Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi suuttui juhannuksena tiskaamisesta, haukkui lyttyyn ja otti kierroksia - vika on nyt minun kun en "anna anteeksi"
24.06.2020 |
ja teeskentele, että kaikki on hyvin eikä mitään tapahtunut.
Jotenkin miniänä rajojen laittaminen on nostanut sellaiset konfliktit, että melkein mietin jo avioeroa jollei kukaan ala tulla pikku hiljaa vastaan ja myönnä, että ainoa raivopää on anoppi, joka ottaa nokkaansa milloin mistäkin, sekoilee krapulapäissään ja soittaa suutaan kännissä. Olen aiemmin ollut melkein ylikiltti ja myötäilevä, että välttäisin kaikki turhat riidat, mutta nyt mennään niin pitkällä, että pakko laittaa vastaan. Juhannuksen kärhämä on kuitenkin pisteenä iin päällä, ja se ns. viimeinen tippa tynnyrissä, jossa ajattelin että tässä kulkee raja. Ensin mies suuttui äidilleen, sen jälkeen mulle ja seuraavaksi kävi räyhäämässä apelle kun en suostunut jäämään enää samaan paikkaan anopin kanssa. Muut suuttuivat ja vetosivat lapsiin, että nyt heille tulee paha mieli kun jää ohjelmisto vajaaksi, ja voi niitä kierroksia kun vastasin että sitä olisi kannattanut anopin ajatella ennen kuin avasi sanaista arkkuaan.
Joka ikinen elämänvalintani, lapsen kasvupyrähdys, häät, kaikki on ollut sitä, että pitäisi kierrättää anoppilan kautta. Vielä enemmän kirpaisee, että kaikki henkilökohtaiset valintani pitäisi myös hyväksyttää anopilla, ja jossei kelpaa, niin niin ei vain tehdä. Pahinta on, etteivät muut näe tilannetta, ja olen se ainoa joka nyt ensin sietää anopin rääkymistä milloin mistäkin ja seuraavaksi sitä, kun muut haukkuvat minut pystyyn kun en ole enää anopin juoksutyttö joka tekee mitä käsketään.
Lapset ovat myös anopin omaisuutta jollain kierolla logiikalla. Melkein jokainen kehitysaskel on nk spoilattu, mitään en ole saanut ajatella rauhassa kun anoppi soittaa ja tinkaa että olenko sitä tai tätä tullut ajatelleeksi. No miten kerkeän, kun itse vasta tutustuin aiheeseen tuoreena äitinä. silloin suutuin, kun olin suunnitellut vaippaiän loputtua viedä ensimmäisen pikkariostoksille, niin anoppi änki väliin tuomalla alkkareita paketillisen. Miksi pitää joka helkutin asiaan sekaantua?
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis 8kuinka ihmeessä anoppi on päässyt teidän kaapille poistamaan sieltä sinun ostamiasi vaatteita? Kuka hänet sinne päästi? Jos meni kaapille itse, miksi siinä kohtaa ei ole käsketty kaapilta pois?
Kuinka ihmeessä vietät juhannusta lasten kanssa ryyppäävän anopin seurassa?
Tätä mä aina ihmettelen näissä anoppijutuissa. Asutteko te kolhoosissa ?
Ja miten se anoppi pääsee arvostelemaan, neuvomaan, haukkumaan mitä nyt tekekään, onko teillä anopin puhelintunti tai vastaanotto kerran päivässä, jos on niin ihan oma syy.En mä ainakaan viitsi kauaa kuunnella jotain p*skanjauhamista ja mitä tulee arvosteluun tai sellaiseksi koettuun niin " minä teen näin , on sun mielipiteesi mikä tahansa".
Jos anoppi kiljuu niin aja pois , jos ei usko niin jätä kiljuu kankaalle yksinään.
Jos miehesi "raportoi" lapsen edistysaskelista äidilleen niin en näe siinä mörköjä , jos hän ilmoittaa seuraavista kuukautisistasi niin kyllä.
