AIKAISIA merkkejä väkivaltaisesta miehestä?
Olen itse aika kiltihkö, vaatimaton ja ujo nainen. Vältän konflikteja viimeiseen asti. Mikään sinisilmäinen tossukka en siltikään ole, vaan tarpeen vaatiessa myös lujatahtoinen ja suorapuheinen, omaan omat mielipiteet ja saan suuni auki jos jokin miehen toiminnassa ei miellytä. Sellainen hienotunteisen jämäkkä, mutta silti varmaan hyvä uhri jollekin hullulle manipuloijallle.
Nyt olen tapaillut miestä joka on ihan erilainen kuin aikaisemmat mieheni. Kaikilla aikaisemmilla on ollut itsetunto-ongelmia ja ovat ylipäätään olleet suomalaiseen tapaan vaatimattomia, eivät olisi tehneet pahaa kärpäsellekään. Nykyinen ei ole mitään näistä, hänellä vaikuttaisi olevan raudanluja itsetunto ja hän joskus (oletettavasti) vitsillä kehuu itseään ja taitojaan. (Minulla on pikemminkin taipumuksena herkästi vähätellä itseäni.)
Hälytyskellot eivät ole missään vaiheessa soineet, en varsinaisesti epäile että tämä olisi mikään potentiaalisesti väkivaltainen tyyppi; mies ei ainakaan toistaiseksi ole osoittanut mitään merkkejä kontrolloinnista, kuuntelee mun mielipiteitä jne. Mutta se mikä huolettaa, on tosiaan se että lähipiirissäni väkivaltaa miesten taholta on ollut todella paljon. Olen mielestäni oppinut tunnistamaan, millainen mies on turvallinen, ja sitä ainakin kaikki eksäni ovat olleet. (suhteet päättyivät muista syistä) Ja tämä mies on ihan erilainen kuin ne eksät. Hän on aika kiihkeä, harrastaa miehisiä lajeja, sängyssä olen joutunut toppuuttelemaan... Sanoisin että on oikea ori verrattuna aikaisempiin miehiin.Tiedostan, että tämä on aika mustavalkoista ajattelua, mutta en vain voi olla olematta varuillani kun olen lähipiirissäni niin paljon sitä väkivaltaa todistanut. Jonkinlaiset traumat on kai jääneet. Ja nyt kun on ihan uudenlainen miestyyppi niin kaiken sitä tulkitsee hälyyttäväksi.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Eksäni kertoi avoimesti, että hänen suhde ennen minua päättyi siihen että molemmat olivat väkivaltaisia toisiaan kohtaan. Minusta rehellisyys oli hyvä. Eikä meillä koskaan ollut mitään väkivaltaa, missään muodossa. Joillakin on paha tapa painella toisten nappeja juuri niin että räjähtää. Meidän suhde päättyi ihan muusta syystä kuin väkivallasta. Ainakin edellinen suhde oli vaikuttanut negatiivisesti miehen itsetuntoon.
Eksäni ennen häntä oli väkivaltainen minua kohtaan. Fyysisesti ja henkisesti. (Tätä yritin kertoa seuraavalle, mutta hän ei halunnut keskustella, varmasti toi liikaa pahoja muistoja esiin). Hän oli kontrolloiva ja vaativa. Syytti minua kaikesta, mitä ei olisi tullut mieleenkään. Sain kerran kunnon mustelmat kun hän otti puhelimeni ja päätin etten anna hänen sitä ottaa. Henkisesti hän vähätteli, kertoi minun olevan huono äiti ja että hän vie lapsen minulta enkä näe enää koskaan lasta. Tein eroa pitkään jotta olisimme turvassa. Oikeasti vasta nyt, kun lapsi on 18v tunnen olevani turvassa. Paljon töitä olen asian kanssa tehnyt. Yksi pahimmista asioista on asian vähättely ja väkivaltaa kokeneiden mollaaminen. Kun mollaat väkivaltaa kokenutta, et tiedä miten paljon he ovat tehneet että pääsisivät jo turvaan.
Ehkä eksäsi oli ottanut opikseen, kun uskalsi kertoa väkivaltaisuudesta.
Minusta ”toisen nappien painelu niin, että räjähtää” ei ole hyväksyttävä syy satuttaa fyysisesti. En usko, että sellaista voisi edes toiselle sanoa, mikä saisi käyttäytymään väkivaltaisesti ilman vihanhallintaongelmaa. Ainakaan en omalla kohdallani keksi mitään asiaa, jonka kuulemisesta suuttuisin niin paljon, että tekisi mieli käydä kiinni tai riehumaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki halveksunta ja mitätöinti
...jotka itseasiassa eivät ole merkki väkivallasta, vaan sitä väkivaltaa itseään, henkistä nimittäin. Jättänyt minuun pahemmat arvet, kuin nyrkki. Kiitos, vanhemmat.
