Lue keskustelun säännöt.
Miksi joku sallii väkisin kaiken minkä vanhempi kieltää?
22.06.2020 |
Siis selittäkään mikä on motiivi tällaiseen.
Käsken lasten pestä illalla hampaat. Normisettiä, eikö? Siihen sitten heti puututaan että ”ei tarvitse, en minäkään lapsena pessyt).
Jos kiellän isompaa kiusaamasta pienempää, tungetaan väliin että ”ei x koskaan kiusaa”. No daa, paitsi juurikin äsken.
Jos sallin jotain, sitä paheksutaan. Jos kiellän jotain, se sallitaan, mieluiten selän takana.
Tällaista ihan koko ajan. Mitä hemmetin käytöstä tämä on?
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka tämä joku on?
Sukulainen samalla mökillä (meidän). Koko hemmetin juhannus tätä.
Minulla toinen vanhemmista on tehnyt tuota ja tulee jatkamaan. Aikuista ihmistä en pysty muuttamaan.
Olenhan minä myös lapsena, nuorena ja nuorena aikuisena tehnyt kaiken hänen mielestään väärin, miksi en sitten näin keski-ikäisenä lasten kasvatusta.
Vastauksena kysymykseesi: jokin mielen häiriö
Persoonallisuushäiriö esim. Narsismi. Kuvailit ex-anoppini. Yrittää koko ajan päihittää minut kaikessa ja olla ykkönen lapsilleni.
Olisiko sinulle aloittaja tullut huomasmattasi tapa koko ajan käskyttää, kurmottaa ja moittia esikoistasi, kun taas pienempi on äidin kultamurunen ja henkilökohtainen aurinko, jota ihastellaan ja varjellaan?
Sivusta katsottuna tekee pahaa, kun vanhempaa lasta komennetaan juuri esim iltaisin korjaamaan leikkien jäljet lähes niskasta taluttaen, ja suorittamaan iltatoimet ”omatoimisesti” eli käskytettynä matkan päästä huutaen, kun pienempi on äitin kainalossa pusuteltavana, ja puetaan ja riisutaan hellyydellä.
Siitä sitten kumpuaa tämä tarve puolustaa isompaa, että ei se ole paha eikä sille saa koko ajan olla äksynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriö esim. Narsismi. Kuvailit ex-anoppini. Yrittää koko ajan päihittää minut kaikessa ja olla ykkönen lapsilleni.
Nimenomaan omituinen ”kilpailu” MINUN lapsistani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sinulle aloittaja tullut huomasmattasi tapa koko ajan käskyttää, kurmottaa ja moittia esikoistasi, kun taas pienempi on äidin kultamurunen ja henkilökohtainen aurinko, jota ihastellaan ja varjellaan?
Sivusta katsottuna tekee pahaa, kun vanhempaa lasta komennetaan juuri esim iltaisin korjaamaan leikkien jäljet lähes niskasta taluttaen, ja suorittamaan iltatoimet ”omatoimisesti” eli käskytettynä matkan päästä huutaen, kun pienempi on äitin kainalossa pusuteltavana, ja puetaan ja riisutaan hellyydellä.
Siitä sitten kumpuaa tämä tarve puolustaa isompaa, että ei se ole paha eikä sille saa koko ajan olla äksynä.
Ei olisi.
Ja ihan molemmat esim komennettiin hampaanpesuun.
Sen sijaan tää ihminen kyllä piehtaroi omissa lapsuudentraumoissaan miten häntä aina isompana kohdeltiin kamalan väärin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua kyllä. Harvemmin tulee enää vierailtua lähisukulaisen luona kun tämän mies harrastaa tuota.
Mun äiti eli lapseni isoäiti tekee tätä. Herkkuja syöttää salaa eikä pistä nukkumaan ajoissa, ei myöskään usko lapsen ongelmiin esim. koulussa, koska hänestä lapsi on normaali.
En enää itse tapaa paljon enkä päästänyt lasta usein varsinkaan pienempänä. Hyväksyin, että puhe ei tähän auta. Lopputuloksena tosin se, että suvun silmissä minusta on tehty hankala ja omituinen.
Hoida itse kakaras.