Lue keskustelun säännöt.
Uskallanko tehdä lasun tyttäreni perheestä ja pysyykö se anonyyminä?
19.06.2020 |
Minua huolettaa todella paljon niiden koti ja huusholli - etenkin lapset. Molemmat vanhemmat tekevät paljon töitä, mutta en voi käsittää, miksi koti on kuin kaatopaikka.
8-vuotiaalla pitäisi olla edes joku paikka, missä olla. Yritän siivota käymätieltäni, mutta minun voimani ei enää riitä.
Eilenkin kun vietiin sinne tavaroita (en selitä enempää) niin tyttöni
istui kuistilla kaiken kaaoksen keskellä lukemassa kirjaa. Lapsi oli piirtänyt seinälleen kuvan, jossa oli musta mörkö ja hän selitti, että tuo olio kuristaa nuo pienet oliot.
Oma poikani piirsi mustilla väreillä joskus kauan sitten, kun isänsä kanssa erottiin.
En puutu yleensä asioihin, mutta ehkä joskus pitäisi puuttua.
Kommentit (63)
Ei ole järkevää ja ei käytännössä pysy. Kyllä se aika helposti on pääteltävissä. Jos sossut ovat ehtineet kerryttää yhtään ammattitaitoa, niin hälytyskellot alkaa soida lähisukulaisen tekemästä lasusta. Niissä on meinaan tavallisesti kyse joko kiusanteosta tai ilmoittajan oma mielenterveys ei ole ihan kunnossa, vaan hän on joku pakonomainen huolehtija ja kontrolloija.
Jonkun narkkariperheen lapsi saattaa jäädä vähemmälle huomiolle siksi että aika meni palaverin pitämiseen viikkosiivouksen ajankohdasta tyttäresi kanssa, toivottavasti sinulla on sitten hyvä mieli ap. Varaudu myös siihen, että tuon tempun jälkeen et ole sinne enää tervetullut ja tyttäresi saattaa katkaista välit jopa kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole kiltti ja älä tee lasua selän takana! Kenenkään ei pitäisi tehdä niin. Mielestäni vanhemmat ansaitsevat tietää etukäteen, jos joku aikoo tehdä lasun ja heille pitäisi antaa mahdollisuus kunnostautua tai hakea itse apua ensin. Jos keskustelun/uhkailun jälkeenkin asiat ovat huonolla tolalla niin silloin lasu on ihan oikeutettu.
Ja ei, minun lapsistani ei ole koskaan tehty lasua selän takana (eikä muutenkaan oltu huolissaan) mutta mua vaan hirvittää kuulla näitä juttuja ja ne saavat ihan kunnollisenkin perheen pelkäämään! Milloin omalla lapsella on ollut mustelma polvessa, takku tukassa, reikä sukassa, itkupotkuraivarit kaupassa (ja ilmeisesti koti sotkussa, vääränlaisia piirustuksia) jne jne, aina saa näiden juttujen takia miettiä että huolestuukohan joku nyt lapseni hyvinvoinnista tai minun vanhemmuudestani.
Haluaisin todellakin, että lasuaikeissa oleva tuttava tulisi ensin minun puheilleni. Kyseessä voi olla väärinkäsityskin.
Pitää tehdä lasu. Mielellään useita lasuja nimettömänä. Sitten liioittelet vähän niin saat parhaat naurut. Mikään ei voita maineen pilaamista haahaahaa! :D
Onko mummukka loukkaantunut kun tytär haluaa viettää juhannusta perheen kanssa? Eikö sinua kutsuttu mukaan?
Kannattaa printata esim. kirjastossa julisteita joissa on sun lapsen kuva ja kirjoitat siihen kaikkea miten huono se on jne. ja sitten jakelet niitä naapureiden postilaatikoihin. Ja sitte teet lasuja päälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja jos kaikista lasten piirustuksista ja puheista tehtäisiin lasu, niin meidänkin lapsista olisi varmasti jo monta :o
Poikani esimerkiksi piirsi päiväkodissa ukkelin ja kirjoitti viereen "lyö hellästi"!! Luojan kiitos päiväkodin tädit eivät vetäneet tästä johtopäätöksiä vaikka perheväkivaltaan.
Kun me vanhemmat kotona kysyimme pojalta piirustuksesta, niin selvisi että kyseessä olikin pojan keksimä "hauska" peli, että kun ukkelia lyö niin poika kääntää paperin, ja paperin toisella puolella on piirustus jossa ukkeli lentää taivaan tuuliin.