Hyvät kommentit on ollut täällä se, että sulla on varmaan syysi kun kirjoitat jo täällä. Menneisyyden ihmissuhteita katsotaan alentavasti, ja etenkin kaikki pienet nyanssit käytöksessä sekä intuitio.
Olen itse pitkän linjan kamppailulaji harrastaja, lyhyt pinnainen, suora sanainen ja ollut huono suhde, joten voisin monen kommentin ajatella osuvan itseeni. Harmittaa että ihmiset on niin mustavalkoisia. Se että on energinen ja motivoitunut ei tarkoita etteikö arvostaisi muiden koskemattomuutta, mielipiteitä ja itsemääräämisoikeutta, tai pitäisi oikeutettuna muihin kohdistuvaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Jos tunnet, että niissä sinulla on erimielisyyksiä hänen kanssaan, kannattaa jatkaa matkaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvät kommentit on ollut täällä se, että sulla on varmaan syysi kun kirjoitat jo täällä. Menneisyyden ihmissuhteita katsotaan alentavasti, ja etenkin kaikki pienet nyanssit käytöksessä sekä intuitio.
Olen itse pitkän linjan kamppailulaji harrastaja, lyhyt pinnainen, suora sanainen ja ollut huono suhde, joten voisin monen kommentin ajatella osuvan itseeni. Harmittaa että ihmiset on niin mustavalkoisia. Se että on energinen ja motivoitunut ei tarkoita etteikö arvostaisi muiden koskemattomuutta, mielipiteitä ja itsemääräämisoikeutta, tai pitäisi oikeutettuna muihin kohdistuvaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Jos tunnet, että niissä sinulla on erimielisyyksiä hänen kanssaan, kannattaa jatkaa matkaa.
Millä tavoin lyhytpinnaisuutesi ja suorasanaisuutesi näkyy ihmissuhteissasi? En kysy tätä pahalla, mutta kun en ole itse sellainen, niin en ymmärrä vaikka sitä miksi ihminen ei voisi tavallaan kouluttaa itseään olemaan kestämään enemmän ja pitämään välillä turpansa kiinni ennen kuin sanoo mielipiteitään. Eikö se ole ensiarvoinen taito periaatteessa jo kamppailulajeja harrastavalle, eli ei saa näyttää toiselle heikkoa kohtaansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksäni kertoi avoimesti, että hänen suhde ennen minua päättyi siihen että molemmat olivat väkivaltaisia toisiaan kohtaan. Minusta rehellisyys oli hyvä. Eikä meillä koskaan ollut mitään väkivaltaa, missään muodossa. Joillakin on paha tapa painella toisten nappeja juuri niin että räjähtää. Meidän suhde päättyi ihan muusta syystä kuin väkivallasta. Ainakin edellinen suhde oli vaikuttanut negatiivisesti miehen itsetuntoon.
Eksäni ennen häntä oli väkivaltainen minua kohtaan. Fyysisesti ja henkisesti. (Tätä yritin kertoa seuraavalle, mutta hän ei halunnut keskustella, varmasti toi liikaa pahoja muistoja esiin). Hän oli kontrolloiva ja vaativa. Syytti minua kaikesta, mitä ei olisi tullut mieleenkään. Sain kerran kunnon mustelmat kun hän otti puhelimeni ja päätin etten anna hänen sitä ottaa. Henkisesti hän vähätteli, kertoi minun olevan huono äiti ja että hän vie lapsen minulta enkä näe enää koskaan lasta. Tein eroa pitkään jotta olisimme turvassa. Oikeasti vasta nyt, kun lapsi on 18v tunnen olevani turvassa. Paljon töitä olen asian kanssa tehnyt. Yksi pahimmista asioista on asian vähättely ja väkivaltaa kokeneiden mollaaminen. Kun mollaat väkivaltaa kokenutta, et tiedä miten paljon he ovat tehneet että pääsisivät jo turvaan.
Ehkä eksäsi oli ottanut opikseen, kun uskalsi kertoa väkivaltaisuudesta.
Minusta ”toisen nappien painelu niin, että räjähtää” ei ole hyväksyttävä syy satuttaa fyysisesti. En usko, että sellaista voisi edes toiselle sanoa, mikä saisi käyttäytymään väkivaltaisesti ilman vihanhallintaongelmaa. Ainakaan en omalla kohdallani keksi mitään asiaa, jonka kuulemisesta suuttuisin niin paljon, että tekisi mieli käydä kiinni tai riehumaan.
