Lue keskustelun säännöt.
Miksi juhlapyhinä on niin haikea olo?
19.06.2020 |
Onko muilla? En harrasta mitään pakkojuhlintaa vaan yritän tehdä pyhävapaista sellaisia kuin aidosti haluan - hyvää ruokaa ja rentoutumista. Nytkin ollaan omasta tahdosta kahdestaan puolison kanssa mökillä, täällä ei muita ihmisiä näy eikä kuulu. Mieltä vaan koko ajan kaihertaa jokin :/ pitäisi olla jossain muualla, kaikilla muilla on varmaan superkiva juhannus jossain, pidetäänkö meitä säälittävinä jurottajina kun ei olla missään juhlimassa... tällaista, vaikka en haluaisi olla missään muualla. Tämä tunnelma on aina myös jouluna jos ollaan omassa kodissa. Nuorena tämän ymmärsi paremmin, kun ei oikein ollut kavereita joiden kanssa lähteä juhlimaan, vaikka olisin halunnut. Mä aina vaan odotan että juhlapyhät menee ohi, arki on parempaa.
Kommentit (5)
Kun ei osaa pitää hauskaa, niin on ikävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näihin suurin juhlapyhiin ladataan niin paljon odotuksia plus lapsuuden mukavat muistot ja fiilikset joihin ei aikuisena enää yllä. Tuntuu että pitäisi olla niin ihanaa mutta onkin aika tavallista.
Vähän sama tunne, mutta olen ihan hyväksynyt sen että en jaksa mitään mökkijuhannuksia porukalla, hyttysiä ja juopottelua. Olen mielummin kotona. Juhannus on keskikesän juhla ja minulle se tulee siitä ihastelen Suomen kesäistä luontoa vaikka pitkällä pyörälenkillä. Ei kai sen sen kummempaa tarvitse ollakaan.
Just mietin samaa ja muistelin lapsuuden juhannuksia ja jouluja. Istuin auringossa ja koira havahtuu aina kun auto menee ohi. Siinä sitten juttelen koiralle, ettei tarvi skarpata ei meille kukaan tule. Kohta mennään yhdessä keräileen kukkia ja vihta ainekset. Näin on hyvä ja ihanaa juhannusta kaikille.
Itsellä sen takia kun ei ole ketään kenen kanssa pyhät viettäisi. Nytkin ajattelen että ihmiset pitää hauskaa jossain isolla porukalla ja itse vaan kotona ihmettelen.