Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Epävarma, kyselevä 13 v
18.06.2020 |
Mitä tässä pitäisi tehdä. Tyttäreni, 13 v kyselee jatkuvasti "tyhmiä". On tosi fiksu, mutta epävarma.
Tyhmillä tarkoitan esim. astia tai vaatevalintoja. Arkena saa kyllä itse valittua vaatteensa, mutta esim. nyt kun olemme pakkaamassa mummolareissulle, niin pakkaaminen on mahdotonta, kun ei pysty päättämään mitkä sukat, t-paidan tai shortsit ottaa. Ottaako sukkia 2 vai 3 paria. Varsilla vai ilman. Kysyy kaikkia minulta, vaikka sanon että minulle ja mummolle varmaan ihan sama ja voi ottaa reilusti, kun ollaan autolla reissussa,joten on ihan sama, onko niitä sukkia mukana parit ylimääräiset.
Kun pyydän ottamaan jonkun kulhon salaatille,niin ei osaa päättää mikä olisi hyvä. Ei millään. Sanon, että ihan sama mikä, esim. joku joka meillä yleensä on. Keraaminen, lasinen, muovinen tai vaikka lautanen. Ei osaa päättää.
Pitäisi kirjoittaa mummolle onnittelukortti. Kirjoittaako sen Mummolle ekalle, tokalle vai kolmannelle viivalle? Ja millä värillä?
Olen yrittänyt pakottaa valitemaan, lopulta alkaa itkemään. Enhän mä voi vuodesta toiseen sanoa noin simppeliä asioita. Vai voinko?
Kommentit (14)
Olin samanlainen lapsi. Olin se unohdettu, näkymätön keskimmäinen. Mua ei tuettu. Kun piti valita valitsin aina "väärin" ja sain huomauttelua.
Olin myös hyvin sisäänpäinkääntynyt, mutta mulla oli rikas sisäinen maailma.
Ehkä lapsesi on myös vain sisäänpäinkääntynyt ja tarvitsee rohkaisua. Älä nyt vain ala turhautuneena lyttäämään lastasi. Ymmärrä ja tue.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta ihan asiallinen aloitus.
Kuulostaa kieltämättä aika haastavalta.
Mulle tuli 13-vuotiaasi toiminnasta välittömästi mieleen OCD (pakko-oireinen häiriö). Ei toki tarvitse olla sitä, ei välttämättä sinne päinkään, mutta tuo kuvauksesi mielestäni sopii siihen. Ystävälläni on OCD ja hänen kertomansa mukaan on hänellä varhaisteininä ollut ensimmäiset merkit.
Meillä 11-vuotias ainakin suoriutuu kuvaamistasi tilanteista itsenäisesti, vaikkei mielestäni ole kovin reipasluonteinen, vaan pikemminkin perfektionisti.
Tsemppiä!!
Mun lapsi oli samanlainen, paitsi ettei itkenyt. Ei varmaan vaan halua tehdä mitään "väärin". Vähän patistelua välillä vaatii. Mieskin on joissain asioissa samanlainen. Ei kannata ruveta tekemään asioita niiden puolesta, vaikka usein siinä pääsisi itse helpommalla. Ottaa enempi sen kannan, että keskustelee asiasta silloin, jos siinä on jotain keskusteltavaa, esim. pohtii vaihtoehtojen eri puolia ja jättää sitten siltä pohjalta valinnan lapselle. Tai jos ei aina jaksa tai jos ei ole mitään merkitystä, niin tekee valinnan puolesta tyyliin "ota vaikka se". Osoittaa, ettei sillä niin isoa merkitystä ole. Ja joskus voi sanoa vain "ihan sama, päätä itse".
Kyllä se siitä helpottaa, kun lapsi vähän itsenäistyy tai viimeistään, kun muuttaa kotoa. Omallanihan ei ole mitään vaikeutta tehdä valintaa, jos ei ole keneltä kysyä. Nykyään osaa jo tehdä ratkaisuja itsekin.
Kyllähän tuo vähän joltain toiminnaohjauksen häiriöltä kuulostaa, varsinkin jos on jo niin huomattavaa, että haittaa elämää. Saattaa olla oire esim. ADHD:ssä, varsinkin tytöillä.
Mutta toki voi olla ihan murkkuilua vaan, varsinkin jos nuorempana ei vastaavaa ole esiintynyt.
