Miten jotkut voi haluta lapsia?
PerheJuhannusta viettämässä. Veljellä kaksi lasta 2 ja 4 vuotiaat. Kitisevät koko ajan. Järkyttävää. Itse olen ihan loppu jo puolen tunnin jälkeen. Velikin vaikuttaa ihan kypsältä. Ja hän sentään viettää niiden kanssa 24/7. Varmaan kaduttaa koko lapsien teko. Sori, mutta en ymmärrä.
Kommentit (51)
En osaa vastata.
Mutta joku sinutkin on halunnut.
Se pieni tuoksuva nukkaposkinen nyytti on todellinen rakkauspakkaus, kaiken sen itkuisen olon ja nippailun ansiota. Ihanaa olla mamma.
Lapset on ihania! Minäkin luulin ennen että ne vain kitisee ja parkuu, mutta se on ehkä prosentti ajasta. 99% ajasta ne on ihania, viisaita, oppivaisia, kehittyviä.
Tuo ikä joka veljesi lapsilla on, on juuri vanhemmalle kuormittavin (2-4v) mutta sitä ennen ja sen jälkeen on paljon helpompaa.
Raskaana olo on ollut ihanaa (koko raskauden ajan kestäneestä olsentelusta huolimatta) ja synnytykset ihania (vaikka osumaa on tullut). Parasta! Mutta ei sovi mukavuudenhaluisille.
T. Viiden äiti
Juhlapäiviin pakkautuu aika paljon odotuksia ja vaatimuksia, ja varsinkin kun sukulaisten kanssa vietetään aikaa, niin 9/10 juhlasta menee meidänkin lapsilla rasittavaksi käytökseksi. Lapsiin vaikuttaa yllättävän paljon se, että ympärillä on enemmän ihmisiä ja ilmassa on "odotuksen' tuntua. Eli ihan normaali arjessa ne veljesikin lapset ovat varmasti siedettävämpiä ja jopa tuottavat iloa vanhemmilleen.
Ja sitten mitä tulee tuohon ikään.. Sanontahan kuuluu "terrible twos and f*cking fours" :D Eli oikeasti aika rankka vaihe, ja saman vaiheen vanhempana olen kyllä elänyt kun lapset olleet juuri tuolla ikäerolla. Molemmat iäthän ovat todella kaksijakoisia: 2-vuotias osaa olla kerta kaikkiaan ihana ja huumorintajuinen hassuttelija, mutta toisaalta myös kamala epälooginen raivopää. 4-vuotias elää maagista aikaa, jossa mielikuvitus sekoittuu todellisuuteen varmaan enemmän kuin missään muussa iässä, mutta hän todellakin elää uhmaiässä ja ne uhman keinot ovat jo erilaiset. Tuon ikäinen osaa jankuttaa, tingata, vinkua jne.
Että ihan paras vaihe tuo ei ole kyllä tehdä johtopäätöksiä toisten elämänvalinnoista, että ovatko pitkässä juoksussa onnistuneita vai eivät :) mutta rehellisesti sanottuna, en kyllä lapsettomana vapaaehtoisesti viettäisi juhannusta pikkulapsiperheen kanssa.
No mulla on ollut pikkulapsi (isot ikäerot lapsilla) viimeiset 14 vuotta.
Ap on vähän heikkoa tekoa jos puolessa tunnissa on loppu. Mulla on kestänyt 122 640h (14v) ja yhä jatkuu ja kestää kestää!
Suurin osa ei haluakaan vaan kun vahinko sattuu....
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ei haluakaan vaan kun vahinko sattuu....
Iso osa haluaa ja panostaa asiaan. Itsellä mennyt toistakymmentätuhatta hoitoihin.
I feel for you. Mietin parhaillaan hyvää syytä, jonka turvin poistua täältä mökiltä huomenna mahdollisimman aikaisin. Muuten viihdyn vanhempieni ja sisarusteni kanssa hyvin ja on vähän ikävä viettää loppujuhannus yksin kotona, mutta.. en vain jaksa tuota lapsilaumaa. Tämä ei ole rentouttavaa eikä hauskaa, eikä aikuisten kesken oleilusta tai juttelusta tule yhtään mitään. Ruokailut ovat ihan karmeaa show'ta.
