Voi itku, käytiin tänään kylässä lasten kanssa
yhdellä pariskunnalla joilla ei vielä itsellä lapsia ja on taas niin epäonnistunut olo, lapset riehuivat ja juoksivat ympäriinsä ja huusivat enkä saanut melkein sanaakaan vaihdettua kenenkään kanssa kun yritin -tuloksetta- pitää niitä kurissa, muutaman sammakon ehdin kumminkin päästää suusta ja siellä oli vanhempiakin ihmisiä. Tuntuu et oon sosiaalisesti niin epäonnistunut kuin vain olla voi, ei tee edes mieli minnekään ihimisten pariin kun aina teen tai sanon vahingossa jotain tyhmää, unohdan ihmisten nimet tai muut tärkeät asiat.
Ennen ajattelin et muutun vielä mut nyt en enää usko siihen kun alkaa ikää olla jo sen verran et pitäis osata olla aikaihmisten lailla. Mut ei kun ei, hyvien tuttujen ja kavereiden kans ei oo mitään ongelmaa mut puolituttujen ja vanhempien ihimisten seura on yhtä kidutusta ;-(
Onko täällä muita lahjattomia paikalla?
älä lannistu.