Lue keskustelun säännöt.
Kelpaan kyllä lapsi- ja koiravahdiksi mutta minua ei kutsuta koskaan mihinkään kivaan mukaan
20.06.2020 |
Ei siinä mitään muuten, pidän lapsista ja koirista.
Mutta, aina kun kavereilla on joku meno, minä olen se, joka nakitetaan lasten tai koirien hoitajaksi. Pari esimerkkiä viimeisimmiltä kerroilta.
Sain kaverilta X viestin "Puolen tunnin päästä olis lähtö frisbeegolfia pelaamaan ja siitä terassille ja siellä sit voi mennä myöhään, onnistuuko?"
Olin ihan otettu, että kutsutaanko minut oikeasti mukaan. Vastasin, että onnistuu ja laittauduin. Paikan päällä selvisi, että minun oli tarkoitus hoitaa kaverin koiria. Ihan sama lukeeko ks. ihminen tämän, mutta minä itkin hänen kämpässään kesämekko päällä, hiukset kiharrettuna, että taasko näin.
Toinen esimerkki (näitä riittää, mutta ennen on sentään selkeästi pyydetty, että voitko tulla hoitamaan)
Toinen kaveri laittoi viestin "Pääsetkö meidän kanssa Ruisrockiin" No toki pääsin. Perillä autossa minulle sanottiin, että kiva kun viitsit nyt katsoa *Saaraa ja *Jimiä kun ei nyt saatu muuta hoitajaa. Minä leikitin alle kouluikäisiä rannalla kun muu kaveriporukka piti hauskaa.
Miksi minulle käy aina näin? Sain nyt kutsun yhden kaverin mökille mutta tajusin soittaa etukäteen että mitä varten. Olisin ollut ruuanlaittaja ja saunanlämmittäjä ja muu yleinen piika kutsujan serkuille.
Kommentit (49)
Mä joskus kysyin autottomalta vanhalta luokkakaverilta haluaako hän tulla mukaani kauppaan mun autolla. Hän vastasi ei mutta pyysi mua tuomaan laatikollisen kaljaa. Suostuin siihen pieneen palvelukseen.
Sen jälkeen kyseinen kaveri alkoi ensin soittelemaan pyhäpäivinä, sitten viikonloppuisin ja lopulta jopa arki päivisin, että mitä olen tekemässä ja kerrottuani hän ilmoitti tarvitsevansa auto kyydin johonkin tai kaljaa kaupasta koska ei itse jaksa krapulassa polkea pyörällä kauppaan. Ikinä hänellä ei ollut mitään muuta asiaa eikä hän muuten halunnut nähdä minua.
Joskus kun vaihdoin puhelinnumeroa enkä ilmoittanut hänelle sitä niin hän laittoi facebookissa viestiä ja kysyi uutta numeroa. Annoin numeroni ja laitoin viestiin myös taksin numeron ja neuvoin soittamaan taksin jos tarvitsee autokyytiä. Eipä kaverilla sitten ollutkaan minulle asiaa. 😁
Muutaman kerran tarjottuani autokyydin tälle kaverille vaihdoin hänen nimensä tilalle puhelimeeni sanan "nobody" jotta tiedän olematta vastaamaan puhelimeen hänen soittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat harvoin ajatusten lukijoita. Kuinka olet ilmaissut halusi juhliin ja rentoon oleiluun ilman lapsi-ja koiraparkkina olemisen sijaan?
Siis miten KUKAAN voi olettaa, että joku oman ikäinen ihminen haluaisi mieluummin hoitaa ( oletettavasti ilmaiseksi) toisten lapsia ja koiria, kuin pitää hauskaa aikuisessa seurassa?
Ja joo, on ap. aika reppana, kun ei osaa asettaa rajojaan, mutta tuo mitä hänelle tehdään on kyllä törkeää hyväksikäyttöä.
Ei tää oo mikään kaveriporukka. Jos voisit hankia uusia ystäviä niin olis kiva😄
Tosi tärkeää.
jos sinulle vain sanotaan, että puolen tunnin päästä terassille oluille, onnistuuko ja oletat siitä, että sinut kutstuttiin oluelle, niin miksi sitten alennut kynnysmatoksi, kun paljastuukin, että sinulle dumpataan vilianniinat ja koirat hoidettaviksi. Sanot siinä tilanteessa topakasti vaikka että "oi! en tiennytkään, että terassille saa ottaa nykyisin lapset ja koirat mukaan, sepä on mukavaa ja perheystävällistä!" ja samalla tartut ovenkahvaan ja sanont innoissasi, että "noniin! mennään!"
jos kaveri alkaa siinä takellella, että ei kun ajattelin sinua lapsenvahdiksi, niin sanot, että "sopii sekin, mutta tätä nykyä veloitan lastenhoittyöstä 22 euroa tunti, vähimmäisveloitus 1 tunti"
eiköhän siitä mene oppi perille "ystäville"
On muuten jotenkin suomalainen ilmiö. Muut ulkkarifennet, mitä sanotte? Ihmisiin on mennyt joku ihmeellinen kylmyys.