Poika kertoi kirjoittaneensa ensin "lyö", mutta sitten pohti että jos paperiin lyö liian kovaa niin se repeää, joten lisäsi sittenkin "lyö hellästi"...
Vierailija kirjoitti:
- ap - kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinähän voisit ehdottaa että kävisit tyttäresi kotona siivoamassa kerran-pari viikossa?
Jos teet lastensuojeluilmoituksen, siinä yhteydessä kartoitetaan perheen tukiverkot. Oletko sinä auttaja vai pelkkä kantelupukki?
Ehdotin ja olenkin käynyt siivoamassa monta kertaa.
Poistakaa modet tämä aloitus, kun selkeästi ihmiset ei tykkää. Minulle tämä on kuitenkin täyttä totta.Olisiko sinussa kenties ihan pikkiriikkisen marttyyrinvikaa?
Siivous kannattaisi nyt ilmeisesti aloittaa siitä. Passiivis-aggressiivinen muka-arkuus on omiaan tuhoamaan kaiken järkevän vuorovaikutuksen mahdollisuudenkin. Jos kämppä on kaaos, syyt löytyvät melko todennäköisesti vuorovaikutusongelmista ja niihin johtaneista syistä suvussa.
Ehkä ne lakanatkin alkavat vaihtua kun tyttären ei tarvitse puolustaa omaa aikuisuuttaan isovanhempia vastaan niin kovasti. Ala antaa ilmatilaa tyttärelle ja voisit jopa ihan pyytää anteeksi sitä että sinulla (teillä miehesi kanssa?) on vaikeuksia pysyttäyt yä henkisesti omalla tontilla. Ja että tarvitsisitte apua ymmärtääksenne sen mikä on normaalia vuorovaikutusta suvussa ja mikä ei. Loukkaantumisen osoittaminen muka-pyytämällä omaa ketjuaan poistoon muutaman ihan normaalisti kyseenalaistavan kommentin takia on epänormaalimpaa käytöstä kuin ymmärrät. Sinun tarinassasi te olette normaaleja ja tytär huvikseen sekaisin.
Ottakaa siinä välissä lapsia enemmän hoitoon ja antakaa tyttärelle synttärilahjaksi lahjakortit kirjakauppaan ja siivoojalle.
Tässä on tosi hyvä kommentti! Ylipuuttuvat isovanhemmat ei tunnu ollenkaan tajuavan, kuinka negatiivisesti he voivat vaikuttaa oman lapsensa jaksamiseen ja siten pahentaa sitä ongelmaa, josta he alunperin olivat huolissaan.
Oman vanhempani "auttaminen" (=täysin yksityisyydestäni ja mielipiteistäni välittämättä tarkisteli miten kaikki asiat on, miten hoidan vanhemmutta jne. ja puuttui niihin jatkuvasti) aiheutti minulle monia paniikkikohtauksia ja masennusjaksoja. Välillä en saanut siivottua tai tehtyä ruokaa, kun istuin vain tuolilla enkä pystynyt kunnolla hengittämään, kun ahdisti niin kovin. Pahimmassa vaiheessa sain rytmihäiriöitä, mun keho ei kestänyt enää sitä stressitilaa, joka tuosta syntyi. Palasi kuitenkin tolkkuihinsa (ainakin suurimmaksi osaksi), ja nyt on yllättynyt, kun meillä on oikeasti ihan siistiä, tehdään lapsen kanssa kivoja asioita jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä selvittää liittyykö kuristamispiirroksen traumankäsittelyä. Onko nähnyt "vain" tv:ssä, harrastavatko vanhemmat tai vanhempi kuristusseksiä jonka läpsi on nähnyt tai onko jopa lapsia itseään kuristettu. Joku siellä nyt ahdistusta lapselle aiheuttaa.
Jos sulle tulee tuosta lapsen piirroksesta mieleen kuristusseksin näkeminen niin kehotan kyllä vakavasti hakeutumaan keskusteluapuun. On aivan normaalia että lapsi ilmaisee normaaleja aggression, surun tai pelon tunteita piirtämällä. Tai sitten lapsi on katsonut simpsoneita. Mutta siis tuollaisen tulkinnan tekeminen yhden piirroksen perusteella ei vaan ole tervettä. Kuristusväkivaltaa kokeneen lapsen kyllä tunnistaisi selkeistä väkivallan fyysisistä ja psyykkisistä merkeistä.
