Lue keskustelun säännöt.
(Melankoninen) runo fiiliksistäni
22.06.2020 |
Vaikka loistan kuin aurinko,
olen surullinen kuin kuu,
joka hämärällä astuu esiin.
Olen tikittävä aikapommi,
musta aukko, supernova, ei mikään minua pelasta.
Luulen olevani pohjalla,
mutta vielä on pitkä pudotus syvemmälle.
Luulen hukkuvani pimeyteen,
mutta jostain löytyy vielä mustempi aukko, joka vetää minut puoleensa.
Kommentit (6)
Muistatko kun silitin sinun poskeasi
niin hellästi että kyynel vierähti silmäkulmastasi
Muistatko kun sanoit ettei kukaan ole koskaan aiemmin rakastanut sinua niin
Muistatko kun rakkautesi viilsi minuun syvän haavan ja pysyvän arven
Muistatko minut, jonka sanoit olevan suurin rakkautesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pask.oja olivat. Kakarani kirjoitti jo eskarissa parempia. Ei tosin synkkiä, koska elämänilo on vielä tallella. Bentsoa naamariin vaan.
Toinen;
Tämä tuska, joka polttaa jokaista soluani
Tämä tuska, joka viiltää sydäntä, kuin juuri teroitettu veitsi
Tämä tuska, joka saa toivomaan että joku kuulisi, näkisi
Tämä tuska, joka repii sieluni vereslihalle
Tämä tuska, joka tuntuu ystävältä ja viholliselta
Tämä tuska on kaikki mitä minulla on,
tämä tuska on kaikki mitä olen.