Se että joskus otetaan yhteyttä minuun kun tarvitaan jotain on tosi outoa, mutta olen sen laittanut osittain small talk kankeuden piikkiin. Ja kyvyttömyyteen olla sosiaalinen. Mutta tämä toisten hyväksi käyttäminen ja selkeä ryhmästä eristäminen on kiusaamista.
Pitää opetella olemaan ei-kiltti ja sanomaan ei tuu kesää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehelle kävi niin että kun istuimme viime kesänä terassilla miehen läheisimmän ystävän kanssa, tämä ystävä hehkutti tulevaa viikonloppua, että kiva lähteä mökille ja sinne on tulossa kaikki parhaat kaverit, "äijäporukalla siellä monta päivää". Ihan näillä sanoilla sanoi. Mutta mun miestä ei ollut kutsuttu. eipä siinä mitään, jatkettiin iltaa ihan ok, mutta kyllä mun mies sitä sitten kovasti ihmetteli kun kahdestaan juteltiin.
Mä luulen, että "syyllinen" olen minä tähän koko hommaan. Tää kaveri pahoinpiteli edellisenä talvena vaimonsa pahasti ja mä yritin tätä vaimoa auttaa kun hän mulle viestitteli. Kehoitin soittamaan poliisille (ei soittanut). Kirjoitin sille vaimolle viesteissä, että nyt otat eron, se kohta tappaa sinut ja lapset ja tällaista. Heillä kaksi poikaa vähän yli ja vähän alle 10v. Niissä viesteissäni en yhtään kaunistellut mielipiteitäni tästä väkivallasta. Heidän suhde jatkui ihan normaalisti, tämä vaimo ei enää pidä minuun yhteyttä. Eli ilmeisesti tää mies oli mun viestit lukenut ja kieltänyt yhteydenpidon minuun ja mun miestä ei kutsu mökille enää.
Ei minunkaan mies hyväksy tuollaista väkivaltaa, mutta ei ole koskaan halunnut puuttua muiden asioihin, tai sekaantua perheen sisäisiin asioihin. Ei juuri puhuta tuosta aiheesta, mutta kyllä mä näen, että se miestä harmittaa kun lapsuudesta asti tuttu kaveriporukka viettää aikaansa keskenään ilman häntä. Muuta selitystä ei keksi tähän asiaan. Ei ole koskaan ollut mitään riitoja heillä.
Vierailija kirjoitti:
On muuten jotenkin suomalainen ilmiö. Muut ulkkarifennet, mitä sanotte? Ihmisiin on mennyt joku ihmeellinen kylmyys.
Se että joskus otetaan yhteyttä minuun kun tarvitaan jotain on tosi outoa, mutta olen sen laittanut osittain small talk kankeuden piikkiin. Ja kyvyttömyyteen olla sosiaalinen. Mutta tämä toisten hyväksi käyttäminen ja selkeä ryhmästä eristäminen on kiusaamista.
Pitää opetella olemaan ei-kiltti ja sanomaan ei tuu kesää.
Jep... Välillä vaan haastavaa löytää se raja omassa suhtautumisessaan: kuinka ylläpitää tervettä itsekunnioitusta olematta turhan töykeä. Vinkkejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuontyyliset kaverit on tuttuja, eli kelpaa seuraksi paremman puutteessa ja koiravahdiksi jne. Mutta kun ei tarvita palveluksia, unohdetaan ja jätetään kuin nalli kalliolle. Hääjuhlat ynnä muut vietetään parempien kavereiden kanssa. Tällaisia ystäviä oli jo opiskeluaikana, eli kysytään muka ystävällisinä tehtäiskö ryhmätyötä yhdessä. Sit jätetään oma osuus hoitamatta ja mennään bilettämään muiden kavereiden kanssa. Sit esitetään niin kaveria niin kaveria ja vaaditaan laittamaan nimi ryhmätyöhön.
Minulla on samanlaisia kokemuksia. Harrastan valokuvausta, en käytä alkoholia ja tykkään ruoanlaittamisesta. Tuntuu, että nykyisin minua pyydetään mukaan vain valokuvaamaan muiden hauskanpitoa, kuskiksi kun muut juovat tai auttelemaan keittiössä. Hieman laittoi harmittamaan, kun tajusin, etten viimeisen 5 vuoden aikana ole suunnilleen yhdessäkään valokuvassa ystävieni kanssa. Enkä ole mitenkään ruma. Minulle ei tietenkään ole koskaan maksettu esimerkiksi bensasta tai tunneista, joita olen käyttänyt valokuvien käsittelyyn, kun en ole sitä erikseen pyytänyt. Olen vuoden sisään opetellut sanomaan "Ei, olen sopinut jo muuta, tehtäisiinkö jotain porukalla ensi viikolla?" ja puolet tuttavapiiristäni on kadonnut tämän myötä. En kadu tätä yhtään, tuntuu ihanan vapautuneelle tajuta, että oma jaksaminen on välillä laitettava etusijalle. Töissä käymisestä maksetaan sentään palkkaa, en halua vapaa-ajalla peesata muita palkatta.