiston alumneilla on tällainen ohjelma, joten oletettavasti muillakin yliopistoilla on. Tai Lakimiesliiton kautta, joka myös haki mentoreita viime syksynä, joten heilläkin jotain on.
Ihailen, että olet jaksanut käydä vaativan koulutuksen. Vielä enemmän ihailen sitä, että olet selättänyt syömishäiriön ym. mt-ongelmat. Minä kärsin samoista vaivoista, olen jo yli 30, syrjäytynyt enkä usko, että koskaan saan itseäni sellaiseen kuntoon, että pystyisin hankkimaan kunnon koulutuksen, muusta puhumattakaan...
Toivottavasti löydät mielenkiintoisia työmahdollisuuksia! Voit oikeasti olla ylpeä ja iloita saavutuksistasi :) yritä olla ajattelematta, että elämässä pitäisi asiat tehdä tietyssä järjestyksessä tiettyyn aikaan, tai että kaikkien edes tarvitsisi tehdä samoja asioita ylipäätään! Tsemppiä jatkoon!
Alue: Aihe vapaa
Ajattelisin että hae apua