Täysin normaalia siinä iässä. Usein haetaan vanhemman positiivista tukea miettimiseen, että millä perusteella joku on oikea valinta. Ei ole väärin miettiä nuoren kanssa asiaa, myöhemmin päätös syntyy itse, kun tulee ikää. Ei kannata olla tyly. Jos ei ehdi, sanoo ettei ehdi. Seuraavilla kerroilla vastaus on selvä, mikäli löytyy jo ne edelliset perustelut miksi joku on parempi tai huonompi – tiettyyn tarkoitukseen. Itsetuntoa pitäisi vahvistaa olemalla kärsivällinen, ei heikentää aikuisen hermostumisella ainakaan - silloin lapsi hermostuu aina lisää kun pitäisi valita. Mistä sen ikäinen voisi tietää edes, mille riville joku kuuluu kirjoittaa? Tai ehkä hän kysyy lupaa kaikkeen, koska on opetettu ettei saa tehdä jotain ja toista taas saa tehdä. Ehkä reissussa tarvitsee kummatkin sukat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auta sitä jotenkin tekemään se valinta. Älä sano vain että "ihan mikä tahansa", lapselle se kuulostaa olevan tärkeä jollakin tapaa. Sukkien suhteen auttaa jos tiedätte montako päivää reissu kestää ja onko jotain erityistarvetta esim. metsään tai kalalle meno tms? Esim. yhdet sukat per päivä + metsään + varasukat. Sitten lapsi ei ole täysin tyhjän päällä tehdessään valintaa. Jotain tuohon suuntaan. Mitä salaattiastiohin tulee niin merkitsevää kai on lähinnä sen koko että monelleko salaattia ollaa ntekemässä. Kaikki muu on mikä vaan tuntuu kivalta.
Nyt tiedämme miksi se kyselee typeriä.
Zinc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta ihan asiallinen aloitus.
Kuulostaa kieltämättä aika haastavalta.
Mulle tuli 13-vuotiaasi toiminnasta välittömästi mieleen OCD (pakko-oireinen häiriö). Ei toki tarvitse olla sitä, ei välttämättä sinne päinkään, mutta tuo kuvauksesi mielestäni sopii siihen. Ystävälläni on OCD ja hänen kertomansa mukaan on hänellä varhaisteininä ollut ensimmäiset merkit.Meillä 11-vuotias ainakin suoriutuu kuvaamistasi tilanteista itsenäisesti, vaikkei mielestäni ole kovin reipasluonteinen, vaan pikemminkin perfektionisti.
Tsemppiä!!
Hmmm... Eipä ole tullut mieleenikään. Toivottavasti ei, mutta eipä tuota voi varmaksi sanoa. On kyllä myös ihan supersiisti, siis esim. laatikot ovat aina täydellisessä järjestyksessä. Esim. hiuspompulat värin mukaan järjestettynä riveissä. Hmmm.
Yritän auttaa päätöksen tekemisessä, mutta ei siis luovuta, ennen kuin sanon vain yhden vaihtoehdon. Esim. tytöllä edessä kaksi salaattikippoa, lasinen ja valkoinen. Kumpi valitaan perheen arkiruokailuun. Sanon, kumpi vaan. Ei osa päättää.
Ap
Onko hän ahdistunut? Voi kanavoitua noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko hän ahdistunut? Voi kanavoitua noin.
Ei minusta. Mutta voisiko sitä olla huomaamatta? Ihan perushyväntuulinen, mutta temperamenttinen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta ihan asiallinen aloitus.
Kuulostaa kieltämättä aika haastavalta.
Mulle tuli 13-vuotiaasi toiminnasta välittömästi mieleen OCD (pakko-oireinen häiriö). Ei toki tarvitse olla sitä, ei välttämättä sinne päinkään, mutta tuo kuvauksesi mielestäni sopii siihen. Ystävälläni on OCD ja hänen kertomansa mukaan on hänellä varhaisteininä ollut ensimmäiset merkit.Meillä 11-vuotias ainakin suoriutuu kuvaamistasi tilanteista itsenäisesti, vaikkei mielestäni ole kovin reipasluonteinen, vaan pikemminkin perfektionisti.
Tsemppiä!!
Hmmm... Eipä ole tullut mieleenikään. Toivottavasti ei, mutta eipä tuota voi varmaksi sanoa. On kyllä myös ihan supersiisti, siis esim. laatikot ovat aina täydellisessä järjestyksessä. Esim. hiuspompulat värin mukaan järjestettynä riveissä. Hmmm.
Yritän auttaa päätöksen tekemisessä, mutta ei siis luovuta, ennen kuin sanon vain yhden vaihtoehdon. Esim. tytöllä edessä kaksi salaattikippoa, lasinen ja valkoinen. Kumpi valitaan perheen arkiruokailuun. Sanon, kumpi vaan. Ei osa päättää.
Ap
Kolikon heitto tai enten tenten teelikamenten :)
(kun vääriä valintoja ei ole)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa täällä lohduttelee, että ihan normaalia käytöstä tuon ikäiselle. Ja antaa vinkkejä, miten vanhempi voisi auttaa tytärtä päätöksissä.
Äitihän kertoo jo nyt auttavansa. Ja silti ongelma jatkuu.
Jollei tytär saa kahdesta salaattikulhosta millään toista valittua, niin ei se normaalia ole.
Toivottavasti ohimenevää.
Ei ihan normaalia, kyllä tavisteini ottaisi sen mielestään näteimmän salaattikulhon tai laiskempi sen pinon päällimmäisen.
Mitä jos sanot että tee kortti lempivärilläsi tai ota kivoin kulho mielestäsi
Alue: Aihe vapaa
Miinuksia tulee, mutta onko kenelläkään antaa mitään neuvoa?