Et ole tavannut kunnollista nappien painelijaa.
Se jatkaa vaikka vuosikausia, kunnes alkaa olla turpakäräjien paikka.
Tässä voi sitten valita, että antaako selkään vai poistuuko suhteesta.
Jos ei ole perhettä, suosittelen lähtöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksäni kertoi avoimesti, että hänen suhde ennen minua päättyi siihen että molemmat olivat väkivaltaisia toisiaan kohtaan. Minusta rehellisyys oli hyvä. Eikä meillä koskaan ollut mitään väkivaltaa, missään muodossa. Joillakin on paha tapa painella toisten nappeja juuri niin että räjähtää. Meidän suhde päättyi ihan muusta syystä kuin väkivallasta. Ainakin edellinen suhde oli vaikuttanut negatiivisesti miehen itsetuntoon.
Eksäni ennen häntä oli väkivaltainen minua kohtaan. Fyysisesti ja henkisesti. (Tätä yritin kertoa seuraavalle, mutta hän ei halunnut keskustella, varmasti toi liikaa pahoja muistoja esiin). Hän oli kontrolloiva ja vaativa. Syytti minua kaikesta, mitä ei olisi tullut mieleenkään. Sain kerran kunnon mustelmat kun hän otti puhelimeni ja päätin etten anna hänen sitä ottaa. Henkisesti hän vähätteli, kertoi minun olevan huono äiti ja että hän vie lapsen minulta enkä näe enää koskaan lasta. Tein eroa pitkään jotta olisimme turvassa. Oikeasti vasta nyt, kun lapsi on 18v tunnen olevani turvassa. Paljon töitä olen asian kanssa tehnyt. Yksi pahimmista asioista on asian vähättely ja väkivaltaa kokeneiden mollaaminen. Kun mollaat väkivaltaa kokenutta, et tiedä miten paljon he ovat tehneet että pääsisivät jo turvaan.
Ehkä eksäsi oli ottanut opikseen, kun uskalsi kertoa väkivaltaisuudesta.
Minusta ”toisen nappien painelu niin, että räjähtää” ei ole hyväksyttävä syy satuttaa fyysisesti. En usko, että sellaista voisi edes toiselle sanoa, mikä saisi käyttäytymään väkivaltaisesti ilman vihanhallintaongelmaa. Ainakaan en omalla kohdallani keksi mitään asiaa, jonka kuulemisesta suuttuisin niin paljon, että tekisi mieli käydä kiinni tai riehumaan.
Et ole tavannut kunnollista nappien painelijaa.
Se jatkaa vaikka vuosikausia, kunnes alkaa olla turpakäräjien paikka.
Tässä voi sitten valita, että antaako selkään vai poistuuko suhteesta.
Jos ei ole perhettä, suosittelen lähtöä.
En usko tuollaiseen. Kiinni käyminen on mielen heikkoutta.
Miksi edes olisi vuosikausia huonossa suhteessa? Lapsetkaan ei ole mikään syy.
Annan pisteitä vain 1/5 koska näitä vastaavia on ollut aivan liikaa täällä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät kommentit on ollut täällä se, että sulla on varmaan syysi kun kirjoitat jo täällä. Menneisyyden ihmissuhteita katsotaan alentavasti, ja etenkin kaikki pienet nyanssit käytöksessä sekä intuitio.
Olen itse pitkän linjan kamppailulaji harrastaja, lyhyt pinnainen, suora sanainen ja ollut huono suhde, joten voisin monen kommentin ajatella osuvan itseeni. Harmittaa että ihmiset on niin mustavalkoisia. Se että on energinen ja motivoitunut ei tarkoita etteikö arvostaisi muiden koskemattomuutta, mielipiteitä ja itsemääräämisoikeutta, tai pitäisi oikeutettuna muihin kohdistuvaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Jos tunnet, että niissä sinulla on erimielisyyksiä hänen kanssaan, kannattaa jatkaa matkaa.
Millä tavoin lyhytpinnaisuutesi ja suorasanaisuutesi näkyy ihmissuhteissasi? En kysy tätä pahalla, mutta kun en ole itse sellainen, niin en ymmärrä vaikka sitä miksi ihminen ei voisi tavallaan kouluttaa itseään olemaan kestämään enemmän ja pitämään välillä turpansa kiinni ennen kuin sanoo mielipiteitään. Eikö se ole ensiarvoinen taito periaatteessa jo kamppailulajeja harrastavalle, eli ei saa näyttää toiselle heikkoa kohtaansa?
Vanha sanonta ottelutilanteista on, että hän joka hermostuu, niin häviää. Ihmisuhteet ei kuitenkaan ole mitään kilpailuita vaan yhteistyötä.
