Osaavatko lapsenne leikkiä yksin vai tarvitsevatko jatkuvaa ohjausta ja seuraa?
Kun olin lapsi leikin vaikka koko päivän yksin Barbeilla tai piirrellen. Kavereiden kanssa pihaleikkeihin ei tarvittu aikuisen ohjausta. Totta kai äitini teki meidän lasten kanssa kivoja juttuja, leivottiin, luettiin, mentiin pyöräretkelle jne. mutta tavallisina kesäpäivinä aamupalan jälkeen perhe erkani tekemään omiaan. Äiti ompeli, luki, siivosi tai mitä nyt ikinä, ja me lapset keksimme omat leikit. Sama pätee lapsuudenkavereihini ja ystäväni sanovat omasta lapsuudestaan samas kun juttelemme.
Olen nyt aikuisena ollut aktiivisesti tekemisissä monen eri lapsiperheen kanssa joiden lapset ovat tulleet tutuiksi, ja tuntuu etteivät lapset osaa ohjata omia tekemisiään edes sen aikaa että äiti saisi puuron keittää - ainut tapa on videot. Ihmettelin kun pari pientä tyttöä "leikki" lol nukeilla eli katselivat niitä, ihastelivat, puhuivat mikä on kivoin vaate jne. mutta leikistä ei tietoakaan. Serkkuni lapsi leikki kyllä ihan itsekseen mikä oli mielestäni normaalia.
Tarkoitukseni ei ole tuomita vaan pohtia. Olenko törmännyt vain epätyypillisiin lapsiin? Vai johtuuko lasten kykenemättömyys touhuta helikopterivanhemmista jotka eivät anna lasten kehittyä ja keksiä omia leikkejä, vaan hengittävät koko ajan niskaan kädestä pitäen ohjaten?
Vastaan tähän omasta puolestani ja omasta näkökulmastani. Uskoisin että jokainen sukupolvi haluaa antaa lapsilleen niitä asioita, mistä jäi paitsi. Olen boomereiden lapsi, 70-luvun lopussa syntynyt. Vanhempieni mielestä rakkautta oli se, että ei tarvinnut tehdä töitä ja oli oma huone. Syömään kutsuttiin kerran päivässä, ja muuten tosiaan luin, leikin, olin omissa oloissani. Äiti siivosi, isä nikkaroi. Minä en saanut edes leipää leikata, koska äitini oli satuttanut itsensä pahasti lapsena raataessaan.
Monet kerrat olen harmitellut sitä, että en oppinut heidän monia taitojaan. Omilleni päästyäni jouduin opettelemaan monet taidot alusta pitäen.
Arvaapa, mitä olen tehnyt koko aamupäivän? Siivonnut yhdessä kolmen lapseni kanssa. Yksin tulisi jälkeä nopeammin, mutta haluan lasteni oppivan sekä kädentaitoja että yhdessä tekemisen kulttuuria. Ompelenkin usein yhdessä pienen apurin kanssa.
Tämä on nähdäkseni eri asia kuin helikopterivanhemmuus, mutta liittyy samaan arvoklusteriin. Halutaan antaa lapsille aikaa, koska lapsuus on aikaa.