Missä vika ku 2-vuotias lapseni ei vielä puhu?

Meidänkin myöhään puhumaan alkanut kärsi hapenpuutetta synnytyksessä, kätilön laiminlyönnistä sekin.

Vierailija kirjoitti:

Oletko nauranut hänen hettälleen?

En todellakaan, millaisena äitinä minua pikein pidät?

Kannustin ja sanoin että juuri niin, vettä.

Omat tyttöni olivat varsinaisia suupaltteja ja puhuivat aikaisin.

Pojat olivat jo vauvoina jäyhiä miehenkörilään alkuja. Kummalllekin puhe alkoi tulla yli 2-vuotiaana. Sitä ennen oli yksittäisiä sanoja.

Ovat samanlaisia nykyisinkin (aikuisina), puhe on rauhallista "täyttä asiaa", eikä sellaista verbaaliakrobatiaa kuin sisarillaan.

Up

Meillä nuorin alkoi puhua oikeestaan vasta reilu 3v:na. Toki asiaan oli puututtu jo 2,5v. neuvolassa ja kävimme puheterapeutilla arviossa. Ihan just olis alkanut puheterapia, mutta poitsu alkoikin sitten puhua. Terapeutti totes ekalla terapiakäynnillä, ettei hän voi kehitystä nopeuttaa eikä sellaiseen ole edes tarvetta. Poika nyt vaan sattuu kuulumaan niihin jotka on vähän muita jäljessä puheenkehityksen kanssa. Tai pikemminkin hänellä on oma, hieman keskiverrosta poikkeava kehityskäyrä. Ymmärsi kyllä puhetta ja muutama sanakin tuli. Mutta paljon kommunikoi siten, että näytti sormella esineitä ja kertoi nyökkäämällä/ravistamalla päätä mitä halusi. 4v:nä tuolla oli terapeutin mukaan jo ikäisensä sanavarasto ja kehitys. Eli otti sitten ison harppauksen kun aloitti puhumisen. 5v:na sanavarasto oli jo ikästään laajempi ja terapeutti totes, että poitsua ei enää tarvi tuoda seurantakäynneille.

Nykyään tuo puhuu vähän liikaakin, on koko ajan äänessä ja höpöttämässä. On todellakin ottanut takas pienen viiveensä.

Ei ole mitään sanottavaa? :) 

Siskonpoikani puhui kokonaisia lauseita kaksi vuotta nuoremman sisarensa kastetilaisuudessa. Ennen kastetilaisuutta hän hymyili, nauroi ja oli kaikessa mukana, mutta puhuminen ei kiinnostanut.

Ei mitään ongelmaa jos kuitenkin ymmärtää. Jos ei vielä 3-vuotiaanakaan puhu, voi asiaa alkaa tutkimaan.

Up

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään sanottavaa? :) 

Siskonpoikani puhui kokonaisia lauseita kaksi vuotta nuoremman sisarensa kastetilaisuudessa. Ennen kastetilaisuutta hän hymyili, nauroi ja oli kaikessa mukana, mutta puhuminen ei kiinnostanut.

Höpöttää kyllä kovasti omalla kielellään.

Älä välitä. Meillä ei puhuttu sanaakaan piipaa auton ujellusta lukuunottamatta lähes 2.5 vuotiaana. Puheterapia-aika oli sovittu. Luin kirjoja valehtelematta pari tuntia päivässä pojalle. Lauloin myös paljon.

Yhtäkkiä puhe alkoi ja sitten sitä tulikin. ei aluksi kyllä mitenkään kovin selvänä mutta selkeytyi sitten. Kolme ja puoli vuotiaana lukikin jo täyttä vauhtia kuvakirjoja, tavaamisen oppi kolmevuotiaana. Luokkansa priimus ja älykkötyyppi. Äidin rakas :)Ehkä pikkusen jotain autismin/aspergerin kirjoa/aistiyliherkkyyttä nään hänessä, ei ehkä ihan normi tapaus mutta en ole mitään diagnoosia hakenut koska on oma ihana itsensä ja kavereita on paljon ja koulu menee superloistavasti..

Meidän kuopus oli täydin tuppisuuna 2 vuotiaaksi asti. Ajoittain olin asiasta huolissani varsinkin, kun hoitotädin mielestä ei ole normaalia ettei 2 vuotias puhu. Otin neuvolassa asian puheeksi, terveydenhoitajan mukaan ei ollut syytä huoleen koska poika kuitenkin ymmärsi kaiken mitä hänelle puhuu. Jäimme pian 2 v neuvolan jälkeen kesälomalle ja kesäloman aikana poika alkoikin puhumaan suoraan 2 -3 sanan lauseita. Ymmärrän ap huolesi, itseänikin huoletti tuossa vaiheessa varsinkin, kun 2 vanhempaa lasta puhuivat pitkiä lauseita jo 1,5 vuotiaana. Kaikkia lapsia kuitenkin kasvatettu samalla lailla ja heille luettu ja lauleltu ja käyty muskarissa ym. Toiset lapset vaan on erilaisia ja oppii asioita eri tahtiin kuin toiset. Onhan aikuisetkin erilaisia :)

Tuijotatko lapsesi sijaan puhelinta ja kommunikoit sen kanssa enemmän kuin lapsesi kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Tuijotatko lapsesi sijaan puhelinta ja kommunikoit sen kanssa enemmän kuin lapsesi kanssa?

EN.