Voit soitella sun lapsen tuttaville ja naapureille että esität sun lasta esim. Esittäydyt hänen nimellään ja sitten kerrot itsestäsi kaikkia asioita mitä nyt keksitkin että lapset on häkissä ja kakkasit housuun ja juopottelet lasinpesunesteitä yms sitten seuraat vierestä kun naapurit alkaa inhoamaan sitä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on kaaos? Ihmisillä on hyvin eri käsityksiä kaaoksesta. Oman äitini mielestä kaaos tarkoittaa pikkusälää pöydällä, vaatteita sohvalla ja pari kahvikuppia tiskialtaassa. Eli meillä on jatkuva kaaos.
Piirteleekö ne lapset nyt seiniin vai paperiin?
Juttele nyt ensin sen tyttären kanssa. Lasuasiakkuus kun ei ole mikään apuautomaatti vaikka moni niin naivisti sitä kuvittelee.
Siis tehdä lasu oman tyttären perheestä keskustelematta kunnolla asioista? Mihin tämä maailma on menossa? Puhukaa suoraan ja voi kirjoittaa vaikka, jos ei uskalla puhua. Lapset voivat välillä piirrellä mitä vain. Meidän lapsilla hyvä mielikuvitus ja esimerkiksi joku uni tai vaikka elokuva voivat vaikuttaa mitä luonnoksia syntyy. Pelkästään jos tyttäresi ei ole yhtä kova siivoamaan sinun kanssa, ei ole mikään lasun paikka. Se on heidän koti, ei sinun. Kaikki eivät halua mitään pakko suorittajan elämää. Jos tekevät kovasti töitä, niin mitäs jos ovat viettäneet vaikka mielummin aikaa lasten kanssa, kuin luutunneet sinun mieliksi lattioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oma vanhempani tekisi minusta ja lapsestani lasun, sota olisi valmis, välit poikki iäksi. Minulla on ihan erilainen siivouskäsitys kuin äidilläni, joka on kauhuissaan kun yksi lehti jää tuolille lojumaan ja koko asunto pitää siksi siivota lattiasta kattoon, koska mitä ihmisetkin sanoo :) Minulla on pölyä ja roskia lattioilla satunnaisesti, seiniä en ole pessyt vuosiin, ikkunat kerran vuodessa, tavaroitakin lojuu, kun ovat menossa myyntiin ja kierrätykseen (yritän konmarittaa), mutta on hidasta työtä. Minua ei tämä haittaa, on elämän näköistä, eikä sisustuslehden kuvauksia varten tehty asunto. Siivoan aina kun on sopiva aika ja se häiritsee minua. Jos joku toimisi selkäni takana, saisi kuulla siitä loppuelämänsä.
Jos joku tekisi lasun mun lapsista, katkaisisin heti välini häneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä henkilökohtaisesti ymmärrän ap:n huolen. Mun lapsuudenkoti oli täysin samanlainen.
Kumpikaan vanhemmista ei ollut päihdeongelmainen, perus keskiluokkaisia ja työssään arvostettuja ja heidän kaveripiiri oli ”normaali”, ei päihdeongelmaisia tai mitenkään vaarallisia vaan ihan tavan kansalaisia.
Äitini tosin kärsii jonkin sortin persoonallisuushäiriöstä, en nyt avaa tarkemmin mutta kaikilla on varmaan jonkin näköinen käsitys miten tällainen ihminen toimii. Isäni taas on aivan ihana ja on hyvä vanhempi, lukuunottamatta sitä että on ”sokea” äidilleni. Tietää hänen luonteensa ja tekonsa mutta jostain syystä on silti hänen kanssaan yhdessä, ja välttelee konflikteja vaikka olisikin kyse meistä lapsista.
Kärsin lapsena todella paljon siitä kuinka meillä ei ollut minkäänlaista järjestystä. Kuria ja sääntöjä oli kyllä, mutta talo oli todella sekava, täynnä rojua ja aina likainen. Milloin oli astiat jääkaapissa homeessa, milloin lapset nukuttiin ilman lakanoita, roskia ja rikkinäisiä tavaroita joka puolella. Eläimiä ja lapsia mutta imuroimisesta ei tietoakaan. Ruoka saattoi olla milloin vain, ja välillä sanottiin että ota leipää kun isä oli töissä ja äiti ei jaksanut kokata. Puhdasta pyykkiä ei välttämättä ollut, ja kaikki likapyykki oli pesuhuoneen lattialla.
