Isäni kuoli ja miten toimia äitini kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on oikeus elää omaa elämääsi. Sinun ei tarvitse alkaa äitisi tukipilariksi. Otat vaan etäisyyttä ja vetäydyt. Minulla on raskas suhde äitiini, joka yritti tehdä minusta ainoana tyttärenä itsensä jatkeen. Lähdin nuorena kotoa ja vuosien varrella äidillekkin selvisi, että olen erilainen ihminen ja teen elämässäni erilaisia valintoja kuin hän on itse tehnyt ja tai olisi toivonut minun tekevän. Äiti on saanut pettyä aika usein tähän tyttäreensä. Nyt äiti on vanha rasittava höppänä ja hänen seuransa ja paapomisensa kiinnostaa entistä vähemmän. Olen niin vähän tekemisissä kuin vain mahdollista ihan oman hyvinvointini vuoksi. Tietenkin on ikävää myös itselleni, että asiat on näin. Suren silti enemmän sitä, että en koskaan kokenut hyvää äiti-tytär suhdetta kuin että haluaisin oikeasti äidiltäni yhtään mitään.

Kuulostaa kamalalta, että olet äidillesi noin kylmä.

En pidä hänestä enkä halua teeskennellä.

ihan ku cats in the cradie.olette aivan samanlaisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on oikeus elää omaa elämääsi. Sinun ei tarvitse alkaa äitisi tukipilariksi. Otat vaan etäisyyttä ja vetäydyt. Minulla on raskas suhde äitiini, joka yritti tehdä minusta ainoana tyttärenä itsensä jatkeen. Lähdin nuorena kotoa ja vuosien varrella äidillekkin selvisi, että olen erilainen ihminen ja teen elämässäni erilaisia valintoja kuin hän on itse tehnyt ja tai olisi toivonut minun tekevän. Äiti on saanut pettyä aika usein tähän tyttäreensä. Nyt äiti on vanha rasittava höppänä ja hänen seuransa ja paapomisensa kiinnostaa entistä vähemmän. Olen niin vähän tekemisissä kuin vain mahdollista ihan oman hyvinvointini vuoksi. Tietenkin on ikävää myös itselleni, että asiat on näin. Suren silti enemmän sitä, että en koskaan kokenut hyvää äiti-tytär suhdetta kuin että haluaisin oikeasti äidiltäni yhtään mitään.

Kuulostaa kamalalta, että olet äidillesi noin kylmä.

En pidä hänestä enkä halua teeskennellä.

Äidit on tehneet paljon vahinkoa lapsilleen ja moni kuvittelee vanhoilla päivillään olleensa sellainen pullantuoksuinen super- mamma, vaikka lapsen kokemus olisi kaikkea muuta. Itse kattoin äitini kosketusta jo alle kouluikäisenä.

Kun mun isä kuoli, niin minä ja sisko ei saatu surra (no okei, itsekseen sitten kun äiti ei ollut läsnä). Äiti oli siinä keskipiste, mitä HÄN menetti, kuinka tämä tapahtui HÄNELLE, kuinka HÄN nyt pärjää jne. Siskon kanssa tuettiin ja lohdutettiin äitiä, hoidettiin hautajaiset ja kaikki asiat. Äiti mm sanoi hautajaisten jälkeen illalla, että miksi minä ja sisko ei käyty sanomassa hänelle ”otan osaa”!! Siis meidän isä haudattiin ja meidän ois pitänyt äidille sanoa otan osaa, ei hänkään osaa ottanut meidän suruun.

Ei voitu surra perheenä, se oli vain äidin show. Ja meni 2 kk kun isä oli saatu multiin, niin äidillä uusi mies.

Mä olen niin täynnä sitä itsekästä ihmistä. Tuo oli viimeinen pisara, kun siltä kylmältä ihmiseltä ei myötätuntoa herunut tippaakaan. Vain hän ja hän ja hän.

Nyt on mennyt lähes 5 v enkä ole kuin ehkä kahdesti puhunut äidin kanssa puhelimessa, nähty ei ole ollenkaan. Eikä hän näytä edes kaipaavan mua eikä lapsen lapsiaan. Ei edes kysynyt viimeksi mitä kuuluu mulle tai lapsille. Hän soitti vain pakollisen asian takia, jaaritteli kyllä sitten lähes puoli tuntia omia asioitaan, missä oli käynyt, mitä ostanut ja kuinka oli ollut ihana joulu uuden miesystävän kanssa, olivat olleet yhtenä perheenä tuon miesystävän lasten ja lastenlasten kanssa.

No mukavaa, että hänellä menee hyvin.

Itselläni on myös kaksi tytärtä ja kun ajattelen tätä rakkauden määrää, mitä tunnen heitä kohtaan, en vain osaa edes käsittää, miten omalla äidillä ei koskaan ole ollut tällaisia tunteita. Siis tätä tää on ollut aina hänen kanssaan.