T.anoppi
Asumme maatilalla (anopin entinen koti) viimeksi eilen kävi niin, että erehdyin pyytämään anopin meille katsomaan lasta kun vein ruoat työmiehille pellolle. Anoppi tuli iloisena paikalle ja lähdin matkaan. Kun tulin takaisin lapsi leikki yksin eri huoneessa ja anoppi siivosi. "Älä ota huonolla, mutta minä vähän järjestelen". Olin taas puolessa vuodessa unohtanut, että miksi en pyydä anoppia meille. Aiemminkin ollaan puhuttu rajoista, mutta eipä sillä näytä olevan vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se perusvika nyt ole miehessäsi sekä siinä, että olette tähän asti tuohon kaikkeen suostuneet. Mitä se miehesikin siellä kaikille vuorollaan käy riehumassa - äitiinsä tullut ilmeisesti. Tosin sekin voisi auttaa, että opettelisit pitämään puolesi ja keskustelemaan asioista - joidenkin mielestä mikään ei ole raivostuttavampaa kuin ihminen, joka kävelee konfliktitilanteesta pois ja näin vähättelee tai mitätöi täysin sen toisen suuttumuksen tai harmituksen. Ei sekään ihan aikuinen tapa ole asioita käsitellä, vaikka vastapuoli hankala huutaja olisikin. Voisi olla, että anoppi raivoaisi vähemmän, jos reagoisit siihen alkukiukutukseen tiukan asiallisesti keskustelemalla, etkä kääntäisi selkääsi ja poistuisi paikalta mitään sanomatta.
Joutavaa jäädä keskustelemaan asiallisesti täysin asiattomasta riehumisesta. Aina saisi olla selittämässä ja selvittämässä, elää toisen elämää. Edes toinen osapuoli säilyttää järkensä kun on kuitenkin lähinnä omista asioista kysymyskin. Onko siellä anopin luona pakko olla?
1. Älä ole tekemisissä anopin kanssa (hänen poikansa tapaa häntä) ja älkää vierailko siellä ollenkaan tai pitkää aikaa kerralla, 2 tuntia riittää. 2. Eroa jos mies sekoilee ja ei ole puolellasi. 3. Miksi sinun tai lasten pitäisi katsoa alkoholia juovaa anoppia joka sekoilee. 4. Lapset eivät erityisesti kaipaa isovanhempia elämäänsä, vanhemmat ovat ensisijassa. 5. Vältä niitä jotka olivat sinua vastaan porukalla tai ensi kesänä taas sama tilanne. Heille ei ehkä selkene muiden riidat. 6. Älä mene heidän suvun mökille.
Asiaa puhut 135/144. Taas on helle alkanut pakottaa miniöiden päätä ja aiheuttanut anoppivihaa. Miniän pitää saada pitää napanuorat äitiinsä, mutta miniän mies ei saa vastaavasti pitää minkäänlaista yhteyttä sukuunsa, varsinkaan äitiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs rangaistusten jakajia nämä miniät luulevat olevansa
En mä jakele rangaistuksia kuin korkeintaan lapsilleni kasvatusmielessä. Anoppia en rankaise, mutta hyvin selkeät rajat olen vetänyt. Kyllä se tietysti narsistiselle käävälle voi tuntua rangaistukselta, kun ei saa päällepäsmäröidä poikansa perheen kotona kuten haluaa. Verhotkin ollaan valittu ilman anustapin asiantuntemusta. Vara-avaankin otettiin pois, kun anoppi jäi kiinni kaappien penkomisesta. Tai siis puolisoni sen avaimen kävi hakemassa pois. Ihan kohtuutonta, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä aikuinen (?) jaksat kitistä jostain lahjaksi tuoduista pikkareista? En ihmettele enää, että jengillä heittää isopyörä, kun noin mitättömät asiat saa järjettömät mittasuhteet. Toinen hyvää hyvyyttää tuo lahjan ja sen nähdään jonain puuttumisena ja väliintulolla.
Olishan ne pikkarit voinut yhtä teatraalisesti ostaa, vaikka anoppi nyt lahjaksi housuja toikin. :D Ap varmasti tekee ekoista menkoistakin ison shown ja loukkaantuu, kun tytär ei tykkää.
Alunperinkin sun virhe on ollut se, että sulla on tuo kilttityttö esitys päällä ollut jo alusta saakka. Näitä tarinoita on suvut täynnä, kun miniät tulee anopiin eteen valmiiksi mietityssä roolissa.
Oma äiti ei tullut anoppiensa kanssa toimeen, kun piti esittää. Samoin siellä perheessä toinen miniä. Kolmas taas oli konstailematta oma itsensä. Kertoi mielipiteitään ja heitti huumoria. Eikä kaikki ollut niin justiinsa. Hän tuli toimeen anoppinsa kanssa.