Lapsena saatoin mennä monta päivää samoissa vaatteissa (ml. alusvaatteet), kunnes opin huolehtimaan itse itsestäni ja tarpeen mukaan pesemään itselleni ja veljilleni puhtaita vaatteita.
Mummoni olisi halunnut silloin tehdä lastensuojeluilmoitusten, mutta pelkäsi menettävänsä meidät kokonaan.
Ei se tuntunut että ”kyllähän lapsiperheessä on sotkua”, se tuntui ihan lapsestakin vain välinpitämättömyydeltä.
Muutin heti pois kun oli mahdollista. Siihen toki liittyy muutakin, mutta äitini kanssa en ole missään tekemisissä, väleissä kyllä mutta vain koska arvostan isääni enkä halua vaikeuttaa hänen elämää. En enää vieraile lapsuudenkodissani, ja jos minulta kysytään, sen voisi purkaa maantasalle ja tuntisin vain kiven vierähtävän sydämmeltä. Mummoni oli minulle tärkein aikuinen nuorena (isänikin, mutta häneen en luottanut samalla tavalla sillä tiesin että jos tulisi valinta eteen, hän valitsisi äitini) ja ilman häntä en eläisi nyt normaalia ja tasapainoista elämää.
Mitenhän on mahtanut aloittaja oman vanhemmuutensa hoitaa - onko suhde omaan tyttäreen ollut tuollainen passiivis-aggressiivinen alusta asti?
Mielenkiintoinen tuo freudilainen ”TYTTÖNI istuu kuistilla”-kohta; yritätkö paikata omia laiminlyöntejäsi omimalla tyttäresi lapsen itsellesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- ap - kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttele ensin tyttäresi kanssa.
Näin pitäisi tehdä. Hän on yleensä aina puolustuskannalla. Hän on myös vahvatahtoinen ihminen ja minä taasen olen arka.
Minä tunnen vastaavanlaisen tapauksen. Äidillä on adhd ja elämänhallinta on nollissa. Vaihtoehtoisesti saattaa järjestää esim lääke/liina/astiakaapin tiptop kuntoon ja olla ylpeä saavutuksestaan, kun koko muu kämppä on kuin kaaos. Hän makaa sitten jaskan keskellä tyytyväisenä. Lapsilla on omat huoneet ja yksi lapsista pitää huoneensa siistinä, muut ovat vielä liian pieniä siihen. Heillä käydessäni autan lapsia vaihtamaan puhtaat lakanat sänkyihinsä. Olen pessyt heidän lakanat ja silittänyt ne monta kertaa.
Tämä äiti on myös hyvin hankala, ennemminkin arvaamaton ja herkkätunteinen, valittamassa jatkuvasti kuinka häneltä ei kysytä, häntä ei kuunnella, hänen asioihinsa puututaan. Epäilen välillä jotain persoonallisuushäiriötä, niin tuhoavaa käyttäytymisensä on omaa sukua/perhettä kohtaan.
Mutta lapset ovat ihania ja aina kun voin, autan heitä mitä apua he milloinkin tarvitsevat, tykättiin siitä tai ei.Kumma kun saat vierailla. Minua ainakin tympäisi, jos kohdeltaisiin jonain ulkopuolisena omassa perheessä. Joku tulisi kylään, ja ottaisi vallan, vähät siitä mitä mieltä olisin. Eikö se ole aika huolestuttavaa, jos hänen mielestään häntä ei kuunnella, ja jatkuvasti sekaannutaan kaikkeen. Niinkö ihan oikeasti kohtelette aikuisia ihmisiä teidän suvussa?
Saan toki vierailla, koska selkeästi hyötyy siitä. Rahaa on jatkuvasti lainaamassa laskuihinsa. Kerran pari on pelastettu ulosotolta. Mutta tietenkään emme saisi puuttua mihinkään. Raha kelpaa kyllä, mutta muuta virkaa meillä ei ole. Jos käydessäni huomaan että lasten huoneen löyhkä lähtee pesemättömistä lakanoista, jotka on viimeeksi vaihdettu ehkä jouluna, en kysy lupaa auttaa lapsia.
No tiedätkö, ei se taloudellinen apu anna mitään erioikeuksia sinulle puuttua hänen elämäänsä vastoin hänen tahtoaan. Jos koet tilanteen epäreiluksi, niin lakkaa lainaamasta rahaa.