Olen ihan syystäkin vela, ja tiedän sen kyllä oikein hyvin.
En mäkään ymmärrä. Lapsista ei ole mitään muuta kuin huolta, mitä olen vanhempiani ja kavereitani kuunnellut. Miten joku jaksaa elää jatkuvan huolehtimisen kanssa, ja se ei lopu siihen kun lapsi lentää pesästä?
Vierailija kirjoitti:
No mulla on ollut pikkulapsi (isot ikäerot lapsilla) viimeiset 14 vuotta.
Ap on vähän heikkoa tekoa jos puolessa tunnissa on loppu. Mulla on kestänyt 122 640h (14v) ja yhä jatkuu ja kestää kestää!
Itse valitsit tuon. Minä tunnen itseni riittävän hyvin, olen heikkoa tekoa ja siksi vela.
Olisin vaan muutoin mielelläni perheeni seurassa, mutta kun ei jaksa niin ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ei haluakaan vaan kun vahinko sattuu....
Iso osa haluaa ja panostaa asiaan. Itsellä mennyt toistakymmentätuhatta hoitoihin.
Mutta suurin osa ei halua, silti saavat kun vahinkoja sattuu, eikä aina edes vain kerran. Yksi epäreiluimmista asioista maailmassa. Toiset eivät saa ensimmäistäkään lasta vaikka polvillaan rukoilisi ja toisille sattuu vahinkoja useammankin kerran. Maailma on puolillaan näitä lapsia jotka haluaisivat oman kodin ja vanhemmat mutta eivät kelpaa kellekään.
Vierailija kirjoitti:
Se pieni tuoksuva nukkaposkinen nyytti on todellinen rakkauspakkaus, kaiken sen itkuisen olon ja nippailun ansiota. Ihanaa olla mamma.
Älä viitsi. Eikä vauva-aika kestä kuin vuoden.
Niin ap mitäpä jos sinun vanhempasi eivät olisi halunneet lapsia?
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata.
Mutta joku sinutkin on halunnut.
Tai ehkä ei ole...
Vierailija kirjoitti:
Se pieni tuoksuva nukkaposkinen nyytti on todellinen rakkauspakkaus, kaiken sen itkuisen olon ja nippailun ansiota. Ihanaa olla mamma.
Miten joku voi sanoa itseään mammaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se pieni tuoksuva nukkaposkinen nyytti on todellinen rakkauspakkaus, kaiken sen itkuisen olon ja nippailun ansiota. Ihanaa olla mamma.
Miten joku voi sanoa itseään mammaksi?
Niinpä. Mamma tarkoittaa lehmän utaretta. Ihmeellistä, että joku haluaa olla lehmän utare.
En minäkään kestä vinkuvia lapsia, mutta silti mulla on omia ja äitiys on parasta elämässä. Kuten joku jo mainitsikin tuo on ehkä raskain vaihe.
Omat nyt 6 ja 8 ja ihan mahtavia tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Itse miettinyt samaa.
En ymmärrä miten kukaa voi haluta olla raskaana tai synnyttää. Ihan hullun hommaa, oikeasti!
Raskaana oleminen on jännittävää, on hullua, kun oma keho tuottaa sellaista, mitä ei voi kokea mitenkään muuten, kuin olemalla raskaana. Ja eihän se ole sen kummempaa, kuin mikä tahansa muu uusi asia elämässä, jossa astuu ensin tuntemattomalle alueelle, oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Toiset tykkäävät haasteista, ja olla vanhempi on elämässä yksi sellainen. Sinänsä vanhemmuus on kyllä ihan p*seestä, mutta raskaana oleminen ei ole. Se on itseasiassa ihan kivaa.
Itse miettinyt samaa.
En ymmärrä miten kukaa voi haluta olla raskaana tai synnyttää. Ihan hullun hommaa, oikeasti!