Saman mokat ovat tehneet kaksi siskoistani. Paras paikka mitä mulla on ollut näitä tilanteita seurata oma anoppi. Hänellä on viisi poikaa ja kullakin vaimo. Kolme nöyristelee ja on vaikeuksissa, kaksi taas eletään omaa elämäämme ja ollaan rakennettu itse suhde anoppiimme.
Täällä aina kysellään, että miksei mies puutu tilanteeseen. :D Se on typerintä mitä voitte tehdä. Suhde on anopin ja miniän välinen, ei siihen kolmatta pyörää tarvita. Ottakaa itse se anoppinne haltuun. Monesta varmasti kuoriutuu ihan kelpo nainen.
Niin. Ne pikkarit eivät ole se ongelman ydin tässä, vaan pieni osa suurempaa ongelmaa.
Nouse ylös.
Alkoholismi jos on kyseessä, niin nouse sittenkin ylös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä aikuinen (?) jaksat kitistä jostain lahjaksi tuoduista pikkareista? En ihmettele enää, että jengillä heittää isopyörä, kun noin mitättömät asiat saa järjettömät mittasuhteet. Toinen hyvää hyvyyttää tuo lahjan ja sen nähdään jonain puuttumisena ja väliintulolla.
Olishan ne pikkarit voinut yhtä teatraalisesti ostaa, vaikka anoppi nyt lahjaksi housuja toikin. :D Ap varmasti tekee ekoista menkoistakin ison shown ja loukkaantuu, kun tytär ei tykkää.
Alunperinkin sun virhe on ollut se, että sulla on tuo kilttityttö esitys päällä ollut jo alusta saakka. Näitä tarinoita on suvut täynnä, kun miniät tulee anopiin eteen valmiiksi mietityssä roolissa.
Oma äiti ei tullut anoppiensa kanssa toimeen, kun piti esittää. Samoin siellä perheessä toinen miniä. Kolmas taas oli konstailematta oma itsensä. Kertoi mielipiteitään ja heitti huumoria. Eikä kaikki ollut niin justiinsa. Hän tuli toimeen anoppinsa kanssa.
Saman mokat ovat tehneet kaksi siskoistani. Paras paikka mitä mulla on ollut näitä tilanteita seurata oma anoppi. Hänellä on viisi poikaa ja kullakin vaimo. Kolme nöyristelee ja on vaikeuksissa, kaksi taas eletään omaa elämäämme ja ollaan rakennettu itse suhde anoppiimme.
Täällä aina kysellään, että miksei mies puutu tilanteeseen. :D Se on typerintä mitä voitte tehdä. Suhde on anopin ja miniän välinen, ei siihen kolmatta pyörää tarvita. Ottakaa itse se anoppinne haltuun. Monesta varmasti kuoriutuu ihan kelpo nainen.
Niin. Ne pikkarit eivät ole se ongelman ydin tässä, vaan pieni osa suurempaa ongelmaa.
Nouse ylös.
Alkoholismi jos on kyseessä, niin nouse sittenkin ylös.
Ihan sama, kaikkea ei tarvitse silti sietää.
Vierailija kirjoitti:
Voisit sinäkin ap opetella pitämään puolesi jos olet tilanteessa etkä vain kääntää selkääsi ja kävellä pois. Kysyä suoraan, että miksi halusit sanoa noin ilkeästi tai mitä helvttiä taas huudat.
Vähän nyt paha sanoa kuka mitäkin teki kun esimerkit ovat noin ylimalkaisia. Ja pikkarijuttu nyt ei nyt kuulostanut mitenkään erityisen pahalta.
Mutta oli miten vaan niin itse en vietä aikaani ikävien ihmisten kanssa. Anna miehen seurustella äitinsä kansssa ja pysy sinä poissa.
Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa toinen ihminen raivoaa sulle naama punaisena, huutaa kurkku suorana suoraa huutoa näyttäen siltä, että päässä poksahtaa kohta verisuoni?
Ei sellaiselle sanota vastaan eikä kysytä, miksi huudat. Jos näin neuvot, et ole tilannetta kokenut. Täysillä raivoava aikuinen ihminen on hirveää kateltavaa.