Meillä on metsää, en anna tämän retardin ulosmitata lastensa perintöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- ap - kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttele ensin tyttäresi kanssa.
Näin pitäisi tehdä. Hän on yleensä aina puolustuskannalla. Hän on myös vahvatahtoinen ihminen ja minä taasen olen arka.
Minä tunnen vastaavanlaisen tapauksen. Äidillä on adhd ja elämänhallinta on nollissa. Vaihtoehtoisesti saattaa järjestää esim lääke/liina/astiakaapin tiptop kuntoon ja olla ylpeä saavutuksestaan, kun koko muu kämppä on kuin kaaos. Hän makaa sitten jaskan keskellä tyytyväisenä. Lapsilla on omat huoneet ja yksi lapsista pitää huoneensa siistinä, muut ovat vielä liian pieniä siihen. Heillä käydessäni autan lapsia vaihtamaan puhtaat lakanat sänkyihinsä. Olen pessyt heidän lakanat ja silittänyt ne monta kertaa.
Tämä äiti on myös hyvin hankala, ennemminkin arvaamaton ja herkkätunteinen, valittamassa jatkuvasti kuinka häneltä ei kysytä, häntä ei kuunnella, hänen asioihinsa puututaan. Epäilen välillä jotain persoonallisuushäiriötä, niin tuhoavaa käyttäytymisensä on omaa sukua/perhettä kohtaan.
Mutta lapset ovat ihania ja aina kun voin, autan heitä mitä apua he milloinkin tarvitsevat, tykättiin siitä tai ei.Kumma kun saat vierailla. Minua ainakin tympäisi, jos kohdeltaisiin jonain ulkopuolisena omassa perheessä. Joku tulisi kylään, ja ottaisi vallan, vähät siitä mitä mieltä olisin. Eikö se ole aika huolestuttavaa, jos hänen mielestään häntä ei kuunnella, ja jatkuvasti sekaannutaan kaikkeen. Niinkö ihan oikeasti kohtelette aikuisia ihmisiä teidän suvussa?
Saan toki vierailla, koska selkeästi hyötyy siitä. Rahaa on jatkuvasti lainaamassa laskuihinsa. Kerran pari on pelastettu ulosotolta. Mutta tietenkään emme saisi puuttua mihinkään. Raha kelpaa kyllä, mutta muuta virkaa meillä ei ole. Jos käydessäni huomaan että lasten huoneen löyhkä lähtee pesemättömistä lakanoista, jotka on viimeeksi vaihdettu ehkä jouluna, en kysy lupaa auttaa lapsia.
No tiedätkö, ei se taloudellinen apu anna mitään erioikeuksia sinulle puuttua hänen elämäänsä vastoin hänen tahtoaan. Jos koet tilanteen epäreiluksi, niin lakkaa lainaamasta rahaa.
Meillä on metsää, en anna tämän retardin ulosmitata lastensa perintöä.
Kukas se ’retardi’ on? Rumasti nimitelty, oli kyseessä kuka hyvänsä.
- ap - kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttele ensin tyttäresi kanssa.
Näin pitäisi tehdä. Hän on yleensä aina puolustuskannalla. Hän on myös vahvatahtoinen ihminen ja minä taasen olen arka.
Että arkana ihmisenä ajattelit sitten tehdä mieluummin tyttäresi perheestä lastensuojeluilmoituksen, kun rohkaistua puhumaan hänen kanssaan...
Voisitko kuvailla millaisesta sotkusta heidän kotonaan on kyse? Mistä tarkalleen ottaen olet huolissasi?
Ei kuulosta kivalta vanhemmalta, joka miettii lapsestaan lasun tekemistä. Miksi ei itse auttaisi perhettä ottamalla lapset välillä hoitoon tai auttamalla jollain muulla tavalla?
Anonyymi lastensuojeluilmoitusten tekeminen pitäisi kieltää ja lasut pitäisi rajata tiukasti vain pahoinpitelytapauksiin. Osa ihmisistä ei ymmärrä, että lasujen tutkimiset aiheuttavat kustannuksia ja vievät aikaa oikeilta pahoinpitelytapauksilta.
No tiedätkö, ei se taloudellinen apu anna mitään erioikeuksia sinulle puuttua hänen elämäänsä vastoin hänen tahtoaan. Jos koet tilanteen epäreiluksi, niin lakkaa lainaamasta rahaa.