Se että on suorasanainen alentavaa ja loukkaavaa käytöstä kohtaan, ei tarkoita että olisi jokin tahditon papupata. puhun silloin kun se on tarpeellista.
Vierailija kirjoitti:
Eksäni kertoi avoimesti, että hänen suhde ennen minua päättyi siihen että molemmat olivat väkivaltaisia toisiaan kohtaan. Minusta rehellisyys oli hyvä. Eikä meillä koskaan ollut mitään väkivaltaa, missään muodossa. Joillakin on paha tapa painella toisten nappeja juuri niin että räjähtää. Meidän suhde päättyi ihan muusta syystä kuin väkivallasta. Ainakin edellinen suhde oli vaikuttanut negatiivisesti miehen itsetuntoon.
Eksäni ennen häntä oli väkivaltainen minua kohtaan. Fyysisesti ja henkisesti. (Tätä yritin kertoa seuraavalle, mutta hän ei halunnut keskustella, varmasti toi liikaa pahoja muistoja esiin). Hän oli kontrolloiva ja vaativa. Syytti minua kaikesta, mitä ei olisi tullut mieleenkään. Sain kerran kunnon mustelmat kun hän otti puhelimeni ja päätin etten anna hänen sitä ottaa. Henkisesti hän vähätteli, kertoi minun olevan huono äiti ja että hän vie lapsen minulta enkä näe enää koskaan lasta. Tein eroa pitkään jotta olisimme turvassa. Oikeasti vasta nyt, kun lapsi on 18v tunnen olevani turvassa. Paljon töitä olen asian kanssa tehnyt. Yksi pahimmista asioista on asian vähättely ja väkivaltaa kokeneiden mollaaminen. Kun mollaat väkivaltaa kokenutta, et tiedä miten paljon he ovat tehneet että pääsisivät jo turvaan.
Ei. Tuollainen rehellisyys ei ole hyvä. Se on hyvä, että ei ole ollut väkivaltainen. Miksi jotkut kuvittelevat että rehellinen tunnustus jotenkin hävittää ongelman?
Itselläni oli nuorempana suhde mieheen, joka pikkuhiljaa muuttui väkivaltaiseksi. Aluksi hän vain oli todella äkkipikainen päätöksissään. Manipuloiva ja myös erittäin mustasukkainen ja omistushaluinen.
Näitä piirteitä pitäisin epäilyttävinä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli nuorempana suhde mieheen, joka pikkuhiljaa muuttui väkivaltaiseksi. Aluksi hän vain oli todella äkkipikainen päätöksissään. Manipuloiva ja myös erittäin mustasukkainen ja omistushaluinen.
Näitä piirteitä pitäisin epäilyttävinä.
kerro lisää lisää missä tapauksissa ilmeni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos edellisten miesten kanssa eivät hälytyskellot soineet mutta nyt soivat ja tällä palstalla kyselet, on ehkä tapahtunut jo jotain jonka alitajuisesti tunnistat uhaksi. Ei ehkä mitään konkreettista, mutta tietyt sanat, eleet, mikroilmeet yms. jotka vaikuttavat. Jos jo nyt sinulla on pieni pelko kytemässä, ei se mielestäni ole ihan normaalia. Varsinkaan jos tätä ei muitten kohdalla ole tapahtunut.
Itse asiassa kyllä niiden edellistenkin kanssa jotkin eleet, sanat tms. alussa saivat hermostumaan, yksi esim. "töni" vitsillä ja halusi kuulla itsestään kehuja, mutta hyväksi mieheksi osoittautui lopulta ja oltiin viisi vuotta yhdessä. Suhde päättyi ihan muista syistä.
Mitään ei ole tosiaan tapahtunut tämän nykyisen kanssa, ainoastaan hänen tapansa olla hyvin raju sängyssä on saanut hermostumaan, mutta olen sanonut siitä kyllä hänelle jolloin hän rauhoittui ilm
Jos mies sanoo, että tykkää rajuista otteista sängyssä, niin se kannattaa testata! Ei muuta kuin isku nivusiin ja katsoo miehen reaktion. Siitä näkee, että onko ollut rehellinen puheissaan!
Vierailija kirjoitti:
Katso miten kohtelee äitiään ja läheisiään. Miten puhuu heistä? Se kertoo paljon.
Ja varsinkin eläimiä. Ei tarvitse rakastaa eläimiä, mutta että kohtelee hyvin.
Miten puhuu eksistään? Jos ne on kaikki jotain "luonnevikaisia psykohu o r i a" niin se on vahva vaaran merkki.