Ja kuten ap kirjoitti, pikkarijuttu on esimerkki käytöksestä, joka toistuu jatkuvasti. Jos tuollaista tapahtuisi silloin tällöin, pikkujuttuhan se olisikin. Mutta kun anoppi on kaikessa mahdollisessa arvostelemassa, neuvomassa, ostamassa, tyrkyttämässä omia ratkaisujaan, tilanne on sietämätön. Eihän kukaan jaksa tuollaista, että lapsen mummo kiilaa lapsen ja vanhempien väliin joka mahdollisessa asiassa.
Ja sillä, tarkoittaako mummo pahaa, ei ole merkitystä. Jos mummon toiminta selkeästi heikentää äidin (ja sitä kautta lapsen) elämänlaatua, stressaa, tilanteen on muututtava.
Joidenkin anoppien ja heidän poikansa yhteistoiminta on sellaista, että ratkaisu "anna miehen seurustella äitinsä kanssa ja pysy itse poissa" ei vain onnistu. Eräs tuttavamies on antanut äidilleen avaimen kotiinsa ja anoppi kulkee päivittäin terrorisoimassa perhettä eli mahdotonta on vaimon pysyä erossa. Miehelle tietty äitinsä tunteet ovat tärkeemmät kuin vaimonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisit sinäkin ap opetella pitämään puolesi jos olet tilanteessa etkä vain kääntää selkääsi ja kävellä pois. Kysyä suoraan, että miksi halusit sanoa noin ilkeästi tai mitä helvttiä taas huudat.
Vähän nyt paha sanoa kuka mitäkin teki kun esimerkit ovat noin ylimalkaisia. Ja pikkarijuttu nyt ei nyt kuulostanut mitenkään erityisen pahalta.
Mutta oli miten vaan niin itse en vietä aikaani ikävien ihmisten kanssa. Anna miehen seurustella äitinsä kansssa ja pysy sinä poissa.
Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa toinen ihminen raivoaa sulle naama punaisena, huutaa kurkku suorana suoraa huutoa näyttäen siltä, että päässä poksahtaa kohta verisuoni?
Ei sellaiselle sanota vastaan eikä kysytä, miksi huudat. Jos näin neuvot, et ole tilannetta kokenut. Täysillä raivoava aikuinen ihminen on hirveää kateltavaa.
Ja kuten ap kirjoitti, pikkarijuttu on esimerkki käytöksestä, joka toistuu jatkuvasti. Jos tuollaista tapahtuisi silloin tällöin, pikkujuttuhan se olisikin. Mutta kun anoppi on kaikessa mahdollisessa arvostelemassa, neuvomassa, ostamassa, tyrkyttämässä omia ratkaisujaan, tilanne on sietämätön. Eihän kukaan jaksa tuollaista, että lapsen mummo kiilaa lapsen ja vanhempien väliin joka mahdollisessa asiassa.
Ja sillä, tarkoittaako mummo pahaa, ei ole merkitystä. Jos mummon toiminta selkeästi heikentää äidin (ja sitä kautta lapsen) elämänlaatua, stressaa, tilanteen on muututtava.
Joidenkin anoppien ja heidän poikansa yhteistoiminta on sellaista, että ratkaisu "anna miehen seurustella äitinsä kanssa ja pysy itse poissa" ei vain onnistu. Eräs tuttavamies on antanut äidilleen avaimen kotiinsa ja anoppi kulkee päivittäin terrorisoimassa perhettä eli mahdotonta on vaimon pysyä erossa. Miehelle tietty äitinsä tunteet ovat tärkeemmät kuin vaimonsa.
Vierailija kirjoitti:
Asutteko ehkä Intiassa ?.. Samahan se on koko maailmaassa. Se epävarma miniä ei päästä lasten mummia lastensa elämään. Minä olen antanut anopin halata ja ostaa ihan mitä ikuna haluaa omalle kullannupulleen. Oikein kuullostaa " rikolliselle" ettei antaisi lasten käydä appelassa. Eiköhän se ole jo liiottelua. Olihan ne lahjat anopin ja hänen siskonsa maun mukaan ostettuja , se antaja määrää mitä antaa. Narattaa kun sanoit ottavasi avioeron, kenestä. Usein tulee naimakaupassa mukana appi ja anoppi. Jos sinä juhlit kasvupyrähdyksiä , miksi muu suku ei saa juhlia.. Onhan ne lapsenlapset oikeastaan geneettisesti hyvin lähellä isovanhempian, usein jopa saman näköisiäkin. Lainsäätäjäkin katsoo heidät samaan perheeseen kuuluviksi. Uuden lain mukaan ei mummoa tai muuta läheistä saa erottaa lapsesta.
Kuulostaa siltä että kultamummi on löytänyt tämän ketjun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin jäi epäselväksi tämä tarina. Tiskaaminen mainittiin otsikossa, mutta sitä juttua ei kerrottu sitten ollenkaan. Se kerrottiin, että ap syytti anoppiaan krapulaiseksi - mutta kuka sitten tietää, miten se asia olikaan. Omasta mielestäni aloittajan teksti on aika syrjähtelevää, joten vähän tulee mieleen, onko kirjoittaja itse ihan selvin päin.
Ja itse en siis ole kenenkään anoppi, miniä kylläkin. Tosin oma anoppini on jo kuollut.
Ehkä se on jokin tuntematon salaisuus mikä saa aikuisten lasten perheet ja isovanhemmat viettämään juhlapyhät ja kesälomat jopa kaukomatkat samalla porukalla. Usein se tapa jatkuu seuraavassa polvessa ja siihen kuuluu vielä ajottain sisarusten perheet. Meillä eletään just näin vaikka emme ole italialaisia. En kyllä osaa selittää miksi, ainakin meillä on kauhean hauskaa. Myös minun lapsuuden perheeseen kuului iso suku ja kaikkien kodit , autot , talot ja huvilat olivat kovassa käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Multa meni nyt ohi, että millaista riitaa siitä tiskaamisesta tuli?
Onko sillä muka jotain merkitystä? Ei sitä aleta toisille huutamaan ja räyhäämään, jos tiskaaminen ei mene täsmälleen omien toiveiden mukaan. Harvoin on edes tarpeen huomauttaa ystävällisesti, ainoastaan jos meinaa jäädä astiat likaisiksi tai mennä pilalle (esim. pastinpannun raapiminen).
On sillä merkitystä, koska otsikossa sanottiin että anoppi suuttui tiskauksesta ja sitten ei ollenkaan kerrota mitä tapahtui.
Lueskelen itsekin tätä ketjua läpi etsien vastausta tiskauskysymykseen, mutta ei ole moneen sivuun tullut vastaan yhtäkään ap:n viestiä.
Minun äitini oli ennen varsinainen päällepäsmäri ja marttyyri, kun ei saanut sisustaa kotiani (olin jo 35). Otimme usein yhteen. Sitten sain lapsen ja äitini hävisi elämästäni. Omasta tahdostaan. Kun olisin häntä eniten tarvinnut: hän ei ottanut yhteyttä ja vastasi puheluihinikin satunnaisesti ”nyt on huono hetki”. Minkäänlaista ohjetta tai tukea en saanut, saatika että mitään olisi meille hankittu. Mies tietty innoissaan, kun ei ole anoppia enää vaivoina 😔
Oman anoppini olen tavannut kahdesti 15 vuoden aikana, tämä on taas mieheni valinta. Väkivaltainen juoppo kuulemma.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini oli ennen varsinainen päällepäsmäri ja marttyyri, kun ei saanut sisustaa kotiani (olin jo 35). Otimme usein yhteen. Sitten sain lapsen ja äitini hävisi elämästäni. Omasta tahdostaan. Kun olisin häntä eniten tarvinnut: hän ei ottanut yhteyttä ja vastasi puheluihinikin satunnaisesti ”nyt on huono hetki”. Minkäänlaista ohjetta tai tukea en saanut, saatika että mitään olisi meille hankittu. Mies tietty innoissaan, kun ei ole anoppia enää vaivoina 😔
Oman anoppini olen tavannut kahdesti 15 vuoden aikana, tämä on taas mieheni valinta. Väkivaltainen juoppo kuulemma.
Äitisi ei sietänyt joko sitä että a) tulet olemaan parempi äiti kuin hän aikoinaan tai b) oma lapsesi vie huomiosi (tämä kun on tällaisille ihmisille vähän joko tai, eivät voi elää jos omalle aikuiselle lapselle on joku muu tärkeämpi).
Siihen kun suhteutat, niin voit joskus jopa ajatella, että ehkä on parempikin että pysyy etäällä
Vierailija kirjoitti:
Nämä kommentit että 'no miten se pääsi kaapille, tai mikset sano tai puhu, tai miks et sitä ja tätä' on luultavasti ihmisiltä joilla ei ole omaa kokemusta rajattomista ihmisistä.
Sitä onkin vaikea selittää miten ne onnistuu niissä jutuissaan, ja miten psykologista se koko ajan on.
Noi jutut tulee monesti niin puskista ja on niin absurdeja että siinä hämmentyy eikä toimi niin jämäkästi kuin pitäisi.
Ei kai ne nyt kerta toisensa jälkeen puskista voi tulla.
Josko muutaman kerran jälkeen osaisi varautua ja pitää puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on jokin tuntematon salaisuus mikä saa aikuisten lasten perheet ja isovanhemmat viettämään juhlapyhät ja kesälomat jopa kaukomatkat samalla porukalla. Usein se tapa jatkuu seuraavassa polvessa ja siihen kuuluu vielä ajottain sisarusten perheet. Meillä eletään just näin vaikka emme ole italialaisia. En kyllä osaa selittää miksi, ainakin meillä on kauhean hauskaa. Myös minun lapsuuden perheeseen kuului iso suku ja kaikkien kodit , autot , talot ja huvilat olivat kovassa käytössä.
Meillä kanssa on tavattu sukulaisia (mökit vierekkäin) mm. Juhannuksena ja perheenä lomailtu joka vuosi, nykyisin vanhempamme ja me lapset perheineen ja on kivaa. Ajattelin, että tasapuolisuuden nimissä olisi kiva lähteä myös appivanhempien kanssa matkalle, mutta kävi ilmi, että heistä matkustaminen on turhaa tuhlailua, joten hautasin tämän idean. Lisäksi sitten meidän elämään puuttuminen ja kaiken arvostelu on vähentänyt entisestään haluani viettää heidän kanssaan aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut 135/144. Taas on helle alkanut pakottaa miniöiden päätä ja aiheuttanut anoppivihaa. Miniän pitää saada pitää napanuorat äitiinsä, mutta miniän mies ei saa vastaavasti pitää minkäänlaista yhteyttä sukuunsa, varsinkaan äitiinsä.
Aikuinen ihminen määrittelee itse omat rajansa, ei äiti tai anoppi. Halusiko anoppi aikoinaan oman anoppinsa/äitinsä huseeraamaan omaan kotiinsa? Oli pakko? Nykyään ei ole pakko.
Alue: Aihe vapaa
Siis ongelmanahan on anopin alkoholismi, jota häpeävänä hän suojaa itsensä vihalla. Juomiselle ja raivoamiselle syynsä, yleensä omassa taustassa kaltoinkohtelua, väkivaltaa tai hyväksikäyttöä, johon ei ole saanut apua.
Miniän, hänen lapsiensa tai apenkaan tehtävä ei ole anoppia parantaa, eikä tukea naisen juomisongelmaa väistelemällä. Mutta minäkin liputan kohtaamisen puolesta, vihaa voi aina yrittää lieventää sillä että osoittaa näkevänsä pahan olon kaiken taustalla.
Suosittelen että eron ottamisen sijaan ap keräisi kaikki voimansa ja rohkeutensa, yllättäisi anopin tilanteessa jossa ”kaikki on hyvin”, ja sanoisi suoraan että anopilla on vakavia ongelmia alkoholinkäyttönsä ja aggressionsa kanssa, ja hänen on haettava apua ongelmiinsa ennen kuin käy huonosti. Sitten ilmoittaisi ettei aio tavata anoppia ennen kuin apua on haettu, ja että tämä saa tavata lapsenlastaan ainoastaan valvotusti.
Se, mikä kakkamyrsky tuollaisesta saattaa syntyä, ei ole ap:n ongelma. Jos mies asettuu äitinsä puolelle, on ilmiselvää että mies ei ole käsitellyt äitinsä juomista millään tavalla, vaan peesaa kuten alkoholistin lapset tuppaavat tekemään. Jos liitossa kuitenkin on vielä rakkautta, voi ap:n irtiotto kuitenkin auttaa miestäkin irtaantumaan äitinsä haitallisesta käytöksestä.
T. Kokemusta vastaavasta